Eräs mies on jättämässä vaimoansa takiani... mitä teen?

[Minni:)]

[QUOTE="A P";25752008]En minä sitä pidä huippuhoukuttelevana että mies jättää vaimonsa, vaan sitä että mies on todella, todella kiinnostunut minusta, en ole koskaan kokenut niin kokonaisvaltaista kiinnostusta, sitä kun toinen haluaa kuulla jokaisen pikkujutun siitä miten aamu meni ja yksinkertaisesti pitää minua niin "Oikeana", että on valmis tekemään kaikkensa että saisi edes sen mahdollisuuden. Sänkyyn hän ei ole KOSKAAN yrittänyt pyrkiä kanssani.

Itse en ole erityisemmin edes näyttänyt kiinnostustani takaisin, olen kyllä myöntänyt olevani myös ihastunut. Mutta en osoita sitä hänelle samalla tapaa takaisin. Niin kylläkin, että meidän jutut osuu yksiin 100% hyvin ja hänen kanssaan on hauskaa ja luonteva olla, joten en mitenkään välttele hänen seuraa, mutta vaikka haluaisin olla koko ajan hänen kanssaan en tee niin.[/QUOTE]

Ok. Ihan fiksusti olet kyllä edennyt mielestäni. Silti itse oisin huisin huisin varovainen. Varmaan ihan kokemuksen myötä sellaiseksi tullut, en tosin varatun kanssa ollut tekemisissä. Eihän sitä tosiaan voi tietää, mut itse olisin tosi varovainen ja "etäinen" niin kauan kunnes mies olisi ihan tosissaan eronnut ja selvinnytkin siitä erosta.

 

["A P"]

No ei se piiritys mitään sairasta stalkkausta ja oven takana kyttäystä ole ollut, joten ei siitä hälytyskelloni ole mitenkään soineet. Sanoin miehelle 3 kk sitten, että kyllä olen myös ihastunut häneen, kun hän sitä suoraan kysyi.

Mies sanoi viimeksi, että rakastaa vaimoaan ystävänä ja lastensa äitinä, mutta tavattuaan minut tajusi että ei rakasta vaimoaan niin kuin hänen pitäisi rakastaa. Tiedä sitten mikä totuus, en ole itse heidän kattonsa alla elänyt.

 

[mjfkhh]

[QUOTE="A P";25752061]No ei se piiritys mitään sairasta stalkkausta ja oven takana kyttäystä ole ollut, joten ei siitä hälytyskelloni ole mitenkään soineet. Sanoin miehelle 3 kk sitten, että kyllä olen myös ihastunut häneen, kun hän sitä suoraan kysyi.

Mies sanoi viimeksi, että rakastaa vaimoaan ystävänä ja lastensa äitinä, mutta tavattuaan minut tajusi että ei rakasta vaimoaan niin kuin hänen pitäisi rakastaa. Tiedä sitten mikä totuus, en ole itse heidän kattonsa alla elänyt.[/QUOTE]

Eli jos mies oli mies niin hän nyt lähtisi nykyisestä suhteestaan, riippumatta sinusta. Mutta hän haluaa tavallaan siirtää vastuun sinulle. Melko alhaista.

 

[Minni:)]

Niin ja senkin neuvon vielä antaisin, et ei sanat vaan ne teot.

 

[pillumagneettiiiiiiiiiiii]

jaa joku pillumagneetti laittanu taas magneettianturat pyöriin ja yh-äidit on ihan myytyjä

 

["A P"]

Uskon että mies pysyisi vaimonsa kanssa vielä hetken, koska hän tuo lähes kaiken rahan perheeseen ja ei haluaisi jättää vaimoaan siihen tilanteeseen. Nyt hän on kuitenkin sitä mieltä, että turha enää pitkittää vaikka vaimolla rahaa olisikin sitten huomattavasti vähemmän ja elämäntyyli muuttuisi kertaheitolla, jos hän voi kerta alkaa tapailemaan minua.

 

[kerettiläinen]

[QUOTE="A P";25752020]En tunne vaimoa, en ole koskaan nähnytkään. Kuvan kyllä, kaunis nainen. Kyllä omat tunteeni on minulle tärkeämpiä kuin minulle täysin tuntemattoman ihmisen tunteet, vaikka niitä olen tässä vuoden päivät ensisijaisesti ajatellutkin...[/QUOTE]

entä lasten tunteet? entä sijoitettu aika, toiveet, työ? nainen on saattanut uhrata parhaat vuotensa lasten kanssa kotona, ja luopunut urahaaveistaan ja kiitokseksi sinä haluat pikkuisen kokeilla hänen miestään, kun ensin riittävästi motivoit häntä vaihtamaan sinuun? naisella on odotettavissa köyhä ja katkera vanhuus, mutta sinun tunteesi ovat tärkeämmät kuin hänen, koska ne ovat sinua lähempänä?

jos edelleenkään et heidän asioistaan piittaa vaikka olet valmis niihin sekaantumaan, sinuna kuuntelisin silti erittäin herkällä korvalla miehen kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä vaimoa ja perhevelvollisuuksiaan kohtaan. varmasti mies on tolaltaan ja kulkee pää romanttisessa pilvessä jos olette viettäneet vuoden esileikkien, mutta silloinkaan ei ole pakko suhtautua kylmästi vaimoon tai perheen tarpeisiin, jos on aidosti lämmin ja rakastava ihminen. ihastus tekee hulluksi, mutta ei niin hulluksi.

 

["osku"]

Ei se mitään eroa.

 

[Minni:)]

[QUOTE="A P";25752061]Mies sanoi viimeksi, että rakastaa vaimoaan ystävänä ja lastensa äitinä, mutta tavattuaan minut tajusi että ei rakasta vaimoaan niin kuin hänen pitäisi rakastaa. Tiedä sitten mikä totuus, en ole itse heidän kattonsa alla elänyt.[/QUOTE]

Tollanen kuulostaa omaan korvaan just sellaselta sanahelinältä mitä miehet sanoo saadakseen tahtomansa. Sitten kun se intohimo laantuu niin jo haikaillaankin entistä elämää tai tavataankin joku uusi jolle lirkutetaan samat sanat. Pitkissä suhteissa tuppaa se intohimo laantumaan, mut se voi myös roihahtaa uudelleen pitkienkin aikojen kuluttua.

 

["heh"]

[QUOTE="A P";25752020]En tunne vaimoa, en ole koskaan nähnytkään. Kuvan kyllä, kaunis nainen. Kyllä omat tunteeni on minulle tärkeämpiä kuin minulle täysin tuntemattoman ihmisen tunteet, vaikka niitä olen tässä vuoden päivät ensisijaisesti ajatellutkin...[/QUOTE]

En mä tarkoittanut vaimon ulkonäköä, vaan ns. koko pakettia. Mun mielestä väärä lähtökohta on se, että olet niin kovin imarreltu tuosta miehen huomiosta, että pidät itseäsi huippuhoukuttelevana. Ja sitä kautta kuvittelet, että olet ihan huippuspesiaali verrattuna miehen vaimoon. Vaikka fakta voi olla se, että mies on ollut samanlainen vaimonsa kanssa silloin 10 vuotta sitten. Parisuhteessa arki tulee aina jossain vaiheessa kuvioihin, toiset kestävät sen, toiset eivät. Ne, jotka eivät, saattavat lähteä etsimään aina uudelleen sitä suhteen alkuhuumaa jonkun uuden tyypin kanssa.

Se, mitä yritän tässä hyvin epäselvästi sanoa, on, että olen varovainen, älä liian sinisilmäinen ja pidä huolta itsestäsi. Toki tilanne voi osoittautua myös sellaiseksi, että teidän kohdallanne on kyse vuosisadan rakkaustarinasta. Mutta voi käydä myös toisin.

 

[mjfkhh]

Huoh mitä selittelyä. Sekin vielä, että JOS mies tosiaan ei olisi selkärangaton luuseri, hän kertoisi tilanteen vaimolleen. Tuskin on kertonut. No, ei siinä mitään, jos haluat madon 'mieheksesi'. Älä nyt ainakaan viitsi selitellä älyttömiä, niitä tuskin muut uskoo kuin sinä.

 

["A P"]

entä lasten tunteet? entä sijoitettu aika, toiveet, työ? nainen on saattanut uhrata parhaat vuotensa lasten kanssa kotona, ja luopunut urahaaveistaan ja kiitokseksi sinä haluat pikkuisen kokeilla hänen miestään, kun ensin riittävästi motivoit häntä vaihtamaan sinuun? naisella on odotettavissa köyhä ja katkera vanhuus, mutta sinun tunteesi ovat tärkeämmät kuin hänen, koska ne ovat sinua lähempänä?

jos edelleenkään et heidän asioistaan piittaa vaikka olet valmis niihin sekaantumaan, sinuna kuuntelisin silti erittäin herkällä korvalla miehen kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä vaimoa ja perhevelvollisuuksiaan kohtaan. varmasti mies on tolaltaan ja kulkee pää romanttisessa pilvessä jos olette viettäneet vuoden esileikkien, mutta silloinkaan ei ole pakko suhtautua kylmästi vaimoon tai perheen tarpeisiin, jos on aidosti lämmin ja rakastava ihminen. ihastus tekee hulluksi, mutta ei niin hulluksi.

Niin en ole kyllä sanonut mitään siihen viittaavaa, että hän lapsiaan laiminlöisi ja ne hylkäisi. Vaimo käy töissä, mutta mies tienaa moninkertaisen summan enemmän ja hänen tuloillaan perhe on elänyt leveämmin kuin vaimo pystyisi itse elämään.

Ja kyllä, jos minun pitää valita onni itselleni ja ventovieraalle, niin valitsen sen itselleni. Uskon, että niin tekisi valtaosa ihmisistä. Vaikka ei se tässä tapauksessa päätettävänä olekaan, koska minä en heidän avioliittonsa onneen ole voinut vaikuttaa mitenkään.

 

["A P"]

Olin itse ex-mieheni kanssa lähes 15vuotta yhdessä ja meillä on yhteisiä lapsia. Olemme olleet eronneena muutaman vuoden, mutta uskon kyllä tietäväni millainen pitkä suhde on ja meidän suhde hiipui hiljalleen pois.

En koe, että minä voisin saada tässä tilanteessa ns. turpiini ollenkaan vaikka mies päätyisikin vaimonsa luo takaisin, koska minä en ole luopumassa mistään, toisin kuin mies. Itselläni ei ole mitään satulinnoja valmiiksi sisustettuna mielessä, enemmän ne on miehellä, vaikkakin realistisesti tilanteesta aina puhuu.

 

[Minni:)]

[QUOTE="A P";25752163]En koe, että minä voisin saada tässä tilanteessa ns. turpiini ollenkaan vaikka mies päätyisikin vaimonsa luo takaisin, koska minä en ole luopumassa mistään, toisin kuin mies. Itselläni ei ole mitään satulinnoja valmiiksi sisustettuna mielessä, enemmän ne on miehellä, vaikkakin realistisesti tilanteesta aina puhuu.[/QUOTE]

Eli et koe kärsiväsi mitenkään jos mies jättää vaimonsa, alatte seurustelemaan, tunteesi syvenevät ja syvenevät ja alat jo suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta ja sitten mies ilmoittaisikin haluavansa sittenkin takaisin entiseen suhteeseen? Kuitenkin neuvoisin olemaan varovainen. Jos mies todella on haluamassa erota muutenkin, niin sitten sen pitäisi tehdä se riippumatta sinusta. Ja kuten joku aiemmin kirjoittikin, eihän sitä kukaan voi ennustaa miten asiat menee.

 

[kerettiläinen]

[QUOTE="A P";25752097]Uskon että mies pysyisi vaimonsa kanssa vielä hetken, koska hän tuo lähes kaiken rahan perheeseen ja ei haluaisi jättää vaimoaan siihen tilanteeseen. Nyt hän on kuitenkin sitä mieltä, että turha enää pitkittää vaikka vaimolla rahaa olisikin sitten huomattavasti vähemmän ja elämäntyyli muuttuisi kertaheitolla, jos hän voi kerta alkaa tapailemaan minua.[/QUOTE]

Jaa tämä olikin kauniista ja röyhkeistä koko juttu.

Jotkut meistä eivät voi tuollalailla noin valita omansa ja muiden onnen väliltä, koska oma onni jäisi aika vähäiseksi jos mies osoittautuu madoksi. Mutta jos on miettimättä valmis itse hajottamaan lapsilta perheen miettimättä edes valmiuttaan ryhtyä äitipuoleksi, niin hiukan madon vikaa taitaa olla sitten molemmin puolin?

Huono puoli on sitten se, että madolla on madon huvit mutta myös madon ankea elämä. Kun tekee huonoja valintoja, seuraukset kulkevat mukana eikä niistä pääse eroon.

Jos annat yhden löylynlyömän touhuta huurupäissään ja sopivasti yllytät ja nautit saunan lämmöstä, etkä ollenkaan mieti asian seurauksia koska ne ovat miehen ongelma - pahalta kuulostaa. Et voi syödä omenaa ja pitää sitä.

 

["A P"]

Eli et koe kärsiväsi mitenkään jos mies jättää vaimonsa, alatte seurustelemaan, tunteesi syvenevät ja syvenevät ja alat jo suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta ja sitten mies ilmoittaisikin haluavansa sittenkin takaisin entiseen suhteeseen? Kuitenkin neuvoisin olemaan varovainen. Jos mies todella on haluamassa erota muutenkin, niin sitten sen pitäisi tehdä se riippumatta sinusta. Ja kuten joku aiemmin kirjoittikin, eihän sitä kukaan voi ennustaa miten asiat menee.

Varmasti kärsisin tilanteesta, mutta parisuhteelle voi aina käydä huonosti. En kuitenkaan halua aina pelätä pahinta, koska ei siinä ole järkeä. Mies ei kuitenkaan ole esim. pettänyt (tai edes yrittänyt) vaimoaan, hän on vaan todella ihastunut toiseen. Ei se mielestäni kerro petollisesta paskapäästä, vaan tunteitaan seuraavasta ihmisestä. Tällä hetkellä avioliitto on kasassa lähinnä talon ja lasten takia, ja jos tämä nyt on viimeinen tikki miehelle niin... en minä oikein voi sille mitään. Sitähän täällä ongelmoinkin, että kun on aivan ihanan kamala tilanne, mahdollisuus suhteeseen miehen kanssa kehen olen syvästi kiintynyt, mutta jonkun parisuhteen puolikkaan kustannuksella... Mutta kun en itse voi vaikuttaa miehen tunteisiin.

En oikein tiedä mitä ajattelen tilanteesta, en ainakaan pidä miestä säälittävänä luuserimatona, koska sitä hän ei ole. Hän kunnioittaa vaimoaan paljon ja ei ikinä puhu hänestä pahaa, mutta mies ei halua enää olla suhteessa hänen kanssaan, varsinkaan jos hänellä olisi edes orastava mahdollisuus suhteeseen minun kanssa. Eli mies on jättämässä vaimoaan muutenkin _jossain_vaiheessa, mutta nyt myös sen takia, että hän on ihastunut toiseen ja haluaa katsoa mitä siitä tulisi.. On se minunkin mielestäni tavallaan perseestä ja väärin, mutta toisaalta sellainen asia mikä ei aina vaan unohdu kovalla tahdolla.

 

["A P"]

Jaa tämä olikin kauniista ja röyhkeistä koko juttu.

Jotkut meistä eivät voi tuollalailla noin valita omansa ja muiden onnen väliltä, koska oma onni jäisi aika vähäiseksi jos mies osoittautuu madoksi. Mutta jos on miettimättä valmis itse hajottamaan lapsilta perheen miettimättä edes valmiuttaan ryhtyä äitipuoleksi, niin hiukan madon vikaa taitaa olla sitten molemmin puolin?

Pitääkö perheen olla yhdessä hinnalla millä hyvänsä, vaikka avioliitossa ei mitään järkeä tai tahtoa olisikaan? Ei minun mielestäni, ihan hyvänä minunkin perhe-elämä on säilynyt eron jälkeekin ja mielestäni se oli lapsillenikin parempi ratkaisu. Loput viestistäsi oli vaan niin paskanjauhantaa, etten vaivaudu edes vastaamaan siihen.

 

[Minni:)]

Mä en miestä tuomitsisi miksikään sen perusteella mitä olet kirjoittanut. Ja eihän ne suhteet ja yhteiset taipaleet aina ala oppikirjan mukaan. Itse odottelisin rauhassa että mies on eronnut ja sitten yrittäisin edetä niin varovaisesti kuin mahdollista. Tietysti kun on kuullut kaiken maailman tarinoita ja itsekin kokenut sitä ja tätä niin sitä suhtautuu vaan todella kyynisesti tällaisiin tapauksiin.