Erityisen lapsen kanssa kaupassa

[Kehitysvamma-alalla]

Minä en edes huomaa jos toisten lapsia kuljetetaan kärryissä tai missä lie eikä kiinnostakaan, omani kävelevät. Enkä ymmärrä millään kuinka joitakin asia voi näin häiritä.
Täytyy sanoa että olkaa onnellisia kun teillä on aikaa keskittyä kaupassa noin paljon muiden asioimiseen!

 

[Madicken04]

Keittis: siis tuohon mahdollisimman pitkälti normaaliyhteiskunnassa pärjäämiseenhän sitä yleisesti tuetaan. Nyt vask ollaan juuri tutustuttu uuteen naapuriin joka työskentelee tuollaisessa kehitysvammaisille autisteille (lapset&nuoret) suunnatussa tilapäishoitolaitoksessa, on ollut alalla parikymmentä vuotta ja siksi kyseltiin häneltä vinkkejä miten toimia tytön kanssa noissa vaikeissa tilanteissa. Esim juuri erilaisissa paikoissa asioinnit, leikkipuistot ym missä paljon lapsia ympärillä jne.

Hänen mielestään autistista lasta ei kuulu viedä mihinkään tuollaisiin paikkoihin vaan pyrkiä luomaan tälle sopiva ja rauhallinen ympäristö. Kun sitten ihmeteltiin miten lapsi tottuu isompana liikkumaan ja toimimaan ihmisten ilmoilla, vastaus oli että miksi hänen pitäisi siihen pystyä. Kun kuitenkaan hän ei tule itsenäisesti pärjäämään ja laitos tulee olemaan se tulevaisuuden asumismuoto niin miksi kiusata lasta ja koko perhettä yrittämällä turhaan tunkea lasta vääränlaiseen muottiin tämän lapsuus/nuoruus. Parempi kuulemma mahdollisimman varhain siirtyä laitosasumiseen joka takaa lapselle sopivamman ympäristön ja perheelle mahdollisuuden normaalielämään.

Alkuun tuo kuulosti aika neuvosto-meiningiltä, mutta sitten jäin miettimään tuomitsenko sen liian hätäisesti. Olisiko siinä sittenkin pohjalla jotain ideaa...

Sinänsä en kyllä halua tytön tulevaisuutta vielä noin "ankeana" nähdä, hän aloittaa vasta eskarin eikä hänellä ole kehitysvammaa edes diagnosoitu (kehitysviive vastaa lievää kehitysvammaa ja alan jo itsekin epäillä adhd:ta). Profiili om hyvin epätasainen ja vaikea sanoa hänen mahdollisuuksistaan, nyt on monia solmuja joiden aukeamista toivon koulun edesauttavan.

Tiedä häntä, tuon naapurin ohjeista huolimatta tyttö on parhaillaan mukana Pride-kulkueessa ja hauskaa kuulemma on.

 

[Keittiönoita]

Keittis: siis tuohon mahdollisimman pitkälti normaaliyhteiskunnassa pärjäämiseenhän sitä yleisesti tuetaan. Nyt vask ollaan juuri tutustuttu uuteen naapuriin joka työskentelee tuollaisessa kehitysvammaisille autisteille (lapset&nuoret) suunnatussa tilapäishoitolaitoksessa, on ollut alalla parikymmentä vuotta ja siksi kyseltiin häneltä vinkkejä miten toimia tytön kanssa noissa vaikeissa tilanteissa. Esim juuri erilaisissa paikoissa asioinnit, leikkipuistot ym missä paljon lapsia ympärillä jne.

Hänen mielestään autistista lasta ei kuulu viedä mihinkään tuollaisiin paikkoihin vaan pyrkiä luomaan tälle sopiva ja rauhallinen ympäristö. Kun sitten ihmeteltiin miten lapsi tottuu isompana liikkumaan ja toimimaan ihmisten ilmoilla, vastaus oli että miksi hänen pitäisi siihen pystyä. Kun kuitenkaan hän ei tule itsenäisesti pärjäämään ja laitos tulee olemaan se tulevaisuuden asumismuoto niin miksi kiusata lasta ja koko perhettä yrittämällä turhaan tunkea lasta vääränlaiseen muottiin tämän lapsuus/nuoruus. Parempi kuulemma mahdollisimman varhain siirtyä laitosasumiseen joka takaa lapselle sopivamman ympäristön ja perheelle mahdollisuuden normaalielämään.

Alkuun tuo kuulosti aika neuvosto-meiningiltä, mutta sitten jäin miettimään tuomitsenko sen liian hätäisesti. Olisiko siinä sittenkin pohjalla jotain ideaa...

Sinänsä en kyllä halua tytön tulevaisuutta vielä noin "ankeana" nähdä, hän aloittaa vasta eskarin eikä hänellä ole kehitysvammaa edes diagnosoitu (kehitysviive vastaa lievää kehitysvammaa ja alan jo itsekin epäillä adhd:ta). Profiili om hyvin epätasainen ja vaikea sanoa hänen mahdollisuuksistaan, nyt on monia solmuja joiden aukeamista toivon koulun edesauttavan.

