vierastaminen/eroahdistus

[ujostuttaa=))]

Itselläni vasta 5kk:n ikäinen vauva, joka on alkanat hieman vierastamaan.Olisinkin teiltä kokeneemmilta kysynyt, että kun vauva vierastaa, niin onko parempi olla kotona vauvan kanssa, vai käydä ahkerasti kyläilemässä ja tapaamassa muita ihmisiä. Tarkoitan tällä siis, että meneekö nopeemmin ohi kun ""altistuu"" muille naamoille, vaikka vierastaakin vai onko lapsen kannalta parempi, että ollaan vaan kotona?Töihinpaluuta olen myös miettinyt. Eli jostain luin, että useimmiten vauvoille pahin eroahdistus tulee 9-10kk:n iässä, eli juuri silloin kuin loma loppuu. Olisko siis parempi olla kotona ainakin siiihen saakka, kun lapsi on 12kk:tta, vai voiko vielä silloinkin olla eroahdistusta? Entä mitäs sitten, jos pahin eroahdistus tulee juuri silloin kuin äiti menee töihin? Miten siitä selvitään ja aiheuttaako vauvalle pahoja traumoja? Olipas sekava viesti ja paljon kysymyksiä...Mutta jos vain joku viitsisi vastailla ja jakaa omia kokemuksiaan, niin olisin kiitollinen!

 

[mama5]

Vierastamista tosiaan ""helpottaa"" ihmistenilmoilla olo jotta vauva saa kontaktia myös muihinkin ihmisiin kuin perheensä jäseniin mutta jotkut lapset ovat tästäkin huolimatta kovia vierastamaan, mutta onneksi tuo aika menee nopeasti ohi.
Kysyit vielä eroahdistuksesta, sitä voi olla vielä kolme vuotiaallakin joten tuota päiväkotiin viemistä sen takia on turha vanhempien arastella, osaava henkilökunta kyllä auttaa lasta (ja vanhempia) päiväkodin aloittamisen kanssa ja yleensä tuota eroahdistusta pyritään lieventämään sillä, että lapsi saa käydä tutustumassa p.kotiin ja hoitajiin useamman kerran ennen ""oikean"" hoidon aloittamista. Sanoisin, että tuo päiväkodin aloittaminen on useimmiten vanhemmille se pahempi eroahdistuksen paikka kuin lapselle Traumoja ei teille kummallekkaan siitä tule

 

[*]

Meillä vierastettiin vähän aikaa eka kerran 1v ja silloin tuli ns. eroahdistus. Helpottaa ihmisten ilmoilla, mutta tosi rankkaa on jos lapsi joutuu tuolloin esim. päiväkotiin.

 

[Alli]

Meillä tämä kuopus vierasti n. 9kk ikäisenä tosi paljon, pelkäsi kaikkia miehiä (tyttö kyseessä) ja siskoani ujosteli. Ihan selvästi oli tosi ihastunut mutta ujostutti tosi paljon ja kylässä käydessä painoi päätä koko ajan olkaa vasten tai lattiaan tms. Koko viereilun ajan

Nyt tytön ollessa 11kk on meneillään pahimmanlaatuinen eroahdistus. Äidin perään itkee heti kun poistun näköpiiristä.. Uskoisin tämän menevän ohi ennen 1v synttäreitä.

Esikoinen ei koskaan ole vierastanut eikä ollut eroahdistustakaan. Hän on nyt 3v3kk. Joskus on ujostellut jne. mut uskoisin et siinä on kyse siitä kun ei ole esim hoidossa ollut koskaan eikä muutenkaan pahemmin yökylässä tms.

Olen kuullut että 9-12kk ja 2v synttäreitten aikaan suunnilleen on huonoimmat hetket viedä hoitoon. Serkkuni tyttö vietiin hoitoon just siinä 2-vuoden paikkeilla ja oli tosi vaikeeta. Myös äidillä mutta varsinkin tyttärellä!

 

[2v]

meillä kuulutaan sit kai näihin 2vee vierastajiin. Tähän saakka vierastamiset meneet ohi vähällä ja hoitoon tottuminen meni hienosti 1v:na. Nyt joku ihme vaihe menossa, ei suostu jäämään nukahtamaan yksiskeen mitä on tehny vauvasta saakka ja hoidossa vierastaa muita kyläileviä aikuisia. Huoks. Toivotaan että tämäkin menee ohitse.

 

[*]

Vierastaminen voi tulla uudelleen vuoden iässä, vaikka sitä on ollut jo aikaisemminkin.

