Musta ne naiset vaikutti molemmat jotenkin ahdistuneilta, kireiltä. Siis ihan noin niinkuin persoonina, vaikka juttelivatkin tilanteesta et ovat tyytyväisiä jne.
Jotenkin tuli tunne, ettei hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen koe tarvetta tuollaiseen suostua.
Lapset kävi sääliksi, en jaksa uskoa että tunnelma kotona on aina kovin leppoisa, ja lapset hyvin kyllä vaistoaa nekin jännitteet mitä aikuiset ei ääneen sano.
Mutta nykyään kun kaikkea pitää ymmärtää ja suvaita, ei varmaan mene kauan, kun tällaistakin pidetään sellaisena asiana jonka vastustaminen on syrjintää ja tasa-arvoa loukkavaa. Ensin on esiäidit ja isätkin tehneet työtä sen eteen, että naisellakin on oikeudet, tähän on liittynyt se, ettei mies voi ottaa montaa vaimoa, naiset ei ole miehen omistamia esineitä/miehen alaisuudessa ilman omaa tahtoa ja nyt sit suvaitsevaisuuden nimissä aletaan hylkäämään kaikkea sitä, surullista.