Eroahdistus ja nukkumaanmeno

Moi. Onkos muilla ollu vastaavanlaista ja miten siitä on selvitty?

Eli neidillä on ikää 7,5kk ja nyt lieneepi jonkinlaista eroahdistusta ilmassa. Nukkumaanmeno on kuukausia hoidettu niin, että iltapalan jälkeen on laitettu omaan sänkyynsä tutti suussa ja annettu möyriä siellä niin kauan kunnes nukahtaa. Jos/kun on itkenyt, ollaan käyty taputtamassa/tuttia antamassa. Tyttö on tarvinnut "nukahtamisrauhan", jos on oltu vieressä ni homma on mennyt pelkäks naureskeluks ja sängystä katteluks.

Mut toi eroahdistus! Tyttö pyörii sängyssään niinkuin aina ennen nukahtamista, mutta kun lähden pois huoneesta, tulee itku. Ja itku lakkaa, kun huoneeseen palataan. Nukahtamisessa saattaa mennä helposti 1h ku ennen meni 10-20min. Tuota itkua tulee välillä muissakin tilanteissa, jos poistun huoneesta tai jätän vaunuihin ulos.

Tyttö on viime aikoina hakeutunut enemmän syliin, ehkä puhjenneiden/puhkeamassa olevien hampaiden takia. Tai sitten sekin johtuu tästä eroahdistuksesta. Ollaan sitten syliteltykin, jos se helpottaisi illalla irtautumista.

Niin että miten helpotettais molempien oloa =)

 

Moikka Talvis.
Meillähän on kans ikää se vajaa 8kk, ja eroahdistusta epäilen itsekin. Oirehtii meillä esim. niin, että en saa häipyä pojun näköetäisyydeltä päiväaikaan minnekään, ja öisin tulee silloin tällöin semmosia huuto-/levottomuuskohtauksia, joihin ei auta MIKÄÄN muu kuin että ottaa pojan kainaloon unia jatkamaan. Eli on vissiin hoksannu olevansa siel pinnasängyssä ihan yksin, ja sehän ei passaa tietenkään... :heart:

Tosin meillä on ollut tässä muutakin, flunssaa ja pari uutta hammasta, joten osaksi yöhuudot selittyvät ehkä niilläkin. Kuitenkin epäilen myös eroahdistusta, sillä oon kuullut sen alkavan usein samoihin aikoihin vierastamisen kanssa, ja meillähän vierastetaan nyt kovin.

Meillä nukahtamistilanne ei ole edelleenkään pääsääntöisesti kovin hankala, nukahtaa edelleen itsekseen, mutta on nukutuspuuhasta aiempaa haastavampaa kyllä tullut. Ihan oppikirjaneuvojen mukaan meillä ei vissiin mennä, sillä olen ratkaissut tilanteen niin, että olen ottanut käyttöön pikkuvauvojen nukutusmenetelmän, eli maitotankkaus sylissä hämärässä makuuhuoneessa, ja sen jälkeen saa poika vielä jäädä tutti suussa syliin, jossa häntä heijaan ja annan käytännössä LÄHES nukahtaa. Vasta kun poika on uninen ja lötkö, lasken sänkyyn, peittelen ja poistun huoneesta. Jää hetkeksi rutistelemaan peittoa ja uninallea, mutta sitten yleensä nukahtaa. Eli riittävän unisena sänkyyn niin ei jaksa enää alkaa suuremmin touhuta. Tämä toiminut meillä toistaiseksi, saa nähdä miten pitkään.

Semmosenkin vinkin luin jostain, että kun vauvaa sylitellään oikein paljon päiväaikaan, ei illalla/yöllä sitten halipula yllätä. Ja niinhän sanoitkin tekeväsi, varmasti hyvä niin. Itsekin oon koittanut muistaa pitää poikaa päivisin paljon sylissä, vaikka välillä tuntuukin, että se mieluummin pyörisi koko päivän itsekseen lelujen parissa lattialla.