Meillä tuo vierastaminen menee nopeaa ohi, kun saa vähän aikaa tutustua. Se on välillä sellaista ""flirttailua"" altakulmien katselua Joillekin ihmiselle hymyillään heti. Ysätväni tyttö on kolmevuotias ja on vierastanut koko ikänsä, täytta kurkkua huusi vielä vuosi sitten, kun joku muu äidin ja isän kanssa oli huoneessa. Kiusallista.

 

[Jeps vanhempi]

Olen vähän sitä mieltä, että on ""turha"" pohtia tuota vierastamista ja töihinmenoa vielä, kun voi olla ettei vauva enää silloin vierasta.

Olen myös vähän sitä mieltä, ettei kannata asiaa kauheasti ""miettiä"". Eli kyläilette ja liikutte normaalisti, ja jos vauva vierastaa niin olette tukena tietysti tai pidätte sylissä jne.

Kaikkia vaiheita tulee ja menee, niin heikompaa hirvittää Tai tuntuu että meilläkin on aina joku ""vaihe"" menossa. En usko että vierastamista voi nopeuttaa tai muuta, kestää aikanasa ja menee sitten ohi.

Itse en ole töissä vielä mutta en oikeastaan suurta eroahdistusta huomannut, eikä kovin monella ystävälläkään ole suuria ongelmia aiheutunut tuosta.

Ei kai tuohon voi etukäteen ""valmistautua tai sitä ennaltaehkäistä"". Paras ehkä on näin maalaisjärjellä ajatetuna, että vauva näkee uusia ihmisiä ja uusia paikkoja, teidän turvallisessa seurassa. Liikkukaa ihan normaalisti jne.

 

[Aurora]

Meillä on ujo tyttö, joka vierasti 3 kk - n. 11 kk:n ikään asti. Ennen sitä tyttö viihtyi vieraassa paikassa vanhempiensa (mieluiten äitinsä) sylissä tai lähistöllä, kunnes parin tunnin päästä uskalsi hieman lähteä seikkailemaan.

Vuoden ikäisenä tilanne helpotti muiden ihmisten pelkäämisen suhteen, mutta toisaalta silloin alkoi mieletön äidin helmoissa roikkuminen varsinkin kahdestaan ollessa, joka jatkuu edelleen (1 v 2 kk). Nykyään pitää olla tekemistä koko ajan, mitä enemmän retkeillään, sen paremmalla tuulella tyttö on. Tyttö myös viihtyy hyvin hoitajien kanssa, kunnes näkee minut...

Varsinkin lapsettomat ihmiset katsoivat vierastavaa vauvaa vinoon, ihan kun oltaisiin pidetty tyttöä väkisin sisällä tai äidissä kiinni. Moni ei millään tajunnut, että hän tarvitsee jopa pari tuntia tarkkaillakseen vieraita ennen kuin uskaltaa lähestyä. Onneksi lähisuvussa ymmärrettiin että se on tytön luonne eikä todellakaan mikään huono asia.

Alkuperäiselle:
On mahdotonta sanoa milloin on paras aika viedä lapsesi hoitoon. Vierastamiskausi voi olla hyvin lyhyt tai sitten vauvan luonteenpiirre. Lähipiirissä olen kyllä huomannut monen lapsen pahimman äiti-kauden olleen siinä 1 v:n iässä eikä 9-10 kk, mutta toisaalta siinä iässä lapsi alkaa ottamaan enemmän kontaktia muiden ihmisten kanssa, lasten ja aikuisten.

 

[R]

Me ainakin liikuttiin normaalisti, ku tyttö vierasti (4-8 kk:iässä). Tosin ei hän misään kaupassa ihmisiä vierastanut, vaan lähinnä mummua ja muita sukulaisia, jotka tuli lähemmäs.

Hankalaa se on, mutta normaalia. Ei kannata jäädä kotio sen takia, koska tosiaan ihan normaalista kehitysvaiheesta on kyse. Jos joku ihmettelee tuota vierastamista (niinku aina tuntuu ihmettelevän, en ymmärrä miks) niin ei kannata välittää. Vauva ei ole arka tai paelkuri, kun vierastaa, vaan normaalisti kehittyvä lapsi, joka erottaa äidin ja isän muista ihmisistä. Jotkut on herkempiä kun toiset, mutta ohi se menee joskus!

 

[ap]

Kiitos kaikista vastauksista. Lähinnä on nyt alkanut huolettaa toi töihinpaluu. Kuten joissain viesteissä on tullutkin esille, niin tuo eroahdistus saattaa olla pahimmillaan 1-vuoden iässä, joten olen miettinyt että olisko sittenkin parempi mennä töihin jo heti vanhempainvapaan jälkeen..alkuperäinen suunnitelma kun oli lomailla siihen saakka että poika täyttää yhden. No parempi tosiaan ettei vielä ihan kauheesti näillä asioilla tressaa=))