Erikoisin joulunne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Adalmiina"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No johan oli törkeästi tehty :mad:!
Löydät kyllä vielä paremman (ei ole vaikeaakaan), vaikka tuo ei nyt tähän tilaan autakaan.

Ehkä kuitenkin sinuna menisin sinne muiden mukaan. Kaikkea hyvää sulle jatkoon, ja erityisesti parempia ihmissuhteita :hug:!

Kiitos kauniista sanoista. Olen niin surullinen ja lyöty, että en jaksa juuri nyt ketään. Tiedän, että parempia varmasti löytyy kuin tuollainen selkärangaton lusmu, nyt on silti vain kamala olla. Miten olen voinut olla niin tyhmä ja sokea? Sisarusten parisuhdeonnen katseleminen tässä tilanteessa olisi vähän liikaa, joten taidan kaivauta sänkyyn ja itkeä tämän joulun yli. En halua pilata kaikkien joulua tällä omalla tilanteellani.
 
Varmaan joulu -99- isäni kuoli kuukautta ennen joulua.Ei muista oikein mitään ei tullu pahemmin juhlittua.Kamalin joulu ikinä siksi joulut minulle jotenkin vieläkin vaikeita.
 
Joulu Miamin lentokentällä matkalla sukulaisten luoksen Chileen. Kaikki lennot reilusti myöhässä ja vatsa hirvittävän kipeä kehnosta ruoasta ja parin päivän matkustamisesta johtuen. Vaikka olin odottanut natkaan paljon, kaipasin niin kovin jo Suomeen ja omaan sänkyyn. Itkin täpötäydessä odotusaulassa lattialla istuen ja itkien, kiroten samalla päätöstäni lähteä jouluksi pois kotoa.

Onneksi pääsin joulupäiväksi perille ja vietimme ihan mukavan joulun. Sen jälkeen en tosin ole lähtenyt Suomesta jouluksi pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hylätty;25290753:
Varmaankin tämä joulu. Olin puoli vuotta seurustellut uuden miesystävän kanssa ja olimme päättäneet viettää joulua yhdessä. Mies lähti tiistaina, suukotteli mennessään ja oli kaikin puolin oma itsensä, sanoi että soitellaan mahdollisimman pian tarkemmasta ohjelmasta. Sen koommin en ole hänestä kuullut. Puheluihin ei vastaa, ei liioin viesteihin. Kovin montaa kertaa en häntä vaivannutkaan sen jälkeen, kun tajusin että tuore rakkauteni on päättänyt dumpata minut. Kotiini jäi mm. miehen toinen kännykkä, puvun takki ja muuta sälää. Jos olisin vähän ikävämpi tyyppi, niin varmaan heittäisin tavaroita roskiin. Olimme tänään aikeissa mennä vanhemmilleni tähän lähelle piipahtamaan. Tuntuu tosi raskaalta ilmoittaa että ei nyt sitten tulla. En taida yksin jaksaa lähteä pilaamaan muiden joulua, kun olen itku kurkussa koko ajan. Kiva muistutus näin jouluna siitä, että íhmisiin ei kannata luottaa. :(

Kuulostaa ihan mun ex-miesystävältä. Mun viime joulu oli hyvin samanlainen. Muuten mun erikoisin joulu oli sairaalan syöpäosastolla 90-luvun alussa kun isäni sairasti syöpää. Kuoli vajaa kuukausi sen joulun jälkeen.
 
[QUOTE="sondersson";25290130]ööö, joo. eri aikaan kyllä mentiin mutta oisko tuo nyt jotenkin ihmeellistä vaikka ois yhessä menty?[/QUOTE]

Täällä palstalla ei mitään yhteissaunomisia hyväksytä!
 
Ihania tarinoita. Itsellä on vähän tavaomaisempi joulu, sattunut joskus 80-luvulla kun uskoin vielä joulupukkiin. Meillä oli koko suku kylässä ja isä ilmoitti kovaan ääneen, että nyt on sellainen tilanne että pukki on eksynyt eikä löytänyt tänne. Kaikki suvun aikuiset miehet lähtevät nyt etsimään kylältä pukkia! Miehet sitten menivät, ja yksitellen palailivat tyhjin käsin. Viimeisenä tuli isä pukin kanssa. Enoni ei valitettavasti kerinnyt nähdä pukkia ollenkaan koska oli vielä kylillä etsimässä ;)
 
[QUOTE="sondersson";25290073]Taitaa olla se joulu kun jälkiruokaa syödessämme alotettiin ruokasota isäpuolen kanssa. Se sitten lähti vähän lapasesta ja tyhjennettiin koko jääkaapin ja pakastimen sisältö keittiön lattialle. Äitinikin sai osansa kun kaadettiin se lattialle ja kaadettiin maidot ja jäiset marjat sen päälle. Hauskaa oli :D[/QUOTE]

Olen opettanut edelleen omille lapsilleni, että ruoka ei ole niitä asioita, joilla leikitään. Vastenmielisimpiä asioita mitä tiedän on se, että ruokaan suhtaudutaan epäkunnioittavasti.
 
[QUOTE="kyllästynyt";25300110]Kuka näitä uskoo?[/QUOTE]

Mikä tossa on niiiin erikoista, ettei voisi olla totta? Muuten tuo on varmasti ollut mieleenpainuva ja mukava joulu.

Jos nuoripari olisi lentänyt yksityissuihkarilla Bahamalle, niin sitä en minä olisi uskonut.
 
Noin kymmenen vuotta sitten vietin joulun mielisairaalan osastolla. Hakeuduin itse sairaalaan joskus joulukuun puolivälin tienoilla ja olin pari kuukautta. Oli ihanaa olla osastolla ja levätä, kun olin sinne hakeutuessani aivan loppuunpalanut ja syvällä masennuksessa. Katselin ikkunasta hienoja maisemia Helsingin yli ja nukuin. Ei tarvinnut katsella vanhempien kännäystä, eikä kännätä itse. Piirsin hiilipiirustuksia, kuuntelin musiikkia, poltin tupakkaa ja söin suklaata. Se oli rauhallinen joulu se.
 

Yhteistyössä