Ero ja suht pian aloitettu uusi suhde..ahdistaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fgdfghfdghdgh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

fgdfghfdghdgh

Vieras
Tyhmä minä. Pitikin mennä aloittamaan uusi suhde pian eron jälkeen. (pitkä suhde)
Alkuun uusi suhde oli aivan ihana, hän ei ole kuka tahansa uusi tuttavuus..
Mutta nyt joka toinen päivä ahdistaa..enkä osaa itsekään sanoa mistä johtuu. Miten voin olla itse tunnistamatta tunnetta!

Entinen suhde oli ihan hyvin jo käsiteltu sen kituuttavan lopun aikana ja taidan ihan tosissaan rakastaa tätä "uutta henkilöä. Mistä ahdistus:(
 
Luulen että usein parisuhteessa ihminen oppii tekemään asioita luonteensa vastaisesti. Nämä asiat saattavat muuttua niin rutiininomaisiksi että niitä ei enää omalle itselleen vieraiksi tunnista. Suhteen päätyttyä olisi hyvä tutustua itseensä uudestaan jotta ymmärtää mitä asioita tekee siksi että itse haluaa ja mitä siksi, että on niin tottunut tekemään.

Hyppäämällä liian nopeasti uuteen suhteeseen, ihminen vie mukanaan vanhan suhteen taakan ja tavat.

Tässä kökösti kerrottu esimerkki: suhteen alussa puoliso haluaisi usein halata tai muuten koskettaa kumppaniaan. Tämä kumppani ei pidä siitä että häneen kosketaan ohimennen / yllättäen / kodin ulkopuolella tms. Tällöin koskettamisesta pitävä osapuoli siitä pidättäytyy -> luonnollinen halua koskettaa mitätöidään ja jossain vaiheessa se jopa unohtuu. Uudessa suhteessa tämä henkilö saattaa edelleen sensuroida toimintaansa aiemmin opitun tavan mukaisesti. Näitä ei-luontaisia tapoja kerääntyy ja ne aiheuttavat ahdistusta myös uudessa suhteessa.

Tämä diagnoosi on vain arvaus, lääkkeenä suosittelen hetken yksinoloa.
 
Joudun näkemään exää viikoittain ja en kyllä tunne häntä kohtaan mitään enempää kun veljeäni kohtaan. Eikä tunnu että mitään olisi hampaankoloon. Mutta eihän se toki mitään tarkoita.

Ei se tosiaankaan meinaa sitä että kaipailisit exäsi perään, kun sanotaan ettei kannattaisi suhteesta toiseen hypätä.

Se on ihan sinun pään sisäisen maailman takia, se että saat asiat käsiteltyä itseksesi, osaat seisoa omilla jaloillasi ja kaikkea muuta symbolista paskaa.

En allekirjoita sitä automaattisesti että aina pitäisi pidättäytyä suhteesta kun edellisen on päättänyt, se on ihan henkilöstä kiinni miten hyvin osaa omat asiansa käsitellä päänsä sisällä ja onko suurimmaksi osaksi jo käsitellyt ennen virallista eroa, mutta ei se pahaa tee ja sinun tapauksessa vähän tuntuu että liian nopeasti sinulle tapahtunut uudet asiat. Ei se tärkeä ihminen katoa jos homman on tarkoitus toimia ja haluat vähän aikaa itsellesi.
 
Onko sinulla ja exälläsi lapsia?

Mulla on ollut aika samanlainen tilanne. Mun ja exäni suhde tosin oli kuollut jo kauan ennen eroa, joten en kokenut tarvitsevani kovinkaan pitkää toipumisaikaa. Ja tämän uuden suhteen kanssa olen ollut "varovainen", eli ei nähty heti ekoina kuukausina jatkuvasti, lapset esiteltiin vasta n. puolen vuoden kuluttua jne. Puhuimme paljon puhelimessa, mutta lapset "pitivät" meitä aika paljon erossa toisistamme. Olen ollut todella tyytyväinen tähän hitaaseen tahtiin, vaikka sen takia on joutunut ikävöimäänkin toista.

Mutta siis mulla ahdistusta kuitenkin aiheutti nimenomaan lapset ja heidän suhtautumisensa tilanteeseen.
 
Onko sinulla ja exälläsi lapsia?

Mulla on ollut aika samanlainen tilanne. Mun ja exäni suhde tosin oli kuollut jo kauan ennen eroa, joten en kokenut tarvitsevani kovinkaan pitkää toipumisaikaa. Ja tämän uuden suhteen kanssa olen ollut "varovainen", eli ei nähty heti ekoina kuukausina jatkuvasti, lapset esiteltiin vasta n. puolen vuoden kuluttua jne. Puhuimme paljon puhelimessa, mutta lapset "pitivät" meitä aika paljon erossa toisistamme. Olen ollut todella tyytyväinen tähän hitaaseen tahtiin, vaikka sen takia on joutunut ikävöimäänkin toista.

