No, omakokemus: Olin työtön ja stressaantunut. Huusin, heittelin tavaroita ja jopa löin,koska en osannut muuta, kärsin koska elämä riepotteli liian lujaa enkä pysynyt perässä, joskus päässäpimeni ja sain raivokohtauksen. Tajusin, että muutos täytyy tapahtua. Elämä pitää rauhoittaa. Jos teillä lapsi tulossa, juttele miehesi kanssa, hän kaipaa juuri nyt enemmän hyväksyntää ja apua kuin eroa. Juttele mikä mättää ja kerro myös omista tuntaistasi. älä tuomitse, vaan kuuntele mitä miehellä on sydämmellään, usein jo se auttaa. Itse toivuin kun aloitin uuden rauhallisemman elämän. Olen ottanut jatkon, ei väliä, vaikken onnistukaan,kunhan yirtän parhaani. Siis tärkeää on että kannustat kaikseta hyvästä mitä tapathuu, etkä tuomitse vääriä tekoja vain. Itsellä nyt elämä alkaa hymyillä taas, välillä tuntuu että alkaa "menemään liian kovaa" mutta nyt tiedän milloin itse rauhoittaa sitä, jotta jaksan. Kai tämäkin jotain masennusta tai sen alkua on ollut.