Toggle sidebar

Erikoisin joulunne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Adalmiina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Mulla on jäänyt mieleen joulu -96.
Olin muuttanut omilleni syksyllä -96 ja matkasin jouluksi kotiin isäni luokse. Vanhempani olivat siis eronneet, kun olin pieni ja isäni oli huoltajani. Koska olen ainoa lapsi, vietimme joulua kahdestaan.

Tunnelma oli jotenkin vaivaantunut. Tuntui, että joulusta piti tehdä jotenkin spesiaali, kun isäni oli yksin.
No paineet hienoista juhlaillallisista hävisi taivaan tuuliin, kun iski järjestön talvimyräkkä, joka vei sähköt. Isäni oli tuolloin sellaisessa sisäoppilaitoksessa päivystävänä kiinteistönhuoltajana ja vastuullaan olivat sähkökatkoksen vuoksi kenkkuilevat ruokalan kylmälaitteet, automaattiset palo- ja varashälyttimet, lämmityskeskus jne. jne. Niinpä kuljimme jouluyön tsekkaamassa typötyhjän koulukeskuksen rakennuksia hälytysten jäljiltä, teimme lumitöitä ja söimme pimeässä ruokalassa kynttilän valossa kylmiöstä löytyneitä ruoantähteitä. Tuona jouluyönä juttelimme enemmän kuin pitkiin aikoihin - hienoin joulu ikuna :)
 
Ei ole ollut mitenkään erikoisia jouluja. No yks joulu oli kyl karsee kun oikeanpuoleiset viisaudenhampaat tulehtui ja kärsin kolmoishermosärystä. Tapanina pääsin vasta 60 km päähän särkypäivystykseen erikoistapauksena. Viisaudenhampaat oli molemmat hermoon asti tulehtuneet samoin niitä ympäröivä ien. Nice.
 
[QUOTE="vieras";25290124]"Tapahtu sellasia salaisia asioita... En voi kertoa kellekään, mutta piti nyt mainita vaikka ei ollu pakko, että varmasti utelette, hehheh."[/QUOTE]

Luehan uudestaan, S U R U L L I S I A, laitanko vielä tavuviivatkin? Hehheh.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rops:
Luehan uudestaan, S U R U L L I S I A, laitanko vielä tavuviivatkin? Hehheh.
Click to expand...

Olen pahoillani puolestasi mutta muuten olen kyllä samaa mieltä edellisen kanssa. Jos kysytään kysytään erikoisinta joulua ja osallistujat kertovat koko tarinan, miksi sinulle on noin tärkeää päästä kirjoittamaan pari sanaa tähän ketjuun jos et halua aiheesta kuitenkaan kirjoittaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuutelituu:
Mulla on jäänyt mieleen joulu -96.
Olin muuttanut omilleni syksyllä -96 ja matkasin jouluksi kotiin isäni luokse. Vanhempani olivat siis eronneet, kun olin pieni ja isäni oli huoltajani. Koska olen ainoa lapsi, vietimme joulua kahdestaan.

Tunnelma oli jotenkin vaivaantunut. Tuntui, että joulusta piti tehdä jotenkin spesiaali, kun isäni oli yksin.
No paineet hienoista juhlaillallisista hävisi taivaan tuuliin, kun iski järjestön talvimyräkkä, joka vei sähköt. Isäni oli tuolloin sellaisessa sisäoppilaitoksessa päivystävänä kiinteistönhuoltajana ja vastuullaan olivat sähkökatkoksen vuoksi kenkkuilevat ruokalan kylmälaitteet, automaattiset palo- ja varashälyttimet, lämmityskeskus jne. jne. Niinpä kuljimme jouluyön tsekkaamassa typötyhjän koulukeskuksen rakennuksia hälytysten jäljiltä, teimme lumitöitä ja söimme pimeässä ruokalassa kynttilän valossa kylmiöstä löytyneitä ruoantähteitä. Tuona jouluyönä juttelimme enemmän kuin pitkiin aikoihin - hienoin joulu ikuna :)
Click to expand...

Tää sai ihan kyyneleet silmiin...
 
Joulu 2002 pääsin just aatoksi pois sairaalasta, oli leikattu kurkusta paise, no mä en voinu syödä ollenkaa lämmintä ruokaa. Ainoa mitä söin jouluna oli kananmunat ja jugurtti.

