Erityislapsi-runo.

[melle]

Erityislasten vanhemmille
Eilen Herralle enkelit tuumivat näin:
"On aika syntymän uuden.
Hyvin paljon rakkautta tarvitsee
Tämä Lapsi Salaisuuden.

Hänen kasvunsa ei liene nopeaa,
ei hän saavuta tähtiä siellä.
Paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,
joita kohtaa hän elämän tiellä.

Ehkei koskaan hän nauraa ja leikkiä voi,
ei sanoja mietteilleen löydä,
kovin monissa paikoissa sopeudu ei,
hän saa vammaisen nimellä käydä.

Siispä huolella kotinsa valitkaamme
-hän saakoon elämää täyttä.
Herra etsi vanhemmat, joita voit
tähän erikoistehtävään käyttää.

Heti tehtävän arvoa huomaa he ei,
ja niin ehkä onkin hyvä,
mutta lahjana lapsosen mukana on
luja usko ja rakkaus syvä.

Pian alkavat varmaan he ymmärtää,
minkä aarteen suuren he saikaan,
saavat iloita heikosta, hennosta,
Salaisuuden Lapsesta Taivaan."


Musta tämä runo on toisaalta hyvä ja kaunis, mutta toisaalta äärimmäisen höhlä. Runossa sanotaan: "ei saavuta hän tähtiä siellä". Ensimmäisenä itse ajattelen, miksei saavuttaisi? Ja jokainen saavutus erityislapselle on se tähti. Ei tarvitse olla mikään varsinainen saavutus. Tuon tekstin näen monessa paikassa ja aina se herättää samat mietteet. Jotain siinä on sellaista, joka kuvastaa jotain sääliä vanhempia kohtaan ja yrittää sitä jotenkin peittää.

 

[Darwinin leski]

Minä ymmärsin ton tähtien saavuttamisen sillä että ei välttämättä esim. kasva yhtä pitkiksi kuin ikäisensä :ashamed:

Mun mielestäni tuo on kaunis kirjoitus.

 

[NaRikka]

Mulla vähän samat mietteet. Vähän tuntuu siltä, et tekijällä ei ole aavistustakaan erityislasten arjesta, että tää on tälläistä sokereoitua sanahelinää. Mutta ehkä se jotakuta sitten lohduttaa se ajatus, et erityislapsi annetaan vaan erityisen hyville vanhemmille. Mun erityisveljeäni ei kyllä hyville vanhemmille annettu, mut onneksi elää nyt mukavien ihmisten kanssa erityisenä erityislapsena. :heart:

 

[Darwinin leski]

Mulla vähän samat mietteet. Vähän tuntuu siltä, et tekijällä ei ole aavistustakaan erityislasten arjesta, että tää on tälläistä sokereoitua sanahelinää. Mutta ehkä se jotakuta sitten lohduttaa se ajatus, et erityislapsi annetaan vaan erityisen hyville vanhemmille. Mun erityisveljeäni ei kyllä hyville vanhemmille annettu, mut onneksi elää nyt mukavien ihmisten kanssa erityisenä erityislapsena. :heart:

Ei muakaan henk.koht. kyllä lohduta.

Kuten ei sekään että "ihmiselle annetaan vain sen verran kuin hän jaksaa kantaa" -sillä minä en koe olevani mikään superihminen, ja välillä on ollut tajunta koetuksella noiden leikkausrumbien yms. kanssa.

 

[Rania]

Runo on kaunis. Tähtien saavuttamisen ymmärrän maalliseen hyvään asemaan pääsemisenä, kuten meillä terveillä usein on mahdollisuus tulla vaikka miksi. Erityislapsella on paljon rajoitteita. Itse ajattelin paljon tuota runoa ja mietin, miksi meidät valittiin sairaan lapsen vanhemmiksi -millätavalla Jumala näki rakkautemme? Minusta kun hän näki puutteemme...ja näkee edelleen. Ajatukseni sotivat vieläkin sitä vastaan, että meille halutaan opettaa jotain sairaan tai erilaisesti oppivan lapsen kautta se tuntuu ihan kauhean pahalta. Mitä hirveää sitä on tehnyt, että joutuu katsomaan toisen kärsimystä...Jotenkin aina kuitenkin mieleen tulee, että Jumala ei rankaise, vaadi tai läksytä meitä mitenkään vaan hellii ja rakastaa ja rakkaus näkyy ja tuntuu sairaankin lapsen käden sipaisuna ja silmien kirkkaina tähtinä. Ja jokainen ihana hetki lasten kanssa auttaa kasvattamisessa ja hoitamisessa eteenpäin. Ja tuo ajatus sitten helpotaakin kovasti. :heart:

