Eroaisitko tässä tilanteessa...

Ystäviä ollaan mutta ei mitään muuta. Ei seksiä, ei halailua, ei mitään mitä normaalissa parisuhteessa on. Puhuttu on mutta mikään ei näytä muuttuvan. Lapsia on ja niiden takia surettaa mutta en tahtoisi tälläisessä suhteessakaan elää.

 

Meillä noin ja en.

 

No en, kun meillä on sopimus, että lasten vuoksi olemme yhdessä vaikka inhoaisimme toisiamme. (kunnes noi vähän kasvavat)

 

Uskon että erottaisiin.

 

Kauheeta elää ilman seksiä ja läheisyyttä......en pystyis elää sellasessa suhteessa.

 

Hei, ukkeli, voisit sanoa sen minulle vaikka ihan päin naamaa etkä sieltä omalta koneeltasi! Jaa, mutta tuohan katsookin elokuvaa olohuoneessa. Väärä hälytys.

 

yrittäisin kyl eka kaikkeni: terapia, lemmenloma(ilman lapsia), ehkä aikalisä..
mut jos ei auttais niin kyllä

 

En.

 

Kyllä. Erosin itse n. vuosi sitten ja kyllä kannatti! Pelotti ensin (lähinnä suku), mutta kaikki mennyt tosi hyvin.

´Miten se voi kannattaa? Jos on liikaa työtä lapsissa ja kodissa, ei jaksa ajatella seksiä. Sen aika on myöhemmin jos on.

 

En eroaisi. Sellainenkin liitto voi olla hyvä. Jos hakee vaan huumaa ja hekumaa, saa olla turhan usein vaihtamassa puolisoa. Tuollaiseksi se arki aika usein menee, mut onhan sitä elämässä muutakin sisältöä.

 

Olen eronnut tollasen tilanteen takia tai se oli juuri yksi isoin syy.

 

Lapset ei ole syy olla yhdessä! Joten eroaisin.

 

En eroaisi. Sellainenkin liitto voi olla hyvä. Jos hakee vaan huumaa ja hekumaa, saa olla turhan usein vaihtamassa puolisoa. Tuollaiseksi se arki aika usein menee, mut onhan sitä elämässä muutakin sisältöä.

Mutta se hyvä parisuhde on aika usein se kantava voima. Miksi olla yhdessä jos toista ei rakasta?

 

En tiedä. Saattaisin yrittää vielä, ja kerran ja taas hamaan tulevaan.

 

En eroaisi. Sellainenkin liitto voi olla hyvä. Jos hakee vaan huumaa ja hekumaa, saa olla turhan usein vaihtamassa puolisoa. Tuollaiseksi se arki aika usein menee, mut onhan sitä elämässä muutakin sisältöä.

Mutta se hyvä parisuhde on aika usein se kantava voima. Miksi olla yhdessä jos toista ei rakasta?

Onkos sille rakkaudelle olemassa jokin yleispätevä määritelmä?

Jollekin on hyvä yhdenlainen parisuhde, joku toinen haluaa nimenomaan tasaista luotettavaa miellyttävää arkea, jossa asiat rullaa, voit luottaa toiseen, ei tarvi riidellä. Ei ole turhan kuumia tunteita suuntaan tai toiseen. Tunneihmiset on ihania kun ne ovat hyvällä päällä, mutta äärirasittavia, kun niitä käy jurppimaan

 

Monessa pitkässä parisuhteessa tule noitakin jaksoja ettei ole seksiä, haleja yms. Riippuu kuinka kauan tuota jatkunut. En itse kyllä eroaisi.

 

Onkos sille rakkaudelle olemassa jokin yleispätevä määritelmä?

Jollekin on hyvä yhdenlainen parisuhde, joku toinen haluaa nimenomaan tasaista luotettavaa miellyttävää arkea, jossa asiat rullaa, voit luottaa toiseen, ei tarvi riidellä. Ei ole turhan kuumia tunteita suuntaan tai toiseen. Tunneihmiset on ihania kun ne ovat hyvällä päällä, mutta äärirasittavia, kun niitä käy jurppimaan

No sanotaan näin, että jos suhteessa on aluksi ollut rakkautta ja välittämistä, ja myöhemmin muuttunut tunteettomaksi ja kylmäksi, niin eikö silloin ole jotain mennyt vikaan? Miksi sellaista suhdetta pitäisi jatkaa? Sitä tasaista arkea ja rullaavia asioita voi saada myös rakkauden ja hellyyden kera.

 

Onkos sille rakkaudelle olemassa jokin yleispätevä määritelmä?