2001 katkes muutamaksi tunniksi sähköt, pukki kävi just sähkökatkon aikana, oli aika tunnelmallista olla kynttilöiden valossa ja aukoa paketteja :)
 
-99 kun heräsin aivan väärästä osoitteesta aamulla, raahauduin kotiin aamupäivällä ja isäni tuli hakemaan minua ja silloista miestäni joulunviettoon. Olin edelleen enemmän kännissä kuin krapulassa, sammuin joulupukin kanssa lumihankeen istualtaan ja annoin eksälleni kihlasormuksen joululahjaksi saatesanoin: "Suksi vittuun, kyl tää oli ny tässä! Mut hyvää joulua enivei!"
 
surullista, etten mä muista yhtään joulua... ei juuri minkäänlaisia muistikuvia edes viime joulusta mitä silloin tapahtui. :( mun päässä ei pysy minkäänlaiset muistot...
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuutelituu:
Mulla on jäänyt mieleen joulu -96.
Olin muuttanut omilleni syksyllä -96 ja matkasin jouluksi kotiin isäni luokse. Vanhempani olivat siis eronneet, kun olin pieni ja isäni oli huoltajani. Koska olen ainoa lapsi, vietimme joulua kahdestaan.

Tunnelma oli jotenkin vaivaantunut. Tuntui, että joulusta piti tehdä jotenkin spesiaali, kun isäni oli yksin.
No paineet hienoista juhlaillallisista hävisi taivaan tuuliin, kun iski järjestön talvimyräkkä, joka vei sähköt. Isäni oli tuolloin sellaisessa sisäoppilaitoksessa päivystävänä kiinteistönhuoltajana ja vastuullaan olivat sähkökatkoksen vuoksi kenkkuilevat ruokalan kylmälaitteet, automaattiset palo- ja varashälyttimet, lämmityskeskus jne. jne. Niinpä kuljimme jouluyön tsekkaamassa typötyhjän koulukeskuksen rakennuksia hälytysten jäljiltä, teimme lumitöitä ja söimme pimeässä ruokalassa kynttilän valossa kylmiöstä löytyneitä ruoantähteitä. Tuona jouluyönä juttelimme enemmän kuin pitkiin aikoihin - hienoin joulu ikuna :)
Click to expand...


Ihana <3
Mullakin tais kostua silmäkulma...Meillekkin isän kanssa vois käydä hyvinkin noin...
 
Hmm, ehkä se on joulu -96 kun sai kaiken aikaa jännätä pitääkö lähteä synnyttämään ( la oli 21.12 ) - ei tarvinnut, mutta lapset saivat tuolloin jouluaattona pikkuserkun.
Toki myös jouluna 2003 olen lähes toivonut että pääsis synnyttämään - mutta ei en päässyt silloinkaan... ( olo oli aikalailla tukala, laskettuun aikaa oli viikon verran)
 
varmaan se kun meidän neljä vanhinta lasta olivat vielä kaikki alle kouluikäisiä. otiin jouluaamuna syöty ja siivottu pöydät, sitten joskus puolen päivän jälkeen aioin keittää kahvit, mutta mies tuumasi, että ei vielä jaksa juoda, että hän keittää sitten ne kahvit kun siltä tuntuu. no puolen tunnin kuluttua, annoin sitten lapsille jotain välipalaa ja otin siinä samalla itsekin, miehelle en tarjonnut, koska itse aikoi kahvinsa keittää.
ukko vetäis siitä sitten herneet nokkaansa ja alko syyttää mua siitä, ettei häntä huomioida. oli kuulema kauheen näköistä kun me muut syödään ja hän jää ilman. jne. no mä sit vetäisin herneet nokkaan, ja itkin ja keräsin vaatteet kasaan ja osan lapsien rakkaimista lahjoista vein ne autoon ja aloin pukemaan lapsia, ukko katsoi meidän touhua aikansa ja kysy, etä mitä mä teen. mä sanoin, että mä lähden lasten kanssa mummolle jouluksi tai jos sinne ei sovi, niin menen sitten tädin luokse lasten kanssa. ukko vielä siihen yritti jotain päätään aukoo.
sitten kun olin saanut lapset autoon ja oltiin lähdössä, mies tuli ja pyysi anteeksi. no kyllä me sitten kotiin jäätiin, mutta kyllä joulutunnelma oli täysin pilalla, viakka ukko sitä sitten kuinka yritti paranta
 
v. 2007. Lähdettiin etsimään lumista joulua Kolilta koko perhe+ äitini. Täällä etelässä kun oli lumeton joulukuu. Perillä ihana mökki+ joulukuuset ym. mutta ei yhtään lunta, ne kaikki oli sulanut edellisenä päivänä :D
 
