Eräs mies on jättämässä vaimoansa takiani... mitä teen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitmmit
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mitmmit

Vieras
Eli homman nimi on se, että tapasin uudessa työpaikassani vuosi sitten miehen, jolla on vaimo ja kaksi lasta. He on olleet yhdessä lähes 10v ja parisuhde on ollut viimeiset vuodet melko kuollut. Mies ihastui minuun heti ja alkoi "piirittämään" minua heti kun aloitin työt. Vuoden aikana olen sitten itsekin ihastunut mieheen, todella pahasti. En kuitenkaan ole aloittanut hänen kanssaan suhdetta, koska naimisissa on... Ollaan käyty pari kertaa jossain kahvilla yhdessä ja töissä ollaan tiiviisti tekemisissä, mutta ei esim. olla harrastettu seksiä ollenkaan ja mitään suhdetta ei todellakaan ole, pelkästään miehen puolelta vuoden kestänyt piiritys ja se, että olen itse alkanut lämpenemään miehelle.

Mies kertoo minulle jatkuvasti, että haluaa minut ja nyt hän on sitten valmis jättämään vaimonsa että voisi alkaa tapailemaan minua. Tilanne on häiritsevä, koska meillä ei tosiaan suhdetta ole keskenään... Mies on silti valmis jättämään vaimonsa sen takia, että saisi edes kokeilla minun kanssani tapailua. Olen sanonut miehelle, että en ala suhteeseen ennen kuin hän on eronnut, mutta en ole mitenkään kannustanut häntä siihen. Olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että jos mies nyt kerta haluaa erota minun takiani, niin sitten tekee niin ja aloitan suhteen hänen kanssaan, jos se tapailu suhteeksi kehittyy.

Mitä mieltä te olette, mitä tekisitte tilanteessani?
 
No myöhemmin kun sä oot sille pari lasta ehtiny pyöräyttää niin se todennäköisesti hylkää sut ja lähtee jonkun ei-synnyttäneen matkaan, jolla on vielä muodot kohdallaan.
 
Jos miehen suhde ollut jo aiemmin kuollut, niin tuskin sinä olet se syy. Silti, kyllähän tuosta arveluttava olo jäisi!!!

Kaverilla oli mies, joka jätti perheensä hänen takiaan. No teki sit lapset kaverini kanssa ja sitten jätti kaverini uuden naisen takia...
 
Olenkin miettinyt kaksi, tai lähemmäs kaksikymmentä kertaa. Mies on sanonut minulle, että ei ole koskaan ollut niin ihastunut kehenkään kuin minuun ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. En haluaisi olla mikään kodinrikkoja, mutta enhän minä miehen tunteille mitään voi. Ilmeisesti mies nyt kokee niin, että yhteiselo vaimon kanssa on turhaa, koska hän on "tavannut jonkun niiin paljon paremman ja oikeamman".
 
Noh... muuten ok, miehen oma päätös mitä tekee, mutta munkin mielestä toi kuulostaa jo vähän pelottavalta että on vuoden piirittänyt... Onko se sit kuitenkaan ihan terve? :D
 
Juuri tämän takia pitäisi kaikilla olla oikeus ottaa rakastajia!

Vähänkö ois kätevää kun tuossakin voisi sen suuremmitta moraalisia ongelmia pujahtaa lakanoiden väliin ja pitää siellä hauskaa jos se toimii!
 
[QUOTE="vieras";25751798]Jos miehen suhde ollut jo aiemmin kuollut, niin tuskin sinä olet se syy. Silti, kyllähän tuosta arveluttava olo jäisi!!!

Kaverilla oli mies, joka jätti perheensä hänen takiaan. No teki sit lapset kaverini kanssa ja sitten jätti kaverini uuden naisen takia...[/QUOTE]

Minulle kävi myös näin. Meidän piti olla oikeita toisillemme. Saatiin kaksi lasta ja nyt olen heidän kanssaan yksin. Mies löysi taas oikeamman naisen.

