M
Marko12345
Vieras
Miten tehdä kun eron jälkeen toinen osapuoli (ja välillä itsekin) roikkuu kiinni vahvasti päättyneessä/päättyvässä suhteessa. Itse haluaisi olla tukena ja auttaa toista kaikin mahdollisin tavoin, mutta oma apu ja tuki vain antaa aina toivoa paremmasta ja pitkittää eron käsittelyä.
Tuntuu että meidän jo päättyneestä suhteesta on tullut jonkinlainen kissa-hiiri -leikki, jossa toisen etääntyessä ja päästessä hieman eteenpäin toinen vetää heti tunnehanoista ja alkaa ruinaamaan toista takaisin. Sitten taas kun pääsee lähemmäs, haluaakin jo etäisyyttä ja muistaa miksi alunperin eroon päädyttiin. Häpeäkseni täytyy myöntää että ttätä käytöstä on varsinkin mun puolelta aika reilusti. Tiedän että toinen osapuoli on jo tapaillut muita miehiä päästäkseen musta yli, mutta tämä taas saa aikaan mussa omistushalua ja alan helposti ruinamaan takaisin.
Itse myös helposti lähden mukaan siihen kun toinen alkaa tunteikkaasti puhumaan menneisyydestä - totuus kun on että meillä oli niitä erittäin hyviäkin aikoja yhdessä.
Järjellä kun ajattelee, niin ymmärtää ettei tällainen uudelleenlämmittely, etäisyyden ottaminen ja välistä lähentyminen ja toistensa tukeminen eron aikana ole kovin järkevää. Läheisyys, seksin harrastaminen etc. tuskin helpottaa yli pääsemistä. Harvoin myöskään yhteenpaluu lienee onnistuu näissä tilanteissa. Ainut tapa palata yhteen lienee vasta sitten kun molemmat jo päästäneet kokonaan irti ja vaikeista asioista päästy yli, mihin saattaa mennä kuukausia tai jopa vuosia.
Kokemuksia vastaavista tilanteista? Kuten sanottua, järjellä ajateltuna ymmärrän itsekin tilanteen mahdottomuuden, mutta aika vaikea sitä on olla ajattelematta tunteella kun on tilanteen keskipisteessä.
Tuntuu että meidän jo päättyneestä suhteesta on tullut jonkinlainen kissa-hiiri -leikki, jossa toisen etääntyessä ja päästessä hieman eteenpäin toinen vetää heti tunnehanoista ja alkaa ruinaamaan toista takaisin. Sitten taas kun pääsee lähemmäs, haluaakin jo etäisyyttä ja muistaa miksi alunperin eroon päädyttiin. Häpeäkseni täytyy myöntää että ttätä käytöstä on varsinkin mun puolelta aika reilusti. Tiedän että toinen osapuoli on jo tapaillut muita miehiä päästäkseen musta yli, mutta tämä taas saa aikaan mussa omistushalua ja alan helposti ruinamaan takaisin.
Itse myös helposti lähden mukaan siihen kun toinen alkaa tunteikkaasti puhumaan menneisyydestä - totuus kun on että meillä oli niitä erittäin hyviäkin aikoja yhdessä.
Järjellä kun ajattelee, niin ymmärtää ettei tällainen uudelleenlämmittely, etäisyyden ottaminen ja välistä lähentyminen ja toistensa tukeminen eron aikana ole kovin järkevää. Läheisyys, seksin harrastaminen etc. tuskin helpottaa yli pääsemistä. Harvoin myöskään yhteenpaluu lienee onnistuu näissä tilanteissa. Ainut tapa palata yhteen lienee vasta sitten kun molemmat jo päästäneet kokonaan irti ja vaikeista asioista päästy yli, mihin saattaa mennä kuukausia tai jopa vuosia.
Kokemuksia vastaavista tilanteista? Kuten sanottua, järjellä ajateltuna ymmärrän itsekin tilanteen mahdottomuuden, mutta aika vaikea sitä on olla ajattelematta tunteella kun on tilanteen keskipisteessä.