Epätoivoista: kaverin lapsettomuus :(

["vieras"]

Kaverillani ei ole onnistunut raskaaksitulo, useampi vuosi jo yritystä ja klinikalla useampi hoito. Eikä todennäköisesti tule onnistumaan, mutta eivät halua luovuttaa vielä. Mulla on paha olla, mutta en osaa auttaa, eikä apuani ole pyydettykään. Tapaamme nykyisin harvemmin, hän ei oikein halua tulla meille (meillä 2 pientä lasta) eikä mua ole kutsuttu heille pitkään aikaan. Hyvä ystävä silti, kysellään ja kerrotaan muita kuulumisia, lapsista ja niiden yrityksestä jutellaan harvemmin.

Ei kai täälläkään kukaan osaa auttaa, enkä tiedä miks tänne kirjoitan, mutta johonkin haluan purkaa pahaa oloani. Miten sydämestäni toivonkaan että se "lapsenteko" olisi niin helppoa, kuin mitä se on sanoa!!

 

[höhpöh]

Hienoa, että ymmärrät ystävääsi! Mutta ei se ole sinun syysi ja sulla on täysi oikeus nauttia lapsistasi ja olla onnellinen. Itse en ole koskaan lapsettomuudesta kärsinyt, mutta tiedän kyllä miltä tuntuu kun lasta toivoisi mutta esim pelkkä elämäntilanne ei siihen anna lupaa. Mutta silti iloitsin muiden vauvauutisista ja heidän lapsistaan. Ja nyt odotan omaa, joillekkin se on kova paikka että saan lapsen ja aluksi asia harmitti minua myös todella paljon..... Mutta sitten aloin miettimään etät paljonko olen aina näiden ihmisten tukena ollut ja heidän ilonsa iloinnut heidän kanssaan?

Ja nyt kun itsekin kerrankin voi sanoa olevansa onnellinen ei saisi olla, joten en pidä enää yhteyttä heihin ja iloitsen tulevasta lapsesta juuri nii paljon kun lystää. Ja toki joku voi nyt pitää mua itsekkäänä, mutta en tarkoittanut todellakaan että sun pitäisi yhteyden pito lopettaa. Mutta harmi jos ystävällesi sinun lapsetkin on liian kova paikka..

Toivotaan, että ystäväsi vielä onnistuisi raskautumaan.

 

["vieras"]

Se on todella rankkaa. Ehkä ystävällesi on tuskallista katsoa teidän elämää, kun itsekin toivoisi samaa, tai sitten ei ole. Ei kaikille ole, eivätkä kaikki ajattele että toisen onnen 'helppous' on itseltä pois. Hoidossa on tietysti rankka käydä ja siinä käy läpi kaikenlaisia tunteita epätoivosta suruun, mikä tietenkin varmasti väsyttää ystävääsi ja pyörii hänen mielessään. En siis jotenkin usko, että lapset olisi se syy minkä takia yhteydenpito olisi teidän välillänne kuihtunut. Hänellä on vaan tällä hetkellä rankkaa, hienoa jos jaksat kuunnella häntä jos hän sitä tarvitsee. Elämässä tulee eri tilanteita vastaan ja silloin niitä tosiystäviä tarvitaan.

 

[ex-lapseton]

Olimme mieheni kanssa vuosia lapsettomuushoidoissa ja läheisten ystävien raskausuutiset olivat aina kova paikka, kun niitä kuulin, mutta pian niistä alkoi iloitsemaan heidän kanssaan. Olimme avoimia lapsettomuudestamme ja ystävämme osasivat kertoa uutisensa aina todella hyvin, turhia hehkuttamatta mutta aidosti onnellisina.

Suhtautumiseni ystävieni lapsiin vaihteli oikeastaan sen mukaan, missä vaiheessa omat hoitomme olivat. Jos hoidot olivat juuri epäonnistuneet, meni hetken aikaa, että halusin tavata mm. kummilastani, joka oli ja on edelleen minulle erittäin rakas. Siinä tietyssä mielentilassa ja hormonimyllerryksessä oman epäonnistumisen keskellä ei oma mieli kuitenkaan kestänyt nähdä edes läheisten perheonnea ympärillä. Sitten taas hetken päästä tilanne helpotti.

Vaikea tietenkin sanoa, miksei teitä ole pyydetty aikoihin kylään tai ette ole nähneet. Voihan olla, että heillä on hoidoissa uusi tilanne edessä tai ehkä ovat lopettaneet hoidot ja tarvitsevat aikaa sopeutua päätökseensä. Ilmeisesti olette kuitenkin yhteydessä toisiinne muuten ja vaihdatte kuulumisia. Se on tärkeää ja ystäväsi varmasti kertoo tilanteestaan taas, kun sen aika on. Onko aihe heille miten arka? Tarkoitan, pystytkö kysymään heiltä hoitojen etenemisestä? Minusta oli itsestäni silloin helpotus, kun lähimmät ystäväni kysyivät välillä, miten hoidot etenevät ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Ei tuntuntu siltä, että itse "valittaa ongelmistaan", kun kertoi hoidoista, vaikka tottakai suurin osa jutuista oli muita kuin lapsettomuusasioita.

