Olimme mieheni kanssa vuosia lapsettomuushoidoissa ja läheisten ystävien raskausuutiset olivat aina kova paikka, kun niitä kuulin, mutta pian niistä alkoi iloitsemaan heidän kanssaan. Olimme avoimia lapsettomuudestamme ja ystävämme osasivat kertoa uutisensa aina todella hyvin, turhia hehkuttamatta mutta aidosti onnellisina.
Suhtautumiseni ystävieni lapsiin vaihteli oikeastaan sen mukaan, missä vaiheessa omat hoitomme olivat. Jos hoidot olivat juuri epäonnistuneet, meni hetken aikaa, että halusin tavata mm. kummilastani, joka oli ja on edelleen minulle erittäin rakas. Siinä tietyssä mielentilassa ja hormonimyllerryksessä oman epäonnistumisen keskellä ei oma mieli kuitenkaan kestänyt nähdä edes läheisten perheonnea ympärillä. Sitten taas hetken päästä tilanne helpotti.
Vaikea tietenkin sanoa, miksei teitä ole pyydetty aikoihin kylään tai ette ole nähneet. Voihan olla, että heillä on hoidoissa uusi tilanne edessä tai ehkä ovat lopettaneet hoidot ja tarvitsevat aikaa sopeutua päätökseensä. Ilmeisesti olette kuitenkin yhteydessä toisiinne muuten ja vaihdatte kuulumisia. Se on tärkeää ja ystäväsi varmasti kertoo tilanteestaan taas, kun sen aika on.

Onko aihe heille miten arka? Tarkoitan, pystytkö kysymään heiltä hoitojen etenemisestä? Minusta oli itsestäni silloin helpotus, kun lähimmät ystäväni kysyivät välillä, miten hoidot etenevät ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Ei tuntuntu siltä, että itse "valittaa ongelmistaan", kun kertoi hoidoista, vaikka tottakai suurin osa jutuista oli muita kuin lapsettomuusasioita.
Niinhän se on, lapsettomuus on asia, jota ei voi ymmärtää kuin asian kokenut ja silti kaikki kokevat sen hieman eri tavalla ja muiden on hyvin hankala joskus suhtautua asiaan, kun ei tiedä, miten siihen pitäisi reagoida. Toisille se on arempi paikka kuin toisille eikä kukaan oikestaan siinä voi auttaa muuten kuin kuuntelemalla ja olemalla kiinnostunut. Toivotaan, että ystävilläsi hoidot onnistuvat ja saavat kaipaamansa pienokaisen.