Alkuperäinen kirjoittaja Fatima von Gyllenbögel:Puhu, puhu ja sen jälkeen puhu. Jokaisen ihmisen pitää opetella puhumaan. Pitää rakastaa itseään niin paljon, ettei koskaan anna kenenkään tehdä itselleen noin kuin miehesi tekee. - Jos äijän naama kertakaikkiaan tympäisee, eroatte - ja vips vaan, olet hakupäällä. Joko seuraavassa liitossasi aiot opetella puhumaan?Alkuperäinen kirjoittaja Helsingin Äiti:Mutta jos toinen, meillä mies, haluaa aina haleja ja pusuja ja minä olen väsynyt enkä vain jaksa.... Silloin saan kuulla kuinka huono olen. Syyttelyä syyttelyä syyttelyä ja syynä minun puolelani vain väsymys. Tai ei enää pelkästään väsymys kaikkien saarnojen jälkeen...
Miksi pitäisi jatkaa kylmää elämää vaikka kaikki on hyvin. Ei viinaa, vieraita (tietääkseni), tai väkivaltaa. TÄnään kun siivosin lasten synttäreitä varten, sain kuulla kuinka koko perheen pitää siivota _minun_ syntymäpäiviäni varten. Ei, kun ne oli järjestetty 8-vuotiaille lapsille. TOisen mielestä ne olivat _minun_ synttärini, eivät lapset niitä olisi halunnut pitää... Miten tähän suhtautua...
Kun aloin itkemään, mies huusi "Sussa on jotain phasti vialla"... Ei kiitos...
Mä en enää osaa puhua enkä enää löydä sanoja. Mikään mitä sanon ei mene perille, ei yhtään mikään. Olen puhunut itseni kipeäksi, itkenyt ja pyytänyt, mutta kun mikään ei oikeasti auta... 8 vuotta olen jaksanut koska olen pelännyt että en saa lapsia mukaani, nyt en enää usko että ne voitaisiin viedä minulta...
Mutta nyt pelkään että en pärjää rahallisesti...
En jaksa enää puhua. Kuin puhuisi ihmiselle joka ei oikeasti kuule. Ja syyttää minua kaikesta...
:'(