K
K.A
Vieras
Olen kahden vaiheella joista en osaa paattaa mita teen. Tahtoisin erota ja elaa taas mutta pelkaan samalla eroa. Toivoisin etta aviomieheni tajuaisi nostaa kytkinta ja jattaa minut mutta han nakojaan rakastaa minua nykyisin. Reilu vuosi sitten han oli minua jattamassa mutta halusin etta suhteemme jatkuisi ja niin sitten tapahtuikin. Jos olisin tiennyt etta avioliitto menisi tammoiseksi en olisi mennyt naimisiin. Riitelemme alvariinsa siita etta mieheni on joko koneella tai pelaa pleikkarilla. Minua han ei enaa huomioi ja sitten kun otan eron puheeksi mieli muuttuu kummasti. Suhteemme on aika hyvin jo kuollut enka tieda voiko sita enaa pelastaa. Minulla on se kaikki menetettava. Elatan mieheni opintolainalla ja silla vahalla palkalla mita saan kun opintojen ohella kayn toissa. Mina pidan pystyssa meidan talouttamme silla mieheni ei saa mistaan mitaan... (Saisi jos olisi tehnyt asialle jotakin mutta kahdeksan kuukauden mietiskelyn jalkeen on jo myohaista) Han ei saa aikaiseksi mitaan. Han ei hae toita, ei avustuksia eika koita millaan tavoin saada talouttamme nousuun. Ja silti mina en osaa paattaa haenko avioeroa alkoholisoituneesta miehestani. Jos en edes rakasta hanta niin mika meidan yhdessa pitaa? Ehka se etta pelkaan suvun reaktiota. Osan mielesta kun oli jarjetonta etta menimme ylipaataan maistraatissa naimisiin.