 

[NaRikka]

Mulla vähän samat mietteet. Vähän tuntuu siltä, et tekijällä ei ole aavistustakaan erityislasten arjesta, että tää on tälläistä sokereoitua sanahelinää. Mutta ehkä se jotakuta sitten lohduttaa se ajatus, et erityislapsi annetaan vaan erityisen hyville vanhemmille. Mun erityisveljeäni ei kyllä hyville vanhemmille annettu, mut onneksi elää nyt mukavien ihmisten kanssa erityisenä erityislapsena. :heart:

Ei muakaan henk.koht. kyllä lohduta.

Kuten ei sekään että "ihmiselle annetaan vain sen verran kuin hän jaksaa kantaa" -sillä minä en koe olevani mikään superihminen, ja välillä on ollut tajunta koetuksella noiden leikkausrumbien yms. kanssa.

No aivan. Ikäänkuin olisi sitten pakko jaksaa, kun ei kerran enempää tarvitse kärsiä, kuin mitä jaksaa. Kauhean ahdistavaa. Erityisten lasten vanhemmat on erityisen tehtävän edessä. Siitä jos suoriutuu, niin voi jo sanoa olevansa erityisen hyvä äiti, mutta pelkkä erityisen saaminen ei tee kenestäkään superäitiä.

 

[Darwinin leski]

Mulla vähän samat mietteet. Vähän tuntuu siltä, et tekijällä ei ole aavistustakaan erityislasten arjesta, että tää on tälläistä sokereoitua sanahelinää. Mutta ehkä se jotakuta sitten lohduttaa se ajatus, et erityislapsi annetaan vaan erityisen hyville vanhemmille. Mun erityisveljeäni ei kyllä hyville vanhemmille annettu, mut onneksi elää nyt mukavien ihmisten kanssa erityisenä erityislapsena. :heart:

Ei muakaan henk.koht. kyllä lohduta.

Kuten ei sekään että "ihmiselle annetaan vain sen verran kuin hän jaksaa kantaa" -sillä minä en koe olevani mikään superihminen, ja välillä on ollut tajunta koetuksella noiden leikkausrumbien yms. kanssa.

No aivan. Ikäänkuin olisi sitten pakko jaksaa, kun ei kerran enempää tarvitse kärsiä, kuin mitä jaksaa. Kauhean ahdistavaa. Erityisten lasten vanhemmat on erityisen tehtävän edessä. Siitä jos suoriutuu, niin voi jo sanoa olevansa erityisen hyvä äiti, mutta pelkkä erityisen saaminen ei tee kenestäkään superäitiä.

Eikä mitään superkestävää henkisesti. Täälläkin joku joskus sanoi että luulisi mun olevan niin nöyrää likkaa kun on kaksi sairasta lasta. Sitten pitäisi hyväksyä kaikki pjaska yms.

Mutta mun mielestäni tuo runo on kyllä silti kaunis

 

[NaRikka]

Mulla vähän samat mietteet. Vähän tuntuu siltä, et tekijällä ei ole aavistustakaan erityislasten arjesta, että tää on tälläistä sokereoitua sanahelinää. Mutta ehkä se jotakuta sitten lohduttaa se ajatus, et erityislapsi annetaan vaan erityisen hyville vanhemmille. Mun erityisveljeäni ei kyllä hyville vanhemmille annettu, mut onneksi elää nyt mukavien ihmisten kanssa erityisenä erityislapsena. :heart:

Ei muakaan henk.koht. kyllä lohduta.

Kuten ei sekään että "ihmiselle annetaan vain sen verran kuin hän jaksaa kantaa" -sillä minä en koe olevani mikään superihminen, ja välillä on ollut tajunta koetuksella noiden leikkausrumbien yms. kanssa.

No aivan. Ikäänkuin olisi sitten pakko jaksaa, kun ei kerran enempää tarvitse kärsiä, kuin mitä jaksaa. Kauhean ahdistavaa. Erityisten lasten vanhemmat on erityisen tehtävän edessä. Siitä jos suoriutuu, niin voi jo sanoa olevansa erityisen hyvä äiti, mutta pelkkä erityisen saaminen ei tee kenestäkään superäitiä.

