M
"Minttu-Maria"
Vieras
Alan nyt vasta ymmärtää kuinka ahdistava synnärikokemus oikeastaan oli. Eipä sitä ole hirveästi ehtinyt viimeisen 6kk:n aikana miettiä vauvan kanssa touhuillessa. Nyt kun arki alkaa jo sujua ja helpottaa niin aloin tässä eräänä päivänä miettiä, että voi taivas mikä tapaus mun huonekaverini olikaan ja mitenköhän he on pärjänneet... ja ennen kaikkea miten hänen VAUVA on pärjännyt 
Tässä muutamia asioita: Huonekaveri synnytti yöllä ja tuotiin huoneeseen, hoitaja sanoi että vaippaa ei tarvitse vaihtaa. Valvoin koko yön, kun kuuntelin naisen lörpöttelyä ja vaipanvaihtoharjoittelua (esikoinen hänellä kuten minullakin). No, tämä aika pientä. Sitten alkoi imetysharjoittelu ja AINA ÖISIN. Vauva ei osannut imeä tai naisen rinnoissa oli jotain ongelmaa, mutta lopputulos jokatapauksessa se, että koko yö huutoitkua, tyrskimistä, tukehtumisen ääniä, ja naisen loputonta lörpöttelyä/hyssyttelyä/kuiskuttelua vauvan itkiessä suoraa huutoa ja kakoessa. Aamuisin hän tupsahti sermin takaa esille pöllähtäneenä silmät pystyssä ja hyviä huomenia toivotellen. Me kaksi muuta huonekaveria katsoimme ällistyneinä kun tämä tapaus alkoi hyväntuulisena rupatella niitä näitä aivan kuin koko yö ei olisi mennyt valvoessa! Päivät menivät sitten hänen kuorsaustaan kuunnellessa - koko huone tärisi, uskokaa huviksenne. Eipä siinä kovasti päiväunia muut nauttineet.
Ja seuraavana yönä taas valot päälle ja sama vauvan huudatus jatkui. Kerran sanoin hienovaraisesti, että voit toki pyytää lisämaitoa jos oma maito ei vielä ole noussut johon hän tokaisi, että "kyllä mulla tulee maitoa!". Ok. Kerran sanoin hoitajalle, että täällä ei olla kahteen yöhön nukuttu, johon hoitaja totesi, että no hän tuo korvatulpat sulle ja vie vauvan kansiaan niin saat nukkua. Eli se siitä, en tietenkään antanut viedä vauvaa pois vierestä. Kolmannen valvotun yön jälkeen olin niin rauniona, että totesin hoitajalle lähteväni nyt kotiin.
Aivan kammottava tapaus - omasta mielestäni ei aivan normaalilla järjellä varustettu. Tässä vain jotain, oli muutakin ällöttävää yksityiskohtaa, mutta en viitsi kertoa jottei tunnisteta. Toivottavasti vauvalla kuitenkin kaikki hyvin
Tässä muutamia asioita: Huonekaveri synnytti yöllä ja tuotiin huoneeseen, hoitaja sanoi että vaippaa ei tarvitse vaihtaa. Valvoin koko yön, kun kuuntelin naisen lörpöttelyä ja vaipanvaihtoharjoittelua (esikoinen hänellä kuten minullakin). No, tämä aika pientä. Sitten alkoi imetysharjoittelu ja AINA ÖISIN. Vauva ei osannut imeä tai naisen rinnoissa oli jotain ongelmaa, mutta lopputulos jokatapauksessa se, että koko yö huutoitkua, tyrskimistä, tukehtumisen ääniä, ja naisen loputonta lörpöttelyä/hyssyttelyä/kuiskuttelua vauvan itkiessä suoraa huutoa ja kakoessa. Aamuisin hän tupsahti sermin takaa esille pöllähtäneenä silmät pystyssä ja hyviä huomenia toivotellen. Me kaksi muuta huonekaveria katsoimme ällistyneinä kun tämä tapaus alkoi hyväntuulisena rupatella niitä näitä aivan kuin koko yö ei olisi mennyt valvoessa! Päivät menivät sitten hänen kuorsaustaan kuunnellessa - koko huone tärisi, uskokaa huviksenne. Eipä siinä kovasti päiväunia muut nauttineet.
Ja seuraavana yönä taas valot päälle ja sama vauvan huudatus jatkui. Kerran sanoin hienovaraisesti, että voit toki pyytää lisämaitoa jos oma maito ei vielä ole noussut johon hän tokaisi, että "kyllä mulla tulee maitoa!". Ok. Kerran sanoin hoitajalle, että täällä ei olla kahteen yöhön nukuttu, johon hoitaja totesi, että no hän tuo korvatulpat sulle ja vie vauvan kansiaan niin saat nukkua. Eli se siitä, en tietenkään antanut viedä vauvaa pois vierestä. Kolmannen valvotun yön jälkeen olin niin rauniona, että totesin hoitajalle lähteväni nyt kotiin.
Aivan kammottava tapaus - omasta mielestäni ei aivan normaalilla järjellä varustettu. Tässä vain jotain, oli muutakin ällöttävää yksityiskohtaa, mutta en viitsi kertoa jottei tunnisteta. Toivottavasti vauvalla kuitenkin kaikki hyvin