No ei mun viestistä varmaan paljon apua ollut. Mut niin kai se on, että jos erossa oleminen ahdistaa vauvaa, niin sitten ei auta muu kuin pitää vauva lähellä. Tsemppiä vaan! Ja jos oikein käy ärsyttämään erinäiset tilanteet, niin ajatteles, miten rakas ja tärkeä ihminen sä olet vauvallesi, kun se haluaa olla koko ajan sua lähellä. :heart: :heart: :heart:

 

Yhdyn edelliseen eli jos lapsella on eroahdistusta niin kannattaa varmaan pitää lähellä, ehkä nukutettaessakin. Minä nukutan pojan viereen ja on nukkunut enimmäkseen vieressä sängyssä (liukui siihen yöimetysten takia) ja tämä on ollut helppo systeemi, eikä pojan ole koskaan tarvinnut itkeä . Jos vauvoille pienenä antaa tarpeeksi läheisyyttä ja turvaa he osaavat sitten siitä irtautua paremmin myöhemmin. Ei siitä ole mitään haittaa että lapsi nukutetaan ja nukkuu vieressä, päinvastoin, saa silloin yöllä tankata turvaa ja läheisyyttä eikä sitten päivällä tarvitse sitä niin paljon. Minusta on aika normaalia että vauva itkee jos jätetään yksin (kyllä minäkin itkisin..) joten uskon että kannattaa kuunnella lapsen viestejä ja ottaa käyttöön ne konstit johon lapsi näyttää olevan tyytyväinen, eli antaa lapselle se läheisyys ja turva mitä hän tarvitsee.

 

tyttö nukkuikin aluksi meidän välissä. n 1kk ikäisenä alkoi nukkua enemmän omassa sängyssään ja kun yöimetykset vähenivät niin aloin pysyä hereillä imetyksen ajan ja syötyään tyttö pääsi takaisin omaan pinnikseensä. eli hyvin pienestä pitäen on nukkunut omassa sängyssään. mun vartalo oli niin jumissa kun vauva nukkui vieressä, koska en osannut ollenkaan vaihtaa asentoa (alitajuisesti siis..) että parempi vaihtoehto oli vauvan nukkua pinniksessä, kiitos kumminkin neuvosta kriss

5kk ikäisenä yösyötöt ja imetys jäivät kokonaan. sen jälkeen on yöllinen rauhoittelu pitänyt hoitaa sängyssä, koska tyttö ei vaan osaa nukkua meiän kanssa enää... kokeiltu on aina välillä, kun on ollut huonompi yö. tyttö nukkuu kyllä edelleen samassa huoneessa meiän kanssa, pinnis on mun puolella parisänkyä.

nyt näinä itku-iltoina oon huomannu että itku tulee n 30-45min välein, eli aina kun havahtuu jonkin unipätkän jälkeen. mut sitten ku mekin mennään nukkumaan, ni ei havahduttuaan tarkistele ollaanko me samassa huoneessa. mut se alkuilta ku tyttö on nukkumassa ja me vielä hereillä ni ollaan juoksenneltu taputtelemassa.

Vifi voisin tietysti kokeilla tuota sylittämistä ennen sänkyyn laskemista...

vielä lisää kokemuksia/vinkkejä...

 

noniin... pari iltaa uusin konstein eikä parempaa tiedossa, vastoin pelkkää helvettiä...

sylittely alkoi lupaavasti, heijasin hiljaa sylissä, vauva piti semmoista unimäminää. mut sitten tuli itkupotkuhuuto ja vaihdoin olalle. siinä alkoi miltei heti nypeltelemään mun hiuksia. sänkyyn laskiessa katteli vaan minuu, ja huuto alkoi kun lähdin pois. tämä oli siis pe. en muista miten ja missä ajassa loppujen lopuks nukahti, yhdessä nukutettiin miehen kanssa.

eilen eli la minä kokkailin tytölle soseita illalla ja mies nukutti. tyttö meuhkas yhteensä 1h. mies oli vierellä taputtelemassa ja antoi välillä tilaa nukahtaa yksin niinkuin on tottunut. viime yö oli todella levoton, itkua tuli vähän väliä. luulisin et heräili tunnin välein, en kattonu kelloa, mut monta kertaa herättiin.

tänään on tyttö laitettu nukkumaan klo 20. ja LUULEN että nukahti nyt 22.10. on oikeastaan koko ajan huutanut. ja nyt voin sanoa että paskanmarjat tää mitään eroahdistusta on, ku sängyn vieressäkään istuminen ei ole auttanut. mies on lähdössä yöllä töihin ja yritti nukkua samassa huoneessa tytön kanssa, et ei siitäkään ollut apua. 1,5h huudon jälkeen laitoin supon ja annoin lisää unimaitoa.

nyt on kyllä niin kauheeta olla.

