Eräs uskottomuustarina!

[Aulikki63]

Olen ollut mieheni kanssa kolme ja puoli vuotta joista kaksi naimisissa. Rakastuimme ensi silmäyksellä ja parin kuukauden jälkeen oltiin jo kihloissa.Yhteiselämämme on ollut niin ihanaa ja tuntunut kun toinen poissa että jotain puuttuu. Olemme olleet kuin paita ja peppu. Mieheni on pitänyt itseään modernina ja hänellä on ollut niin sanottuja naiskavereita, joita en ole hyväksynyt. Hän on salannut niitä minulta sen takia. Vuodesta 2006 hän on tavannut naisen jonka kanssa oli viestinyt kaveri pohjalta. Nainen on verkostomarkkinointi jutussa mukana ja sai miehenikin siihen mukaan. Alku vuodesta äitini sairastui vakavasti ja kun sitten kotiutui puolikuntoisena, kävin hänen luonaan päivittäin kolmivuoro työn ja koulun käynnin ohella. Olin aivan väsynyt, kotityöt jäi mieheni harteille lähes tulkoon kaikki. Tämä nainen oli ottanut yhteyttä cd:n takia ja ehdottanut kahville menoa ja oli sanonut että oli ollut jo silloin kiinnostunut miehestäni kun olivat tavanneet mieheni harjoittelu jaksolla. Miehelleni oli tullut tunne että joku välittää hänestä.Tästä alkoi viestien ja sähköpostien lähettely. Sitä kesti noin puolitoista kuukautta. Vahinko vain oli että ystäväni tunsi tämän naisen ja oli kertonut hänelle että on jo uusi suhde valmiina kun vanhasta pääsee eroon.

Mieheni sai puhelun tältä naiseltaan,että täytyisi selvittää asiat minun kanssani,ennenkuin voivat jatkaa. Mieheni kertoi tämän minulle. Olin huuli pyöreänä, että mikä juttu tämä nyt on. Soitin ystävälleni, ja hän kertoi mitä tiesi. Mieheni väitti että he ovat viestitelleet vain verkostomarkkinoinnin takia ym ym... Ei kertonut että tunsi naisen ennestään.

Meni viikko, oli ystäväni luona ja silloin kaikki alkoi selviämään, Koska olimme menossa pariterapiaan, josta ystäväni sanoi minulle ja silloin tiesin että nyt on jotain vialla,koska en ollut kertonut siitä kenellekään. Asiat alkoivat selvitä vähitellen. Näin sen naisen ja pyysin häntä meille, kun tulimme autolla pihaan, mieheni ilme oli näkemisen arvoinen. Sitten selvisi että olivat sekstailleet kerran, mulla pimeni täysin ja kävin mieheni kimppuun,löin ja hakkasin hänet siinä sen naisen edessä.
Ystäväni ei halua olla enää tekemisissä mieheni kanssa,eikä halua kuulla mitään koko asiasta. Hän luottaa vain tämän naisen tarinaan, ja on ilmi selvästi hänen puolellaan. Ei kysele minun vointiani tai miten meillä menee. En oikein ymmärrä mitä tekisin tämän ystäväni kanssa. Nyt emme ole olleet yhteydessä kuukauteen. Mulla on oikein paniikki kun ajattelen menosta hänen luokseen.
Mieheni kanssa käydään pariterapiassa, luottamuksen palautuminen vasta alkamassa. Nyt on kaikki naisystävät jääneet. Mieheni katuu tekemisiään, ja on yrittänyt ymmärtää miksi teki tuon tempun.Töitä tehdään molemminpuolin.

