mulla on nyt tod. epävarma tilanne, en tosiaan itsekään tiedä mitä tehdä tai ajatella tästä...Meillä on miehen knssa jo 6v. yhteistä taivalta takana ja 4 lasta. Rakastan miestäni mutta nyt tuntuu, että joku mättää enkä jaksaisi enää. Kuka on ollut samassa tilanteessa tai osaa kertoa jotain viisasta niin neuvoja otetaan vastaan. tähän tilanteeseen on monta syytä...
ensin mieheni peliriippuvuus.joka on peliriippuvaisen kanssa elänyt, tietää varmasti miten raskasta se voi olla.sitä voi melkein verrata alkoholistin kanssa elämiseen.Jatkuva eävarmuus, varpaillaan olo ja pettyminen. Puolison tyhjät lupaukset, en enää pelaa, yritän olla pelaamatta, plaaplaaplaa...Mihinkään näihin ei voi luottaa, ennemmin tai myöhemmin sortuu kuitenkin ja rahanmenoa ei voi estää.Sen jälkeen ukko on kuin perseeseen ammuttu karhu.Joka päivä, joka yö on epävarmuutta, en koskaan voi tietää milloin mies sortuu rahapeleihin ja mitä siitä seuraa.
Sitten itsekkyys.Mieheni on mielestäni kovin itsekäs, tietyissä asioissa. Tällä hetkellä hän reissaa huviretkellä Keski-Euroopassa, itse olen ollut aivan lirissä viime päivät, kun ei ole rahaa käydä kaupassa.Mies antoi lähtiessä minulle 50e, jolla pitäisi pärjätä 10pv, neljän hengen talousmenot. Apteekissa käynnit, lasten vaatteiden yms. osto on aina niin vaikeaa, saan syyt niskoilleni jos joudun pyytämään rahaa niihin.Omat tuloni ovat kotihoidontuet 418e.Kaikki muut rahat menevät miehen tilille ja hänestä se on ihan ok, vaikka minä maksan esim. lasten vaatteita yms.Mies on vapaa kuin taivaan lintu, toisin kuin minä.Matkalle lähtökin hoitui ilmoitusasiana.
Nyt olen sitten ihastunut toiseen mieheen, olen oikeastan tuntenut jo useita vuosia näin.Nyt tuntuu, että sydän hakkaa joka kerta kun näen hänet.Entä jos tulisi tilaisuus, jos hän haluaisi minut, pystyisinkö kieltäytymään.En todellakaan tiedä. Mitään järkeä tässä ei kyllä ole, mutta nää asiat ei aina olekaan järjellä selitettävissä.
Rakastan kyllä miestäni edelleen, mutta tällä hetkellä tuntuu, että en jaksa enää elää näin.
ensin mieheni peliriippuvuus.joka on peliriippuvaisen kanssa elänyt, tietää varmasti miten raskasta se voi olla.sitä voi melkein verrata alkoholistin kanssa elämiseen.Jatkuva eävarmuus, varpaillaan olo ja pettyminen. Puolison tyhjät lupaukset, en enää pelaa, yritän olla pelaamatta, plaaplaaplaa...Mihinkään näihin ei voi luottaa, ennemmin tai myöhemmin sortuu kuitenkin ja rahanmenoa ei voi estää.Sen jälkeen ukko on kuin perseeseen ammuttu karhu.Joka päivä, joka yö on epävarmuutta, en koskaan voi tietää milloin mies sortuu rahapeleihin ja mitä siitä seuraa.
Sitten itsekkyys.Mieheni on mielestäni kovin itsekäs, tietyissä asioissa. Tällä hetkellä hän reissaa huviretkellä Keski-Euroopassa, itse olen ollut aivan lirissä viime päivät, kun ei ole rahaa käydä kaupassa.Mies antoi lähtiessä minulle 50e, jolla pitäisi pärjätä 10pv, neljän hengen talousmenot. Apteekissa käynnit, lasten vaatteiden yms. osto on aina niin vaikeaa, saan syyt niskoilleni jos joudun pyytämään rahaa niihin.Omat tuloni ovat kotihoidontuet 418e.Kaikki muut rahat menevät miehen tilille ja hänestä se on ihan ok, vaikka minä maksan esim. lasten vaatteita yms.Mies on vapaa kuin taivaan lintu, toisin kuin minä.Matkalle lähtökin hoitui ilmoitusasiana.
Nyt olen sitten ihastunut toiseen mieheen, olen oikeastan tuntenut jo useita vuosia näin.Nyt tuntuu, että sydän hakkaa joka kerta kun näen hänet.Entä jos tulisi tilaisuus, jos hän haluaisi minut, pystyisinkö kieltäytymään.En todellakaan tiedä. Mitään järkeä tässä ei kyllä ole, mutta nää asiat ei aina olekaan järjellä selitettävissä.
Rakastan kyllä miestäni edelleen, mutta tällä hetkellä tuntuu, että en jaksa enää elää näin.