vuonna 2006, mies meni anoppia vastaan ja olo heikkeni erittäin nopeasti ei meinannut päästä kotiin, kohta olin minäkin heikossa hapessa, meille oli tullut norovirus, voi jeesus sitä oksentelua ja ripulointia, muksut oli aika nopeasti kunnossa. Ei oikeastaan siitä joulusta muista mitään :D Kuusestakin tippuui kaikki neulaset ja en enää ikinä osta kuusta hongkongista.
Kaikki ruoat melkein pilaantui, miehen kanssa vaan nukuttiin, onneksi anoppi oli meillä lasten kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja isoäiti mölykylästä;25290669:
varmaan se kun meidän neljä vanhinta lasta olivat vielä kaikki alle kouluikäisiä. otiin jouluaamuna syöty ja siivottu pöydät, sitten joskus puolen päivän jälkeen aioin keittää kahvit, mutta mies tuumasi, että ei vielä jaksa juoda, että hän keittää sitten ne kahvit kun siltä tuntuu. no puolen tunnin kuluttua, annoin sitten lapsille jotain välipalaa ja otin siinä samalla itsekin, miehelle en tarjonnut, koska itse aikoi kahvinsa keittää.
ukko vetäis siitä sitten herneet nokkaansa ja alko syyttää mua siitä, ettei häntä huomioida. oli kuulema kauheen näköistä kun me muut syödään ja hän jää ilman. jne. no mä sit vetäisin herneet nokkaan, ja itkin ja keräsin vaatteet kasaan ja osan lapsien rakkaimista lahjoista vein ne autoon ja aloin pukemaan lapsia, ukko katsoi meidän touhua aikansa ja kysy, etä mitä mä teen. mä sanoin, että mä lähden lasten kanssa mummolle jouluksi tai jos sinne ei sovi, niin menen sitten tädin luokse lasten kanssa. ukko vielä siihen yritti jotain päätään aukoo.
sitten kun olin saanut lapset autoon ja oltiin lähdössä, mies tuli ja pyysi anteeksi. no kyllä me sitten kotiin jäätiin, mutta kyllä joulutunnelma oli täysin pilalla, viakka ukko sitä sitten kuinka yritti paranta
Click to expand...

Lapsilla ollut varmasti kamala joulu. Harmi kun aikuiset eivät psyty edes tuollaisia pikkuriitoja jättämään riitelemättä. Tässäkin oli kyse kahvin keitosta. Olisit hyvin voinut vaan sitten sanoa, että sori, ja keittää ne kahvit. Mun mielestä.
 
[QUOTE="vieras";25290738]no oli selvää ylireagointia isoäidiltä[/QUOTE]

Niin, musta kyllä tuntui kyllä vähän pahalta kirjoittaa tuo "mökkylänmuorille" varsinkin näin jouluaattona.
 
Varmaankin tämä joulu. Olin puoli vuotta seurustellut uuden miesystävän kanssa ja olimme päättäneet viettää joulua yhdessä. Mies lähti tiistaina, suukotteli mennessään ja oli kaikin puolin oma itsensä, sanoi että soitellaan mahdollisimman pian tarkemmasta ohjelmasta. Sen koommin en ole hänestä kuullut. Puheluihin ei vastaa, ei liioin viesteihin. Kovin montaa kertaa en häntä vaivannutkaan sen jälkeen, kun tajusin että tuore rakkauteni on päättänyt dumpata minut. Kotiini jäi mm. miehen toinen kännykkä, puvun takki ja muuta sälää. Jos olisin vähän ikävämpi tyyppi, niin varmaan heittäisin tavaroita roskiin. Olimme tänään aikeissa mennä vanhemmilleni tähän lähelle piipahtamaan. Tuntuu tosi raskaalta ilmoittaa että ei nyt sitten tulla. En taida yksin jaksaa lähteä pilaamaan muiden joulua, kun olen itku kurkussa koko ajan. Kiva muistutus näin jouluna siitä, että íhmisiin ei kannata luottaa. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja hylätty;25290753:
Varmaankin tämä joulu. Olin puoli vuotta seurustellut uuden miesystävän kanssa ja olimme päättäneet viettää joulua yhdessä. Mies lähti tiistaina, suukotteli mennessään ja oli kaikin puolin oma itsensä, sanoi että soitellaan mahdollisimman pian tarkemmasta ohjelmasta. Sen koommin en ole hänestä kuullut. Puheluihin ei vastaa, ei liioin viesteihin. Kovin montaa kertaa en häntä vaivannutkaan sen jälkeen, kun tajusin että tuore rakkauteni on päättänyt dumpata minut. Kotiini jäi mm. miehen toinen kännykkä, puvun takki ja muuta sälää. Jos olisin vähän ikävämpi tyyppi, niin varmaan heittäisin tavaroita roskiin. Olimme tänään aikeissa mennä vanhemmilleni tähän lähelle piipahtamaan. Tuntuu tosi raskaalta ilmoittaa että ei nyt sitten tulla. En taida yksin jaksaa lähteä pilaamaan muiden joulua, kun olen itku kurkussa koko ajan. Kiva muistutus näin jouluna siitä, että íhmisiin ei kannata luottaa. :(
Click to expand...

No johan oli törkeästi tehty :mad:!
Löydät kyllä vielä paremman (ei ole vaikeaakaan), vaikka tuo ei nyt tähän tilaan autakaan.

Ehkä kuitenkin sinuna menisin sinne muiden mukaan. Kaikkea hyvää sulle jatkoon, ja erityisesti parempia ihmissuhteita :hug:!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa