Epavarma suhteessa. Erotakko vai ei

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja K.A
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

K.A

Vieras
Olen kahden vaiheella joista en osaa paattaa mita teen. Tahtoisin erota ja elaa taas mutta pelkaan samalla eroa. Toivoisin etta aviomieheni tajuaisi nostaa kytkinta ja jattaa minut mutta han nakojaan rakastaa minua nykyisin. Reilu vuosi sitten han oli minua jattamassa mutta halusin etta suhteemme jatkuisi ja niin sitten tapahtuikin. Jos olisin tiennyt etta avioliitto menisi tammoiseksi en olisi mennyt naimisiin. Riitelemme alvariinsa siita etta mieheni on joko koneella tai pelaa pleikkarilla. Minua han ei enaa huomioi ja sitten kun otan eron puheeksi mieli muuttuu kummasti. Suhteemme on aika hyvin jo kuollut enka tieda voiko sita enaa pelastaa. Minulla on se kaikki menetettava. Elatan mieheni opintolainalla ja silla vahalla palkalla mita saan kun opintojen ohella kayn toissa. Mina pidan pystyssa meidan talouttamme silla mieheni ei saa mistaan mitaan... (Saisi jos olisi tehnyt asialle jotakin mutta kahdeksan kuukauden mietiskelyn jalkeen on jo myohaista) Han ei saa aikaiseksi mitaan. Han ei hae toita, ei avustuksia eika koita millaan tavoin saada talouttamme nousuun. Ja silti mina en osaa paattaa haenko avioeroa alkoholisoituneesta miehestani. Jos en edes rakasta hanta niin mika meidan yhdessa pitaa? Ehka se etta pelkaan suvun reaktiota. Osan mielesta kun oli jarjetonta etta menimme ylipaataan maistraatissa naimisiin.
 
Ei ole eika kylla talla aktiivisuudella tulekkaan. Mietin vain etta meilla ei ole (viela) avioehtoa etta kuinka paljon joudun miehelleni maksamaan kun mina omistan melkeimpa kaiken mita asunnosta loytyy. Mieheni tuskin suostuu edes kirjoittamaan avioehtoa alle kun olemne jo monta kertaa riidelleet siita etta pitaisiko meidan lahtea eri teille. Olemme olleet vasta puolivuotta naimisissa.
 
Hmm. Olisi kannattanut kuunnella äiskän neuvoja. No nyt on myöhäistä katua.
Lopeta elättäminen ja opiskelu. Perustakaa yhdessä yritys. Vaikka lumenluontia tai nurmikon leikkuuta - mitä tahansa - mielikuvitusta peliin.
Tärkeintä on, että lopetat vastikkeettoman elättämisen.
Eroaminen olisi miehellesi kohtalokasta. Sen hän sisimmässään tietää itsekin.
 
Han ei saa aikaiseksi mitaan. Han ei hae toita, ei avustuksia eika koita millaan tavoin saada talouttamme nousuun. Ja silti mina en osaa paattaa haenko avioeroa alkoholisoituneesta miehestani. Jos en edes rakasta hanta niin mika meidan yhdessa pitaa? Ehka se etta pelkaan suvun reaktiota. Osan mielesta kun oli jarjetonta etta menimme ylipaataan maistraatissa naimisiin.

Nämä riittäisi minulla hyvin eron perusteeksi. (Vähempikin tosin, mutta..)
 
Tottahan se on :( Vaikka olen nuori niin jollain tapaa ajattelen etta onhan ihmiset ennenkin menneet nuorina naimisiin eivatka ole eronneet. Ennen ei tainnut olla vaihtoehtona eroaminen. Kuinka monta onnetonta suhdetta silloinkin on ollut. En uskonut etta tallainen tilanne tulee omalle kohdalle. Palkaan jo eroa siina mielessa etta jaisin taysin yksin. Siskoni kanssa puhuin asiasta ja han vain paivitteli etta: Nii-in. Mitas menit naimisiin
 
Tottahan se on :( Vaikka olen nuori niin jollain tapaa ajattelen etta onhan ihmiset ennenkin menneet nuorina naimisiin eivatka ole eronneet. Ennen ei tainnut olla vaihtoehtona eroaminen. Kuinka monta onnetonta suhdetta silloinkin on ollut. En uskonut etta tallainen tilanne tulee omalle kohdalle. Palkaan jo eroa siina mielessa etta jaisin taysin yksin. Siskoni kanssa puhuin asiasta ja han vain paivitteli etta: Nii-in. Mitas menit naimisiin

Ilman rakkautta suhteessa ei kauhean "kaksin" olemista sekään ole.

Jos eroat, niin sinulla on suurempi? todennäköisyys löytää vielä sellainenkin ketä rakastat.

Kannattaa ottaa selvää niistä taloudellisista asioista, tuskin omaisuus menee ihan yksi yhteen noin lyhyen avioliiton jälkeen ilmankaan avioehtoa. Raha-asioista selviät kyllä, paljon isompienkin asioiden kanssa ihmset ovat pystyneet eroamaan (yhteinen yritys, yhteiset lapset, eri kotimaa...jne).

Kun saat erottua (uskon että sen jossain vaiheessa kuitenkin teet), niin tulet luultavasti katsomaan taaksepäin ja kokemaan helpotuksen tunnetta siitä että erosit.

Tsemppiä! :) Kuten sanonta menee: alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo.
 
Pakko kysyä, että miksi vitussa menit naimisiin???? Tuskin mies nyt viimeisen puolen vuoden ajalta vaan on käyttäytynyt noin? Toooodella tyhmää mennä naimisiin jos tunteet on tuollaiset, mitä ajoit oikein takaa?????
 
Kai mina tosiaan luulin etta asiat muuttuisivat samanlaiseksi mita ne alussa oli. Olimme suhteen alussa molemmat onnellisia. Heti kun yhteen muutettiin niin kaikki muuttui. Se on totta etta tein tyhmasti kun menin naimisiin. Sen kerran kun luotin itseeni.Tulevaisuudessa tiedan etten luota.
 

Similar threads

V
Viestiä
27
Luettu
2K
Aihe vapaa
verballistiikka
V
S
Viestiä
7
Luettu
638
Perhe-elämä
Inhorealistille.
I
M
Viestiä
9
Luettu
501
H

Yhteistyössä