 

Moi Talvis,

Miten teillä nykyään menee? Mun sympatiat on niin sun puolella. Meillä on 6,5 kk vanha poika ja eroahdistus alkoi parisen viikkoa sitten. Tai joku muu ahdistus, mutta kyllä on surkeaa. Iloinen ja hyväntuulinen vauvamme nukahti aikaisemmin kiltisti omaan sänkyynsä, ehkä tutti käytiin silloin tällöin antamassa vauvalle. Nyt vauva itkee tai oikeastaan karjuu täyttä kurkkua eikä meinaa rauhoittua millään. Vauva oli pari viikkoa sitten sairaalassa neljä yötä, ja siellä hän heräsi useasti ikäviin toimenpiteisiin. Vauva ei koskaan ollut itkenyt niin paljoa kuin siellä. Äiti on täällä aivan sydän syrjällään, eikä tiedä mistä tähän saisi apua. Aurinkoinen ja kiltti vauva on iltaisin aivan poissa totaltaan. Ja äidinkin jaksaminen alkaa olla koetuksella.

Vauva nukahtaa noin tunnin huutamisen jälkeen, mutta heräilee vartin - puolen tunnin välein. Näin mennään puolille öin. Sen jälkeen heräilee parin tunnin välein eikä rauhoitu muuta kuin tissille. Tai isä saa rauhoittumaan syliinkin, mutta se vaatii melkoista urheilua ja yleensä äidin sydän meinaa särkyä sillä aikaa. Sitä paitsi isän täytyy käydä töissä, eli hän ei voi jumpata vauvan kanssa ihan joka yö.

Me ehdimme jo suunnitella yösyöttöjen lopettamista ja vauvan siirtämistä omaan huoneeseen, mutta ne saavat kyllä odottaa. Mietin myös, että pitäisikö poju ottaa viereen nukkumaan (nukun itse vaan niin mielettömän huonosti silloin, tosin niihän teen nyt joka tapauksessa) vai jatkaa pojun nukuttamista omassa sängyssä. Antakaa kokeneemmat vinkkejä.

 

meillä varmaan on vähän jotain samaa liikkeellä(?) poika kohta 8kk. yöt menee ihan normaalisti (nukkuu 19-7 putkeen), mut päiväunille ei joskus meinaa millään rauhoittua. voihan se olla vähän semmoista vilkkautakin ym uhmaa. ja yksin selällään lattialla ei viihdy (ei osaa vielä ryömiä) enää, mut siinäkin voi olla sitä, et alkaa tylsistyttään. musta on tosi kiva et lapsi nukkuu yöt putkeen. päivällä sit tankkaan sitä läheisyyttä. oon tosi kärttynen jos en saa öitä nukuttua. x) ja meillä vauva nykyisin haluaakin nukkua rauhassa. 5,5kk iässä opetin tosiaan nukahtamaan itsekseen. alussa pisti vähän vastaan, mutta eihän sitä lapsen itkua saa pelätä. ja ei se ollut oikeastaan itkua vaan protestointia. ei haittaa vaikka lapsi hieman pettyykin. ei sit pety julmassa maailmassa niin pahasti. lapsen itkuja on niin monenlaisia. uskaltaisin sanoa, et tunnistan itkusta yleensä mikä lapsella on hätänä (hätä, tylsyys, kiukku, kipu ym). =) mut eroahdistuksen aikaan ottaisin syliin heti kun itku alkaa. ja aina jos itku johtuu kivusta tai muusta hädästä! oli lapsi minkä ikäinen tahansa. kiukuttelu on sit taiteenlaji erikseen.