A
Aavalla merellä hukassa
Vieras
Tiedän jo vaikken haluaisi uskoa, että eroon tämä johtaa. Halusin aina ydinperheen. Lainat ovat yhteisiä ja eron myötä kaikkien elämänlaatu taloudellisesti menee kyllä alas. Lapsia ja lemmikkejä on. Nyt olen lihava ja mies pettänyt. Lihava olen koska syön kurjuuteeni. Aikaa liikunnalle ei ole jos mielin nukkua edes joskus. mies petti koska minä olen mitä olen. Jotenkin kuulostaa ansaitulta ja kerjätyltä. Tiedän jo etten enää halua kanssakäymistä hänen kanssaan, ällöttävä ja likainen pettäjä. Viimeisimpänä taas kuulin miten en osaa mitään ja välillä (aika usein) mietin miten hiton yksinkertainen voinkaan olla, vaikka kuinka hyvää tarkoitan niin pieleen menee. Joko tein tai en tehnyt, päivä on pilalla. Tai tein liikaa, liian vähän tai väärin. Räpiköin pysyäkseni pinnalla. En voi ennakoida, minä vain reagoin ja yritän selvitä arjesta. Miten ees tarjoan lapsille tavallista lapsuutta? Tuntuu ettei aikaa ole, kaikki menee vain siihen etten taas pilaisi puolisoni päivää. Hänen piti olla elämäni valo, paras ystäväni ja elämäni rakkaus. Sinne jonnekin se katosi ja jäi matkan varrelle.
Miten ihmeessä tästä eteenpäin? En halua joutua kaupungin levottomaan lähiöön räpiköimään vielä lisää. Jos laihtuisin, pilaisinko enää mieheni päivää? Niin kaipaan sitä ihmistä joka sai minut nauramaan ja joka ilahtui olemassa olostani.
Miten ihmeessä tästä eteenpäin? En halua joutua kaupungin levottomaan lähiöön räpiköimään vielä lisää. Jos laihtuisin, pilaisinko enää mieheni päivää? Niin kaipaan sitä ihmistä joka sai minut nauramaan ja joka ilahtui olemassa olostani.