Tiedä häntä, tuon naapurin ohjeista huolimatta tyttö on parhaillaan mukana Pride-kulkueessa ja hauskaa kuulemma on.

Mä olen sanaton :O Luulin, että nuo ajattelumallit menivät Neuvostoliiton myötä. Ja "lievästi vainoharhaisena" tulee mieleen, tuleeko tulevaisuuden palveluiden laatu olemaan ainoastaan säilyttämistä ja säilyttää voi ketä vaan, kun tarpeeksi tehokkaasti lääkitään sängynpohjalle.

 

[Saraldo]

Mun "normaali" 7-vuotias istuu usein kärryissä niin, että jalat on kärryjen ulkopuolella. Eli kun kärryssä on usein se pienempi osio siellä toisessa päässä, niin takamus ja reidet lepää sen pienen osan ja etureunan päällä ja jalat roikkuu ulkopuolella. Eikä kukaan ole koskaan valittanut, kun ei mikään osa likasta kärryä.

 

[riiviöiden äiti]

Onneksi poika on aina tykännyt kulkea käsi kädessä kaupassa ja pienempänä käytin valjaita ja flexiä.
Olen kyllä kaupassa nähnyt kun kärryt kaatuu, kyydissä oli 2 n.2-4v lasta ja muksahdus kova...
Minua ei muutoin häiritse missä muut lapsiaan kuljettavat, mutta itse olen törmännyt ihmisiin joita häiritsee se että meillä on vammaispysäköintilupa vaikka kukaan ei ole pyörätuolissa...

 

[Madicken04]

Mä olen sanaton :O Luulin, että nuo ajattelumallit menivät Neuvostoliiton myötä. Ja "lievästi vainoharhaisena" tulee mieleen, tuleeko tulevaisuuden palveluiden laatu olemaan ainoastaan säilyttämistä ja säilyttää voi ketä vaan, kun tarpeeksi tehokkaasti lääkitään sängynpohjalle.

Niin. Meillä lapset aloittaa 1 viikonkoppu kuussa tuollaisen tilapäishoidon(?) vastaavassa paikassa ja kieltämättä ensimmäinen ajatus oli että onneksi se on eri paikka kuin tuo missä tämä naapuri on töissä.

Mutta hän on siis sitä mieltä että tänäpäivänä aiheutetaan jo hallaa näille lapsille ja nuorille siinä että heitä "pakotetaan" mukaan normaali-ihmisten arkeen. Että lapsi saisi jopa paremmat mahdollisuudet kehittää taitojaan kun se tehtäisiin hänelle suotuisassa ympäristössä jättäen pois kaiken turhan.

Kyselin siitäkin että kun on tilanteita jotka ovat tytölle haastavia mutta missä löytyy mukana asioita joista hän pitää, vaikka nyt uiminen, huvipuistot ja kaikenlaiset tapahtumat, pitäisikö nekin jättää pois niin mielellään. Niistä voi sitten etsiä osia mitä voi hyödyntää muussa muodossa, mutta yleisesti nuo tarjoavat enemmän stressiä kuin iloa.

 

[Keittiönoita]

Niin. Meillä lapset aloittaa 1 viikonkoppu kuussa tuollaisen tilapäishoidon(?) vastaavassa paikassa ja kieltämättä ensimmäinen ajatus oli että onneksi se on eri paikka kuin tuo missä tämä naapuri on töissä.

Mutta hän on siis sitä mieltä että tänäpäivänä aiheutetaan jo hallaa näille lapsille ja nuorille siinä että heitä "pakotetaan" mukaan normaali-ihmisten arkeen. Että lapsi saisi jopa paremmat mahdollisuudet kehittää taitojaan kun se tehtäisiin hänelle suotuisassa ympäristössä jättäen pois kaiken turhan.

Kyselin siitäkin että kun on tilanteita jotka ovat tytölle haastavia mutta missä löytyy mukana asioita joista hän pitää, vaikka nyt uiminen, huvipuistot ja kaikenlaiset tapahtumat, pitäisikö nekin jättää pois niin mielellään. Niistä voi sitten etsiä osia mitä voi hyödyntää muussa muodossa, mutta yleisesti nuo tarjoavat enemmän stressiä kuin iloa.

Oiskohan tuossa nyt taustalla hyvä tarkoitus, mutta persiilleen ollaan menossa? Tai siis persiilleen, mikäli tarkoituksena ei ole erilaisten diskriminointi. Mistähän mä ihan hiljattain luin tai kuulin - tais olla Ylen aamuteevee - että vanhuksille voisi rakentaa ihan omia asuinalueitaan, jossa olisi omat terveyspalvelut, lähikaupat yms palvelut, jolloin vanhusten ei edes tarvitsisi päästä mihinkään marketeihin tai muualle. Ajatuksena tietysti ihan hienoa, että siellä ne mummot ja papat rollaattoreinen kävisivät 20 metrin päästä ostamassa kaurahiutaleensa, tapaisivat toisiaan ja omalääkärikin tulisi nopeasti kotikäynnille, mutta sitten tuli tyrmistynyt "aijaa?" -ajatus.