Eroaako oikeasti suurin osa, jos on vähänkin ongelmia parisuhteessa?

Jos oikeasti uskotte että ihmiset eroaa kun palstalla niin sanotaan, on teillä hauska mielikuvitus maailma missä elätte. Eroja tulee ja menee, turha luulla liikoja itsestään että "juuri minä sain nuokin eroamaan" höhöö... aamun naurut

 

Itse taistelin liiton puolesta, turhaan. Mies ryyppäsi ja oli väkivaltainen. Mutta ei sillä ollut halua eikä kykyä muuttua. Itse olisin halunnut silloin kuitenkin kovasti muutosta, halusin pitää perheen koossa.

Onneksi rakastuin toiseen mieheen, muuten varmaan vieläkin taistelisin huonon liiton takia. Ei se aina vain kannata.

 

Osa eroaa liian helposti, osa taas (minä mukaan lukien) sinnittelee ihan liian pitkään ennen kuin tajuaa erota. Vaikea sitä on kenenkään ulkopuolisen sanoa muiden erojen aiheellisuudesta mitään, asiat on monesti erilaisia kuin miltä ne ulospäin näyttää...

 

Mä oon välillä katsonut ihan "vierestä" kun pariskunnat eroaa ongelmien myötä, ongelmien, joita ei edes yritetä eikä haluta ratkaista.

Mutta kyllähän se niin on että nämä "uhriosapuolet" eivät voi yksinään ratkaista ongelmia. Monesti kyseessä on myös se että nimenomaan sillä josta ne ongelmat on lähtösin, ei ole motivaatiota muuttua. JA joo, kyllä ymmärrän että sitten vain erotaan.

se on juurikin näin. yksin on vaikea avioliittoa pelastaa, tiedän sen, kun aikoinaan yritin yli kaksi vuotta tehdä töitä, liitto loppui liki 13 vuoden jälkeen. miestä pyysin VAIKKA minne terapiaan ja juttelemaan ja että oltaisiin järjestetty enemmän aikaa parisuhteelle... kaverit, viinakset ja työ vei kuitenkin suurimman mielenkiinnon. rakkaus loppuu kun sitä vaan poljetaan maahan ja alistetaan toinen tyhmäksi joka ei tajua että miehen mielestä avioliittoon riittää raha ja seksi...juu niin varmaan... mä jätin miehen ja onneksi sen teinkin.
mutta tosi on että monet tekee päätöksiähollywoodin tapaan... kyllä ongelmiin ratkaisut löytyy jos molemmat HALUAA sen eteen tehdä töitä.. yksin se tosiaan ei oikein onnistu....kokonaan..

 

[QUOTE="vieras";23082166]Samaa mieltä aloittajan kanssa. Itsekkyys on se, mikä ajaa tilanteen tähän. Kumppanuus..mikä se on? Toisen auttaminen hädässä..vanhanaikaista? Puolison mielenterveysongelmat..apua, se on hullu ku pullosta tullu! Ainoat eron syyt jotka nielen ovat väkivalta(ja siihen rinnastettavat asiat) ja pettäminen.[/QUOTE]

Tiedätkö, mulla on yks ystävä, joka ajatteli ihan tuolla tavalla. Tuomitsi muiden erot. Mutta kylläpä ääni muuttui kellossa kun oma liitto alkoikin maistua puulta. Petti miestään pariin kertaan ja sitten jätti miehensä. Eipä ole enää sen jälkeen tuominnut muita.

 

Ei koskaan kukaa eroa oikeaan aikaan - jos palstalta kysytään. :xmas:

Tositositositosi usein täällä jauhetaan, että "miksi ette eronneet jo 10v sitten" (mies lyö, juo jne) tai sitten yhtäyhtäyhtäyhtä usein jankutetaan, että "jssap NYT, se kävi vieraissa kerran" tai sitten, melko harvoin kuitenkin kommentoidaan, että olikohan teidän eronne ihan turha.

Eli palstatieteellisen otannan perusteella uskallan esittää: avioliitosta ei erota ainakaan liian herkästi.

 

Jos erotaan siksi että on kyllästynyt toiseen, on se heppoinen peruste mielestäni. Silloin ei vaan olla tehty tarpeeksi töitä suhteen eteen. Jos suhteessa ongelmia mihin toinen osapuoli ei halua hakea apua ei varmaan ole kuin yksi järkevä ratkaisu, ero Mutta kukin tyylillään ja tavallaan niin aina joku on erimieltä siitäkin asiasta.

 

Äärettömän surullista semmoinen, että "me kärvistellään eikä varmana erota ikinä."

Ero on aina hyvä vaihtoehto. Se ei saisi olla mikään mörkö mikä on sitten viimeinen vaihtoehto ennen suunnilleen itsaria.