Ei silti, toki voi käydä niin, että ap todellakin sitten on "se oikea".
Minä vaan en omassa elämässäni enää luottaisi ihmiseen, joka kärjistetysti sanottuna "tuosta noin vaan" jättää perheensä kokeillaakseen uutta suhdetta.

Elämä on välillä hankalaa...
 
Musta se on melkeinpä luonnonlaki et jos on 10 vuotta katellut samaa ihmistä, on perhe, jaettu ja koettu kaikki arjen ylä-ja alamäet et jossain vaiheessa alkaa kyllästyttämään ja kun joku sopiva siin vaiheessa ilmestyy näköpiiriin niin se on sit menoa. Työpaikat varsinkin on otollisia paikkoja ihastua. Jatkohan on sitten itsestään kiinni, lähteekö uutuuden viehätyksen perään vai kokeeko oman vaimonsa/miehensä ja yhteisen taipaleen kuitenkin tärkeimmäksi.

Itse jos oisin ap:n tilanteessa niin en uskoisi miehen selityksiä pätkääkään. Varmasti voi olla voimakkaasti ihastunut ja haluaa päästä niin sanotusti pukille, mut jos itse toivoisin kunnon parisuhdetta niin en lähtisi tollaisen kelkkaan. Ja myöskään kellekään ei tee hyvää hypätä suoraan suhteesta toiseen.
 
Ymmärrän pointin tuosta, että entä jos mies jättääkin sitten minutkin. En nyt kuitenkaan ole vielä naimisiin menossa, vaan vasta aloittamassa tapailun tyypin kanssa ja jos homma menee reisille, niin ei se minulle mikään mieletön menetys ole - mutta miehelle kyllä. Tavallaan on huisin houkuttelevaa, että mies pitää minua niin houkuttelevana, et jättää jopa vaimonsa sen vuoksi että antaisin edes mahdollisuuden hänelle... ja tietysti tähän päälle se, että olen kyllä itsekin tosi ihastunut mieheen jo...
 
Olen siis sanonut miehelle useasti, että vaikka hän eroaisi ja meille kehkeytyisi jotain, niin toivottavasti tajuaa että se ei mikään varma nakki ole. Mies on siihen sanonut, että on valmis ottamaan sen riskin koska ei halua heittää mahdollisuuttaan hukkaan.
 
Musta on jotenkin naurettavaa kuvitella et ois itse jotenkin huippuhoukutteleva sen takia et mies on sanonut jättävänsä vaimonsa takiaan. Siis siitäkö sun itsetunto koostuu? Mua kiinnostas haluaisiko mies erota vaimostaan jos tietäisi et teillä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Siis että tunteeko se todella et haluaa erota ja saisko se aikaiseksi erota, vai eleleekö se nyt vaan päiväunelmissaan ja selittelee et on suhde vaimoon kuollut vaan koska sattuu olemaan sopiva nätti tyttö kiikarissa joka osoittaa vielä kiinnostusta takas. Varmaan sanoisin miehelle et jos tosiaan haluaa erota, niin eroaa, sit toipunee rauhassa erostaan ja voi sit vaikka vuoden päästä ottaa yhteyttä jos vielä kiinnostaa.
 
Tilanteessa ahdistavaa on se, että jos meidän suhde ei onnistu niin se on minulle +-0, kun taas miehelle ei todellakaan ja olen sen hänelle sanonut. Mies on tietoinen tästä ja silti sitä mieltä, että haluaa yrittää. En voi kuitenkaan miehen päätöksiä tehdä, ja mielestäni se, että mies ylipäänsä on valmis tällaiseen kertoo aika paljon myös suhteen tilasta. Mies näkee tälläkin hetkellä vain viikonloppuisin lapsiaan, koska on töissä arkipäivät kaukana kotoa ja asuu työsuhdeasunnossa sielä, viikonloppuisin vaimonsa ja lastensa kanssa.
 
minä itseasiassa sekaannuin ihastukseni kohteeseen tosi tarkoituksella siinä vaiheessa, kun aloin harkita vanhasta suhteesta pakenemista. Koska en olisi ikipäivänä kehdannut lähteä vanhasta suhteesta ihan pelkän haaveen perään, ja kuitenkin olin niin loppu että jäädäkään en jaksanut enää.

No, se oli kylmä herätys, ja vanhassa suhteessa ollaan sitten edelleen. Paitsi nyt se voi paremmin kuin koskaan, koska miehen oli pakko herätä omasta unestaan ja minä taas sain viisautta monta metriä lisää, ja tarpeeseenhan tuo tuli.
 
[QUOTE="A P";25751879] Tavallaan on huisin houkuttelevaa, että mies pitää minua niin houkuttelevana, et jättää jopa vaimonsa sen vuoksi että antaisin edes mahdollisuuden hänelle... [/QUOTE]

Tää on niiiin väärä lähtökohta, mutta omapahan on asiasi. Sä ilmeisesti kuvittelet olevasi paljon parempi kuin miehen vaimo. Ikävä kyllä asiat eivät ole niin yksioikoisia.
 
Musta on jotenkin naurettavaa kuvitella et ois itse jotenkin huippuhoukutteleva sen takia et mies on sanonut jättävänsä vaimonsa takiaan. Siis siitäkö sun itsetunto koostuu? Mua kiinnostas haluaisiko mies erota vaimostaan jos tietäisi et teillä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Siis että tunteeko se todella et haluaa erota ja saisko se aikaiseksi erota, vai eleleekö se nyt vaan päiväunelmissaan ja selittelee et on suhde vaimoon kuollut vaan koska sattuu olemaan sopiva nätti tyttö kiikarissa joka osoittaa vielä kiinnostusta takas. .

En minä sitä pidä huippuhoukuttelevana että mies jättää vaimonsa, vaan sitä että mies on todella, todella kiinnostunut minusta, en ole koskaan kokenut niin kokonaisvaltaista kiinnostusta, sitä kun toinen haluaa kuulla jokaisen pikkujutun siitä miten aamu meni ja yksinkertaisesti pitää minua niin "Oikeana", että on valmis tekemään kaikkensa että saisi edes sen mahdollisuuden. Sänkyyn hän ei ole KOSKAAN yrittänyt pyrkiä kanssani.

Itse en ole erityisemmin edes näyttänyt kiinnostustani takaisin, olen kyllä myöntänyt olevani myös ihastunut. Mutta en osoita sitä hänelle samalla tapaa takaisin. Niin kylläkin, että meidän jutut osuu yksiin 100% hyvin ja hänen kanssaan on hauskaa ja luonteva olla, joten en mitenkään välttele hänen seuraa, mutta vaikka haluaisin olla koko ajan hänen kanssaan en tee niin.
 
[QUOTE="heh";25752003]Tää on niiiin väärä lähtökohta, mutta omapahan on asiasi. Sä ilmeisesti kuvittelet olevasi paljon parempi kuin miehen vaimo. Ikävä kyllä asiat eivät ole niin yksioikoisia.[/QUOTE]

En tunne vaimoa, en ole koskaan nähnytkään. Kuvan kyllä, kaunis nainen. Kyllä omat tunteeni on minulle tärkeämpiä kuin minulle täysin tuntemattoman ihmisen tunteet, vaikka niitä olen tässä vuoden päivät ensisijaisesti ajatellutkin...
 
Et vastannut tuohon että onko sun mielestä ihan tervettä piirittää jotakuta vuosi saamatta vastakaikua?

Ja mies ei todellakaan kuulosta suoraselkäiseltä tai rehelliseltä kun odottaa, että jättää vaimonsa JOS sinä hänet otat. Parasta olisi jättää se vaimo jo sen takia ettei rakasta enää mutta ei näköjään yksin halua jäädä... Ihme kieroilua.
 

Yhteistyössä