 

[ymmärrys]

Ole vielä varovainen sen suhteen mitä tuleva tuo. Kuukausi on aika lyhyt aika muuttua modernista naisystävien pidosta hyvää pari suhteeseen. Tämä on ihan realistinen asia.
Parisuhdeterapia on hyvä asia jos kaikilla on todellakin halu muuttua. Muutoin kannattaisin että kumpikin teistä käy omalla terapeutillaan. Miehelläsi on selkeästi jotain minä kuvan aukkoja joita pitää muilla naisilla täyttää. Siihen ei pysty vaikuttamaan kuin oma tiedostaminen ja sen halu muuttumisesta, usein se vaan tapahtuu omassa terapiassa jossa keskitytään yksilön tuntemuksiin.. Minusta kiellät tapahtumassa aika paljon sen että miehesi on pettänyt ehkä tämän naisen lupaamalla hyvän tulevaisuuden yhdessä, jota tämä oma ystäväsi tukee. Kai häntäkin nyt joku saa tukea ? Sinä tuet miestäsi täysin sokeana ?
En minäkään miehesi kanssa haluaisi kyseisessä tarinassa jos olisin mukana olla enää tekemisissä. ja tapasi tukea vain sokeasti omaa elämääsi ja miestäsi vieraannutat oman ystäväsi.
Hän luotti sinuun niin paljon että kertoi ja mitä tapahtui . Hakkasit miehen ja pimenit täysin. Pelottava piirre kenessä tahansa.
Kun aikaa menee voi olla että menetät sekä miehen (muistahan mitä mies sanoi kun entisestä pääsee eroon on uusi valmiina..Tämmöinenkö on parisuhdeterapiaan sitoutunut ihminen?)
Todennäköisesti menetät sydän ystävättäresi. Pelimerkit on nyt sinulla ap. aulikki . Tiedät mitä pitää tehdä ja se sinua ahdistaa ystäväsi tapaamisessa.
Kannattaa miettiä miten sokeasti kehenkin luottaa.
on sitten kyseessä vaikka oma äiti , oma mies , tai se rehellinen jaloillaan oleva ystäväsi.

 

[Aulikki63]

Mieheni on käynyt yksin terapeutilla, jossa todettu että on liian kiltti eikä halua tuoda negatiivisia asioita parisuhteeseen. Johtunee lapsuudesta, heidän perheessään ei saanut näyttää tunteitaan ainakaa kielteisiä. Nyt hän sitten opettelee sanomaan ei ym.

Enkä todellakaan luota sokeasti mieheeni, kyselen tapahtumasta koko ajan, etsien asioita,joista hän taas valehtelee minulle. Olen yrittänyt puhua ystävättäreni kanssa asiasta, mutta hän ei halua kuulla mitään siitä. Tuntuu että välillemme on syntymässä kuilu. Mielestäni asia täytyisi saada selvitettyä, mutta en enää tiedä miten. Se rassaa minua aikas lailla.

 

[Terapeutin puhettako?]

Miten tiedät mitä terapeutti on miehellesi kertonut? Onko kaikki miehesi itsensä kertomaa?

Kehen ystäväsi pitäisi luottaa, mieheesi jota tuskin tuntee kovin hyvin vai tuohon toiseen naiseen, jonka juttusi perusteella tuntee hyvinkin? Vai sinuun joka kerrot hänelle sen mitä miehesi kertoo sinulle?

 

[Aulikki63]

Ollaan käyty samalla terapeutilla molemmat yksin sekä yhdessä. Ehkä mä yritän liikaa mieheni puolesta, olen liian sinisilmäinen. Haluaisin niin uskoa mieheni tarinan.

 

[ymmärrys]

Tottakai sinä haluat uskoa mieheesi niin kuuluukin. Mutta silti kannattaa pitää takaportti avoinna oman psyykenkin takia että ihan kaikkea 100 % ei aina usko miten se meille rakkailtakin ihmisiltä kerrotaan. Tässä tarkoitan juuri tapaa miten aseettomana uskot kaiken mitä mies sanoo. Epäilen että terapeuttinne ei kerro toisen kertomia asioita toiselle puolisolle ilman tämän läsnäoloa. Veikkaampa siis että kiltti yms. asiat on mies sanonut sinulle vai käyttikö terapeutti tosiaan tämmöisiä sanoja ??. Miehesi on niin kiltti että valehtelee kunnes jää kiinni??.. . No vähän epäilen.
Sinisilmäisiä me olemme naiset aina kunnes joko petymme perusteellisesti parisuhteessa tai kasvamme oman itsetunnon myötä.
Viimeistä toivon ap.
Mutta arvosta ystäväsi ystävyyttä se voi tulevaisuudessa olla sinulle tärkeämpi, tärkeä asia, kuin mikään parisuhde kestää sekin sitten tai ei.