Niinhän se on, lapsettomuus on asia, jota ei voi ymmärtää kuin asian kokenut ja silti kaikki kokevat sen hieman eri tavalla ja muiden on hyvin hankala joskus suhtautua asiaan, kun ei tiedä, miten siihen pitäisi reagoida. Toisille se on arempi paikka kuin toisille eikä kukaan oikestaan siinä voi auttaa muuten kuin kuuntelemalla ja olemalla kiinnostunut. Toivotaan, että ystävilläsi hoidot onnistuvat ja saavat kaipaamansa pienokaisen.

 

["Vieras"]

Hienoa, että ymmärrät ystävääsi! Mutta ei se ole sinun syysi ja sulla on täysi oikeus nauttia lapsistasi ja olla onnellinen. Itse en ole koskaan lapsettomuudesta kärsinyt, mutta tiedän kyllä miltä tuntuu kun lasta toivoisi mutta esim pelkkä elämäntilanne ei siihen anna lupaa. Mutta silti iloitsin muiden vauvauutisista ja heidän lapsistaan. Ja nyt odotan omaa, joillekkin se on kova paikka että saan lapsen ja aluksi asia harmitti minua myös todella paljon..... Mutta sitten aloin miettimään etät paljonko olen aina näiden ihmisten tukena ollut ja heidän ilonsa iloinnut heidän kanssaan?

Ja nyt kun itsekin kerrankin voi sanoa olevansa onnellinen ei saisi olla, joten en pidä enää yhteyttä heihin ja iloitsen tulevasta lapsesta juuri nii paljon kun lystää. Ja toki joku voi nyt pitää mua itsekkäänä, mutta en tarkoittanut todellakaan että sun pitäisi yhteyden pito lopettaa. Mutta harmi jos ystävällesi sinun lapsetkin on liian kova paikka..

Toivotaan, että ystäväsi vielä onnistuisi raskautumaan.

Tämä on täysin eri asia. Eli oikeasti et tiedä yhtään mitään, ja olet toiminut erittäin itsekkäästi. Olet siis surkea ystävä.

 

["Vieras"]

Olimme mieheni kanssa vuosia lapsettomuushoidoissa ja läheisten ystävien raskausuutiset olivat aina kova paikka, kun niitä kuulin, mutta pian niistä alkoi iloitsemaan heidän kanssaan. Olimme avoimia lapsettomuudestamme ja ystävämme osasivat kertoa uutisensa aina todella hyvin, turhia hehkuttamatta mutta aidosti onnellisina.

Suhtautumiseni ystävieni lapsiin vaihteli oikeastaan sen mukaan, missä vaiheessa omat hoitomme olivat. Jos hoidot olivat juuri epäonnistuneet, meni hetken aikaa, että halusin tavata mm. kummilastani, joka oli ja on edelleen minulle erittäin rakas. Siinä tietyssä mielentilassa ja hormonimyllerryksessä oman epäonnistumisen keskellä ei oma mieli kuitenkaan kestänyt nähdä edes läheisten perheonnea ympärillä. Sitten taas hetken päästä tilanne helpotti.

Vaikea tietenkin sanoa, miksei teitä ole pyydetty aikoihin kylään tai ette ole nähneet. Voihan olla, että heillä on hoidoissa uusi tilanne edessä tai ehkä ovat lopettaneet hoidot ja tarvitsevat aikaa sopeutua päätökseensä. Ilmeisesti olette kuitenkin yhteydessä toisiinne muuten ja vaihdatte kuulumisia. Se on tärkeää ja ystäväsi varmasti kertoo tilanteestaan taas, kun sen aika on. Onko aihe heille miten arka? Tarkoitan, pystytkö kysymään heiltä hoitojen etenemisestä? Minusta oli itsestäni silloin helpotus, kun lähimmät ystäväni kysyivät välillä, miten hoidot etenevät ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Ei tuntuntu siltä, että itse "valittaa ongelmistaan", kun kertoi hoidoista, vaikka tottakai suurin osa jutuista oli muita kuin lapsettomuusasioita.

Niinhän se on, lapsettomuus on asia, jota ei voi ymmärtää kuin asian kokenut ja silti kaikki kokevat sen hieman eri tavalla ja muiden on hyvin hankala joskus suhtautua asiaan, kun ei tiedä, miten siihen pitäisi reagoida. Toisille se on arempi paikka kuin toisille eikä kukaan oikestaan siinä voi auttaa muuten kuin kuuntelemalla ja olemalla kiinnostunut. Toivotaan, että ystävilläsi hoidot onnistuvat ja saavat kaipaamansa pienokaisen.

Kauniisti kirjoitettu! Ja niin totta joka sana.