On hirveästi ihmisiä jotka pelkää erota. Semmoisille ihmisille vielä kun toitotetaan, että erotaan liian helposti, blaa, blaa, blaa niin eivät ainakaan eroa.

Ja mikä kummallisinta niin palstan mielestä seksin takia nyt ainakin voi erota.

Ettekö te ymmärrä, että aina voidaan palata yhteen jos tuntuu siltä, mutta päiväkin liikaa henkistä tai fyysistä pahaa oloa on liikaa.

 

Suhde ei toimi, ellei molemmat tee töitä sen eteen. Miks toisen osapuolen pitäis olla lastenhoitaja, kodinhoitaja ja rakastaja/rakastajatar, suhteessa, jossa toinen vaan on ja odottaa, että kaikki tulee valmiina?
Joskus pieni ero saa sen toisen osapuolen tajuamaan mitä on menettämässä, ja suhde voi oikeasti parantua. Mutta ikävä kyllä suurin osa noista "nyt kaikki on puhuttu ja nyt kaikesta tulee hyvää"-jutuista kestää maksimissaan kuukauden, sitten on taas valuttu takaisin siihen alkutilaan, jossa toinen käyttäytyy kuin murkkuikäinen ja toinen kantaa kaiken vastuun.
Seksikin noista sit loppuu, koska ei kukaan jaksa koko ajan olla antamassa ja tekemässä kaikkea toisen eteen..

 

[QUOTE="vieras";23082567]
Ettekö te ymmärrä, että aina voidaan palata yhteen jos tuntuu siltä, mutta päiväkin liikaa henkistä tai fyysistä pahaa oloa on liikaa.[/QUOTE]

Olenpas eri mieltä. Jokaiseen ihmissuhteeseen (kumppani, lapsi, vanhempi, ystävä) kuuluu joskus pahan olon kokeminen. Se voi olla ikävää tai riitelyä tai katsomuksellisia eroja. Minusta ratkaisu ei ole se, että pahan olon tullen erotaan ja sitten palataan yhteen, kun on tahoillaan toivuttu : /

 

Olenpas eri mieltä. Jokaiseen ihmissuhteeseen (kumppani, lapsi, vanhempi, ystävä) kuuluu joskus pahan olon kokeminen. Se voi olla ikävää tai riitelyä tai katsomuksellisia eroja. Minusta ratkaisu ei ole se, että pahan olon tullen erotaan ja sitten palataan yhteen, kun on tahoillaan toivuttu : /

Kaikki on suhteellista... Tosin iso osa ongelmista johtuu siitä, että jo kumppanin valinnassa on menty pieleen eikä vaan haluta tunnustaa sitä itselleen.

Pitäiskö epäsopivan kumppanin kanssa jatkaa vaikka nyt ois saatu se lapsikin aikaiseksi?

Tää perinteinen juttu, että jos mies ei käy vieraissa, hakkaa, pelaa rahojaan tai ole päihteiden väärinkäyttäjä niin voi olla hirvittävä kynnys erota kun on kulissit kunnossa.

 

[QUOTE="vieras";23082625]Kaikki on suhteellista... Tosin iso osa ongelmista johtuu siitä, että jo kumppanin valinnassa on menty pieleen eikä vaan haluta tunnustaa sitä itselleen.

Pitäiskö epäsopivan kumppanin kanssa jatkaa vaikka nyt ois saatu se lapsikin aikaiseksi?

Tää perinteinen juttu, että jos mies ei käy vieraissa, hakkaa, pelaa rahojaan tai ole päihteiden väärinkäyttäjä niin voi olla hirvittävä kynnys erota kun on kulissit kunnossa.[/QUOTE]

No niin, mutta ei se ero-paluu-ero-paluu tee hyvää kellekään. Etenkin jos kuviossa on lapsia.

Lasten kanssa pitää olla tarkkana valinnoista. Ero ei aina ole pahasta, mutta eestaas venkslaaminen on.

Jos mies on hyvä, niinse saattaa monelle riittää. Tiedä sitten onko se niin väärin... Jos kukaan ei kärsi. Äh.

 

[QUOTE="vieras";23082172]Ei mielestäni. Asiaa täytyy selvittää niin kauan, että se selvenee. Oletko ajatellut, että jos tämä asia on sinulle vaikeaa, on se sitä myös varmasti miehellesi. Mutta toivotaan että sinun kohdallasi tämä on näiden parin vuoden jälkeen paranemaan päin![/QUOTE]

Tähän kommentoisin itse elettyäni kolme vuotta parisuhteessa josta puuttui lähes kokonaan seksi ensimmäisen puolen vuoden jälkeen että seksittömyys ei ollut ongelma silloiselle miehelle koska hän oli ihan tyytyväinen tilanteeseen.Häntä ei haluttanut koskaan eikä hän ymmärtänyt että minua halutti.
Hänen mielestään olin seksihullu ja kieroutunut kun halusin seksiä.
Lääkärissäkin hän kävi mutta hän ei halunnut tilanteeseen apua eikä muutosta.Siinä oli vaihtoehdot vähissä jos halusi itse seksielämän.Minulle ei riittänyt että eletään yhdessä kuin hyvät ystävät.Ilman seksiä.
Parisuhteeseen kuuluu seksi.Kerran kaksi vuodessa ei mielestäni ollut riittävä.