 

[Terapeutin puhettako?]

Mieheni on käynyt yksin terapeutilla, jossa todettu että on liian kiltti eikä halua tuoda negatiivisia asioita parisuhteeseen. Johtunee lapsuudesta, heidän perheessään ei saanut näyttää tunteitaan ainakaa kielteisiä. Nyt hän sitten opettelee sanomaan ei ym.

Mitä negatiivisempaa voi parisuhteessa tehdä kuin pettää toisen luottamuksen? Eikä tuo kovin kilttiäkään ole.


Ei kukaan aikuinen ihminen ole toisen vietävissä siksi ettei kykene sanomaan ei. Kyllä siinä omaa tahtoa tarvitaan. Valitettavasti.

Varmasti on mahdollista, että tehty kaduttaa jälkeenpäin. Ja voihan olla, että kaduttaa niin paljon ettei tekisi enää niin. Tosin silloin haluaisin uskoa, että tunnustaa kaiken, eikä höpise liiasta kiltteydestä, jää valheista kiinni tai esitä miesrukkaa, joka ei tahtonut muttei osannut sanoa ei. Eihän tuollainen ole asioiden selvittämistä ja tuolta pohjalta tuntuu vaikealta ajatella, että pystyisitte aloittamaan puhtaalta pöydältä.

Tokihan ihmisen lapsuus vaikuttaa kehitykseen ja käyttäytymiseen, mutta jotenkin tuo kaikki kuulostaa kovin oudolta.

Tottahan toki haluaisit uskoa miestäsi. Sehän on selvää. Mutta hänhän se oli joka petti sinua, valehteli ja jäi kiinni. Hän hyötyy valehtelusta, et sinä. Mielestäni et voi luottaa ja uskoa kaikeen hänen sanomiseen sinisilmäisesti. Käytte terapiassa, ja siitä on varmasti teille hyötyä. Mutta pidäthän kuitenkin huolen itsestäsi ettet joudu pettymään uudestaan?

 

[Aulikki63]

Se tuntuu varmaan aika uskomattomalta että joku voi olla niin kilti ettei pysty sanomaan ei. Aluksi mieheni oli ollut tyytyväinen "suhteeseensa", mutta melko pian huomasi että olisi halunnut pois siitä muttei pystynyt sitä tekemään, kun ei tiennyt miten sen asian olisi sanonut. Nyt mua on alkanut v...taa se että mies on niin lapatossu, varsinainen sellainen.Olen kysynyt hältä, että miksei muka uudelleen pettäisi, sanoo että on ollut niin karmaiseva opetus hänelle, ettei tapahdu enää,!!??
Oikeasti hän on joutunut nyt opettelemaan ei:n sanomista töissä ja lapsiensa kanssa. Minuun hän ei ole sitä vielä paljonkaan uskaltanut kun pelkää kovasti että jätän hänet. Minä olen perheessämme päällikkö ollut. Nyt minulla on kovin alistettu ja masentunut olotila. Ollaan tehty peli säännöt jos vielä toinen pettäminen tapahtuu se on liiton loppu. Olen myös sanonut että kiltteydellä ratsastus saa loppua. Terapeutilta ollaan saatu materiaalia tähän kiltteyteen, joita minäkin olen lukenut. Nauratti kovin joku päivä, kun riitelimme ja hän suuttui mulle kunnolla. Ennen on vain tuohtunut, ei ole halunnut koskaan näyttää vihan/suuttumuksen tunteita minulle. Kyllä me kävelemme vielä pitkään heikoilla jäillä. koskaan en ole häneen luottanut täysillä, nyt vielä vähemmän. Mutta kai tästä joskus selviää joko yksin tai kaksin.
Itselläni alkaa elokuussa työharjoittelu opiskelun myötä, joutuu väkisinkin ajattelemaan muuta, tekee hyvää päänupille.