Mutta siis mulla ahdistusta kuitenkin aiheutti nimenomaan lapset ja heidän suhtautumisensa tilanteeseen.

On yksi lapsi.
Ja hitaasti on mekin edetty. En oikeastaan tiedä miten olisi hitaammin voitu. Mutta oikeastaan tuntuu, että haluaisin enemmän. Mutta olosuhteiden pakosta se ei nyt onnistu. En kyllä tiedä onko tämä ahdistus siitä johtuvaa, tuskin.
 
Mulla kävi samanlailla.

Exän kanssa kun erottiin, meni kuukausi kun olin jo uudessa suhteessa. Exän kanssa tosin eroa oltiin vatvottu jo pitkään, tunteet oli kuolleet aikoja sitten.. Uusi suhde ei ollut uusi tuttavuus, vanha tuttu vuosien takaa, ja sattumalta vain törmättiin.

Vaikka sinkkuaikaa kerennytkään pahemmin tuossa välissä viettää, niin tämä uusi suhde silti oli se oikea. Nyt naimisissa ja perhe, joten ei tosiaan haittaa, vaikka niin nopeesti uuteen suhteeseen ryhdyinkin :)
 
Mulla kävi samanlailla.

Exän kanssa kun erottiin, meni kuukausi kun olin jo uudessa suhteessa. Exän kanssa tosin eroa oltiin vatvottu jo pitkään, tunteet oli kuolleet aikoja sitten.. Uusi suhde ei ollut uusi tuttavuus, vanha tuttu vuosien takaa, ja sattumalta vain törmättiin.

Vaikka sinkkuaikaa kerennytkään pahemmin tuossa välissä viettää, niin tämä uusi suhde silti oli se oikea. Nyt naimisissa ja perhe, joten ei tosiaan haittaa, vaikka niin nopeesti uuteen suhteeseen ryhdyinkin :)
Ihan tasan samanlainen tilanne tosiaan:D
minustakin ihan todella tuntuu, että tämä uusi tai "uusi" henkilö on Se Oikea. On tuntunut jo pidempään.
 
On yksi lapsi.
Ja hitaasti on mekin edetty. En oikeastaan tiedä miten olisi hitaammin voitu. Mutta oikeastaan tuntuu, että haluaisin enemmän. Mutta olosuhteiden pakosta se ei nyt onnistu. En kyllä tiedä onko tämä ahdistus siitä johtuvaa, tuskin.

Sun pitää nyt tutkiskella sun ajatuksia ja tuntemuksia ja sitten vaan toimit sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. :) Eiköhän se ahdistus mene jossain kohtaa ohikin sitten. (jos ei, niin tokihan voi hakea myös ammatti-apua ja käydä jonkun kanssa sitten läpi tuntemuksiaan)
 
Sun pitää nyt tutkiskella sun ajatuksia ja tuntemuksia ja sitten vaan toimit sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. :) Eiköhän se ahdistus mene jossain kohtaa ohikin sitten. (jos ei, niin tokihan voi hakea myös ammatti-apua ja käydä jonkun kanssa sitten läpi tuntemuksiaan)
Kiitos:)

Se on vaan niin että joka toinen päivä on ihan rakastunut ja sydämessä sellainen lämmin ihana olo. Ja joka toinen päivä ahdistaa niin paljon ettei tiedä miten päin olisi, mitä tekisi ja mihinkään ei pysty keskittymään:/
Täytyy varmaan mennä jollekin juttelemaan.
 
Mulla on aivan samanlainen tilanne, kun iskee se pahin ahdistus, niin tuntuu todella toivottomalta. Yritän vaan ajatella, että ajan myötä helpottaa. Lisäksi olen menossa juttelemaan (muitakin vanhoja asioita).
 
Miksi niiden suhteiden pitää antaa "kuolla"?

Jos rakkaus hukkuu sen voi löytää takaisin.. alkuun voi vaatia sitä kuuluisaa tahtoa rakastaa. Nimimerkillä 10,v yhdessä, 2 krt rakkaus hävinnyt ja löytynyt uudestaan. Eikä itsekseen.

Vanhemmat 36v yhdessä, isovanhemmat hautaan asti yhdessä. Se on tavoite. Matkalla olevat kivet ja kalliot ylitetään
 

Yhteistyössä