Ystäväni aikoinaan erosi miehestään muutaman kuukauden avioliiton jälkeen kun kypsyi siihen että mies kävi joka päivä äitinsä luona töiden jälkeen syömässä.
Tuttavapariskunta erosi koska mies ei kestänyt vaimonsa tietokoneella istumista.Jos mies halusi keskustella niin vaimo ei sulkenut konetta eikä naputtelultaan ehtinyt edes kuunnella mitä miehellä oli asiaa.
Siinä oli mielestäni kaksi maailman turhinta eroa joka olisi ollut ratkaistavissa varmasti muillakin keinoilla.
Silti olen sitä mieltä että suurin osa ihmisistä eroaa oikeista,pätevistä syistä.

 

No niin, mutta ei se ero-paluu-ero-paluu tee hyvää kellekään. Etenkin jos kuviossa on lapsia.

Lasten kanssa pitää olla tarkkana valinnoista. Ero ei aina ole pahasta, mutta eestaas venkslaaminen on.

Jos mies on hyvä, niinse saattaa monelle riittää. Tiedä sitten onko se niin väärin... Jos kukaan ei kärsi. Äh.

Se, että mies ei ole ihan kamala ei kyl tarkoita, että mies on hyvä. Paitsi ehkä 1800-luvulla kuten herra Runeberg.

Venkslaamisesta puheen ollen miten paljon on viikko isällä, viikko äidillä perheitä? Lapsi aamulla herätessään ei ikinä muista missä taas oon.

 

Minä en usko että erotaan liian helposti, vaikka se ulkopuolisille saattaa siltä näyttääkin. Minusta vain on mautonta alkaa ruotia eron syitä ulkopuolisille, eli suurin osa tuttavistamme ei tiedä mitkä syyt eroon johtivat. Ja ainakin minulle on aivan sama vaikka he luulisivatkin meidän eronneen "turhaan". Riittää, että minä itse tiedän eron olleen oikea ratkaisu.

 

Mä tunnen pareja jotka ovat eronneet kun ei enään voimat riitä koittaa niitä ongemia ratkaista. Yritystä on ollut, mutta eipä ole asiat muuttuneet parempaan. Eli käytännössä nää parit ovat venyttäneet sitä eroa jo pidempään.
Toki varmaan on pareja jotka eroavat heti kun vähän arki alkaa tympäseen. Mutta yleensä nää parit ovat niitä jotka pomppivat suhteesta seuraavaan parin-kolemen vuoden välein.

 

[QUOTE="vieras";23082682]Se, että mies ei ole ihan kamala ei kyl tarkoita, että mies on hyvä. Paitsi ehkä 1800-luvulla kuten herra Runeberg.

Venkslaamisesta puheen ollen miten paljon on viikko isällä, viikko äidillä perheitä? Lapsi aamulla herätessään ei ikinä muista missä taas oon.[/QUOTE]

Ei ei-kamala tosiaan tarkoita, että on hyvä. Mutta minä puhuinkin miehestä, joka on hyvä. Että onko puoliso silloin "vain hyvä", eikö sekin voi riittää ja kasvaa ja kehittyä, vai onko "hän on vain hyvä puoliso" syy eroon? No joo.

Viikko-viikko systeemiä on tosiaan paljon kritisoitukin. En osaa ottaa kantaa, mulla kokemusta vain perinteisestä joka-toinen-viikonloppu-ja-lomat-isällä -mallista, joka oli oikein toimiva (oma lapsuus).

 

Minä en usko että erotaan liian helposti, vaikka se ulkopuolisille saattaa siltä näyttääkin. Minusta vain on mautonta alkaa ruotia eron syitä ulkopuolisille, eli suurin osa tuttavistamme ei tiedä mitkä syyt eroon johtivat. Ja ainakin minulle on aivan sama vaikka he luulisivatkin meidän eronneen "turhaan". Riittää, että minä itse tiedän eron olleen oikea ratkaisu.

Hyvä, näin sen pitääkin olla. Että eroajat itse tietävät syynsä ja muiden turha vatvoa. Ellei sitten eroaja itse levitä eroa pöydälle tutkittavaksi (kuten palstalla joskus).