Erityislasten vanhemmille
Eilen Herralle enkelit tuumivat näin:
"On aika syntymän uuden.
Hyvin paljon rakkautta tarvitsee
Tämä Lapsi Salaisuuden.
Hänen kasvunsa ei liene nopeaa,
ei hän saavuta tähtiä siellä.
Paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,
joita kohtaa hän elämän tiellä.
Ehkei koskaan hän nauraa ja leikkiä voi,
ei sanoja mietteilleen löydä,
kovin monissa paikoissa sopeudu ei,
hän saa vammaisen nimellä käydä.
Siispä huolella kotinsa valitkaamme
-hän saakoon elämää täyttä.
Herra etsi vanhemmat, joita voit
tähän erikoistehtävään käyttää.
Heti tehtävän arvoa huomaa he ei,
ja niin ehkä onkin hyvä,
mutta lahjana lapsosen mukana on
luja usko ja rakkaus syvä.
Pian alkavat varmaan he ymmärtää,
minkä aarteen suuren he saikaan,
saavat iloita heikosta, hennosta,
Salaisuuden Lapsesta Taivaan."
Musta tämä runo on toisaalta hyvä ja kaunis, mutta toisaalta äärimmäisen höhlä. Runossa sanotaan: "ei saavuta hän tähtiä siellä". Ensimmäisenä itse ajattelen, miksei saavuttaisi? Ja jokainen saavutus erityislapselle on se tähti. Ei tarvitse olla mikään varsinainen saavutus. Tuon tekstin näen monessa paikassa ja aina se herättää samat mietteet. Jotain siinä on sellaista, joka kuvastaa jotain sääliä vanhempia kohtaan ja yrittää sitä jotenkin peittää.
Eilen Herralle enkelit tuumivat näin:
"On aika syntymän uuden.
Hyvin paljon rakkautta tarvitsee
Tämä Lapsi Salaisuuden.
Hänen kasvunsa ei liene nopeaa,
ei hän saavuta tähtiä siellä.
Paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,
joita kohtaa hän elämän tiellä.
Ehkei koskaan hän nauraa ja leikkiä voi,
ei sanoja mietteilleen löydä,
kovin monissa paikoissa sopeudu ei,
hän saa vammaisen nimellä käydä.
Siispä huolella kotinsa valitkaamme
-hän saakoon elämää täyttä.
Herra etsi vanhemmat, joita voit
tähän erikoistehtävään käyttää.
Heti tehtävän arvoa huomaa he ei,
ja niin ehkä onkin hyvä,
mutta lahjana lapsosen mukana on
luja usko ja rakkaus syvä.
Pian alkavat varmaan he ymmärtää,
minkä aarteen suuren he saikaan,
saavat iloita heikosta, hennosta,
Salaisuuden Lapsesta Taivaan."
Musta tämä runo on toisaalta hyvä ja kaunis, mutta toisaalta äärimmäisen höhlä. Runossa sanotaan: "ei saavuta hän tähtiä siellä". Ensimmäisenä itse ajattelen, miksei saavuttaisi? Ja jokainen saavutus erityislapselle on se tähti. Ei tarvitse olla mikään varsinainen saavutus. Tuon tekstin näen monessa paikassa ja aina se herättää samat mietteet. Jotain siinä on sellaista, joka kuvastaa jotain sääliä vanhempia kohtaan ja yrittää sitä jotenkin peittää.