eroko edessä?

[nikittä nyt]

Onko tässä enää muuta vaihtoehtoa kuin ero?
Meillä miehen kanssa elämä on kuin olisimme kämppiksiä. Emme puhu koskaan mitään sen enempää kuin mitä puhun jollekkin ei niin hyvälle ystävälle. Seksiä ei meillä harrasteta kuin noin kerran kuussa ja muutenkin vain aina vaan ollaan. Minä olen se joka lasten kanssa käyn joka paikassa ja muutenkin minä hoidan lapset ja kodin. Olen huomannut että olen todella väsynyt ja mietin koko ajan että rupeanko etsimaan itselle ja lapsille uutta kotia. En tiedä mitä tunnen miestäni kohtaan. Ja en edes tiedä mitä mies tuntee minua kohtaan. En muista koska mieheni olisi viimeksi minua halannut saatika antanut suukko. Tunnen olevani yksin parisuhteessa jos sitä voi siksi edes kutsua. Tämmöistä meidän elämä on ollut viimiset pari vuotta. Olen yrittänyt puhua miehelle ja jopa kirjoittanut kirjeen kun ei hän suostu puhamaan niin olen vastauksen saanut että hän käy töissä ja on väsynyt. Hän ei ota huomioon sitä että minäkin voin olla väsynyt vaikka olenkin "vain" kotona lasten kanssa. Monesti mietin että tätä menoa minun oma mielenterveys on todella vaakalaudalla kun tuntuu että voimat loppuu varsinkin kun keskimmäinen lapsemme on todella hankala tapaus. Haluisin joskus vain olla yksin mutta siihen ei ole mahdollisuutta kun mies ei lähde lasten kanssa mihinkään ja en halua aina paeta kodistani että saisin hetken rauhan. Siksi olen sitä eroakin miettinyt koska silloin saisin itseleni aikaa ja kerätä voimia että taas jaksaa. Tällä hetkellä tunnen olevani täyspäiväinen kodinhoitaja jonka täytyy huolehtia yksin neljästä lapsesta mies tuohon lukuun sisältyen. Voimani on todella loppu. Monesti myös tuntuu että jaksan päivät paremmin kun mies on töissä mutta kun mies tulee kotiin niin samantien masennun ja on muutenkin huono olla. Olisiko parempi että kasaisin tavarani ja muuttaisin lasten kans pois jolloin olisin hyvän tuulinen äiti kuin se että päivät olen hyväntuulinen ja illat masentunut?

 

[isäntä 77]

Tuota se kai meilläki olis ,josei olisi mielekästä yhteestä tekemistä niin palio...ja toi miesten puhumattomuus on niinku syöpä (onneksi oon siitä riesasta kasvanu mieheksi)

 

[Fenix]

Kuulostaa tutulta. Mulla oli sama tilanne ja monta vuotta mietin eroa.
Nuorimmainen meni ekalle kun vuotta vanhempi kysyi eräänä päivänä eikö me voitais asua kolmestaan. Se sai vihdoinkin tekemään rankan päätöksen ja muutin lasten kanssa pois. Ei se aina helppoa ole ollut mutta en ole katunut päätöstäni.Lapset ovat olleet paljon vapautuneempia sen jälkeen ja välit isäänkin ovat paremmat. Lapset vaistoavat ihmeen hyvin kun kaikki ei ole perheessä ja ihmissuhteissa kunnossa.

 

[Katja83]

Kuulostaa nyt kyllä niin tutulta että ois voinut luulla että olen itse sen kirjottanut!Ja minäkö olen luullut että ei kellään muulla voi olla samanlaista elämää kuin meidän perheellä!Meillä vaan eroaa siinä että mies sanoi eilen että enään ei varmaan kannata yrittää koska mitään ei tunnut tulevan ja nyt on itellä niin paha olo ettei voinut edes lasten kanssa kotiin jäädä Monta vuotta itse miettinyt että lähteäkkö vaiko ei niin silti ajtus perheen hajoamisesta puistattaa!Mutta voimia sulle ja toivotaan että teillä muuttus parempaan suuntaan =)