Jollekin on hyvä yhdenlainen parisuhde, joku toinen haluaa nimenomaan tasaista luotettavaa miellyttävää arkea, jossa asiat rullaa, voit luottaa toiseen, ei tarvi riidellä. Ei ole turhan kuumia tunteita suuntaan tai toiseen. Tunneihmiset on ihania kun ne ovat hyvällä päällä, mutta äärirasittavia, kun niitä käy jurppimaan

No sanotaan näin, että jos suhteessa on aluksi ollut rakkautta ja välittämistä, ja myöhemmin muuttunut tunteettomaksi ja kylmäksi, niin eikö silloin ole jotain mennyt vikaan? Miksi sellaista suhdetta pitäisi jatkaa? Sitä tasaista arkea ja rullaavia asioita voi saada myös rakkauden ja hellyyden kera.

Jos on tunteettomaksi ja kylmäksi mennyt, niin sitten ehkä. Mutta jos on tasaista arkea - se on eri asia. Aina sanotaan, että lapsillekin parempi sellaisessa tilanteessa erota. Enpä usko. Ei ne lapset siitä kärsi jollei vanhemmilla ole seksiä.

 

Vois olla muuten hyvä, jos jokainen samalla sanoisi, kauanko oma liitto on kestänyt.

 

Onkos sille rakkaudelle olemassa jokin yleispätevä määritelmä?

Jollekin on hyvä yhdenlainen parisuhde, joku toinen haluaa nimenomaan tasaista luotettavaa miellyttävää arkea, jossa asiat rullaa, voit luottaa toiseen, ei tarvi riidellä. Ei ole turhan kuumia tunteita suuntaan tai toiseen. Tunneihmiset on ihania kun ne ovat hyvällä päällä, mutta äärirasittavia, kun niitä käy jurppimaan

No sanotaan näin, että jos suhteessa on aluksi ollut rakkautta ja välittämistä, ja myöhemmin muuttunut tunteettomaksi ja kylmäksi, niin eikö silloin ole jotain mennyt vikaan? Miksi sellaista suhdetta pitäisi jatkaa? Sitä tasaista arkea ja rullaavia asioita voi saada myös rakkauden ja hellyyden kera.

Jos on tunteettomaksi ja kylmäksi mennyt, niin sitten ehkä. Mutta jos on tasaista arkea - se on eri asia. Aina sanotaan, että lapsillekin parempi sellaisessa tilanteessa erota. Enpä usko. Ei ne lapset siitä kärsi jollei vanhemmilla ole seksiä.

No samaa mieltä, parempi lapsille molemmat vanhemmat jollei mitään hirveitä riitoja tms. ole.

 

Jos on tunteettomaksi ja kylmäksi mennyt, niin sitten ehkä. Mutta jos on tasaista arkea - se on eri asia. Aina sanotaan, että lapsillekin parempi sellaisessa tilanteessa erota. Enpä usko. Ei ne lapset siitä kärsi jollei vanhemmilla ole seksiä.

Ei pelkästä seksittömyydestä ehkä. Mutta eiköhän lapsetkin sen vaistoa ja huomaa, jos vanhemmat ei ikinä istu lähekkäin, silittele, halaile, suukottele, sano rakastavansa jne..

 

Vois olla muuten hyvä, jos jokainen samalla sanoisi, kauanko oma liitto on kestänyt.

Yhdessä 15 vuotta, naimisissa 7.

 

Tätä tilannetta on kestänyt jo reilun vuoden. Yrittänyt olen ja puhuttu on. Toinen ei vaan halua lähelleen. Mukavaakin toki on, mutta haluaisin parisuhteelta myös hellyyttä ja rakkautta.

 

Yhdessä 10 vuotta, naimisissa 4.

 

Jos on tunteettomaksi ja kylmäksi mennyt, niin sitten ehkä. Mutta jos on tasaista arkea - se on eri asia. Aina sanotaan, että lapsillekin parempi sellaisessa tilanteessa erota. Enpä usko. Ei ne lapset siitä kärsi jollei vanhemmilla ole seksiä.

Ei pelkästä seksittömyydestä ehkä. Mutta eiköhän lapsetkin sen vaistoa ja huomaa, jos vanhemmat ei ikinä istu lähekkäin, silittele, halaile, suukottele, sano rakastavansa jne..

So not!!!??? Meillä vanhemmat ei koskaan istu lähekkäin, silittele, halaile, suukottele, sano rakastavansa. Niin mitä sitten???? Missä niin on käsketty tekemään?