Eikä mitään superkestävää henkisesti. Täälläkin joku joskus sanoi että luulisi mun olevan niin nöyrää likkaa kun on kaksi sairasta lasta. Sitten pitäisi hyväksyä kaikki pjaska yms.

Mutta mun mielestäni tuo runo on kyllä silti kaunis

Miten erityisen saaminen vaikuttaa paskannielemiskykyyn? Ihan ihmeellisiä ajatuksia oillakin erityisistä. Yhtä kaikki, mun erityisveli on kyllä ihan yhtä arvokas ihminen kuin muutkin, se ei tarvii mitään sääliviä runoja.

 

[Meduusa]

Kaunis runo mielestäni :heart: Varmasti se herättää paljon tunteita, niin negatiivisia kuin positiivisiakin. Itse en lue runoja niin "kriittisesti", jotta pahoittaisin niistä mieleni, vaan imen niistä kaiken kauniin. Surullisistakin runoista saan paljon irti...itkuhan kuuluu asiaan.

 

[Wicked Mary]

Runo on omalla tavallaan kaunis, mutta itse en ainakaan ole mikään erityisen hyvä vanhempi, kaikkea vielä.
Mutta suunnattoman onnekas olen, kun sain nuorimmaisenikin pitää, vaikka hänen elämänlankansa olikin katkeamaisillaan pitkään syntymän jälkeen.
Tokikin hän on erityinen, kehittyy hitaammin, mutta tänäkin aamuna kun hän tepasteli keittiössä viereeni suu leveässä hymyssä, silmät tuikkien kuin pienet tähdet, eipä tässä suurempaa onnea enää voi osalleen odottaa.

 

[Meduusa]

Mielestäni runo ei ollut säälittävä vaan lohduttava. Miksi se "kuulostaa" toisista "säälittävältä", sitä jäin miettimään. Runo siis koskettaa tällöin "väärällä" tavalla...mutta runoja on lupa tulkita niin monella tapaa, siitä ei voi ketään arvostella, ja kaikenlaisia tunteitahan runot voivat herättää.

 

[Ertyislapsen Äiti.]

Erityislapsen äitinä ymmärsin runon sanoman täysin(poikani ADHD-lapsi).Voi että käykää lukemassa runot jotka tarkoitettu erityislasten vanhemmille...Saatte tietoa erityislapsista RUNONmuodossa...Silloin tiedätte mitä me läpikäymme joka päivä...JOSPA,te normi vanhemmat ette sitten valittaisi pienistä vastoinkäymisistä?!

 

["veera"]

"Hänen kasvunsa ei liene nopeaa,
ei hän saavuta tähtiä siellä.
Paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,
joita kohtaa hän elämän tiellä. "

Minä tulkitsen kyseisen säen silleen, että lapsi ei välttämättä pysty siihen mitä normaalilapsi mutta hellyyttä ja huolenpitoa kaipaa enemmän
Hieno runo kuiteskin

 

["vieras1"]

Omalla tavallaan ihan kaunis, mutta kaikista kohdista en tykkää

Kyllä sitä mietti joskus väsyneenä ja vaikeina aikoina miksi juuri minä sain tämän lapsen?
Mutta ilman sitä erityislasta minä en olisi kasvanut ihmisenä sellaiseksi mitä olen tänä päivänä. Kyllä olen kiitollinen tästä yhdestä erityisestä ja viidestä terveestä. En pidä itseäni minään superäitinä, enkä halua pidettävänkään. saan kyllä usein kuulla kuinka hieno äiti olen kun jaksan. Miksi en jaksaisi? Minähän hänet tänne halusin, oli hän millainen tahansa.

Itse tykkään tästä enemmän:

"On lähes pelottavaa, miten paljon omaa lastaan rakastaa.
Se on tunne, jota ei voi verrata mihinkään.
Sitä ei voi toiselle selittää.
Sitä ei voi sanoin kuvata.
Kesti hetken, että uskalsin rakastua lapseeni.
Äidinrakkaus on lähes vaarallista rakkautta, mitä muihin ihmisiin tulee. Se tekee äideistä leijonia, jotka tekevät mitä tahansa lapsensa puolesta."


- Leijonaemo Johanna -
Leijonaemojen sivuilta kopioitu.