Epätasa-arvo parisuhteessa ja miten päästä asian yli.

Pikakelaus kymmeneltä vuodelta. Mies opiskelee ja saa arvostetun ammatin. Saamme viisi lasta. Olen imetys-siivous-ruokahuolto kone. Mies halusi ison perheen ja ison talon ja paljon lemmikkejä. Olin nuori ja mieleltäni pieni ihminen ja "halusin" samaa..

Viimeiset neljä vuotta olen pyytänyt miestä auttamaan. Meillä ei ole tukiverkkoa tai minulla yhtään ystävää. Hoidan kaiken yksin. Olen yksinhuoltaja hoitaen jokaisen lääkärin, vanhempainvartin, ruuan ja siivouksen yksin. Mies hoitaa kotona ollessa lapsia mutta esimerkiksi viedessä lapsen suihkuun hän jättää likaiset vaatteet lattialle ja märän pyyhkeen sohvalle jne. Kuljen perässä ja siivoan ne pois.. Jos unohdan lapsen silmälääkärin niin se on minun vika. Kaikki vastuu on minulla.

Eilen pimahdin ja huusin ajatukset ilmoille siitä miten epäreilua tämä on. Minäkin käyn töissä. Teen kolmea vuoroa ja hoidan kaiken muun siinä ohesssa. Olen poikki. Ruuhkavuodet kaatui minun niskaan yksin. Mies tuumaa että HÄN on käynyt töissä kun minä olen saanut olla kotona ja nauttia hänen työnsä tulosista. Minun tulee olla kiitollinen kun mies haluaa olla illalla kotona eikä juo alkoholia.

Minä voisin erota ja olla yksin (miten ihanalta se kuulostaa), mutta eron vaikutus lapsiin.. Laittaisin itseni lasten edelle. Mies ei muutu ja inhoan sitä. Miten saa sen mielentilan ettei mua haittaa? Miten te muut jaksatte sitä henkistä taakkaa ja pääsette sen yli että toinen vapaamatkustaa kaiken arkihomman?

Koitan olla henkisesti vahvempi. Koitan olla isompi kuin tämä asia. En halua olla katkera ja vihainen. Haluan olla tyytyväinen ja kiitollinen kaikesta mitä olen saanut. Minulla on niin paljon ja henkisesti olen näin rikki. En käsitä.

 

Jaahas, perinteinen miehen selkäänpuukotusketju taas käynnistetty. Eihän näitä päivässä tule nykyään hädin tuskin paria kymmentäkään.

nyyh nyyh nyyh mies sitä, mies tätä, mies ei tee, mies sika - minä nainen, minä marttyyri, minä teen kaiken, minä uhri, minulla kiiltävä kruunu, minulle tukea heti

 

Jos lähdet niin äkkiä joku nappaa sen kirurgi miehesi ja tekee lisää perillisiä ja perintö jakautuu useampaan osaan. Oletko valmis siihen?

 

Jälkiviisautta, mutta en olisi ikinä uskaltanut tehdä viittä lasta ilman ystäviä ja tukiverkostoa. En edes kolmea.

Palkatkaa siivooja ja lastenhoitaja. Rahaahan teillä on.

 

Minä voisin erota ja olla yksin (miten ihanalta se kuulostaa), mutta eron vaikutus lapsiin.. Laittaisin itseni lasten edelle. Mies ei muutu ja inhoan sitä. Miten saa sen mielentilan ettei mua haittaa? Miten te muut jaksatte sitä henkistä taakkaa ja pääsette sen yli että toinen vapaamatkustaa kaiken arkihomman?

Jotta voisit ollahyvä äiti, täytyy sinun välillä laittaa omat tarpeet edelle. Heti ensimmäisenä ei kannata erota, mutta keskustele ja tee selväksi miehelle että ellei mikään muutu niin jatkat mieluummin elämää yksin. Muistuta että oli yhteinen päätös tehdä lapset.

 

Todellakin tarvitset apua arjen pyörittämiseen eikä miehelläsi ole mitään oikeuttaa jättää kaikkea sinun hoidettavaksi tai sinun vastuulle. Onko miestäsi palveltu aina lapsuudenkodissa vai mistä tallainen ajatusmaailma oikein tulee? Suosittelen pariterapiaa, sillä miten voisit rakastaa ja kunnioittaa miestäsi, joka pitää sinua palvelijana.

 

ensimmäisenä lakkaat päsmäröimästä.

Kun mies tekee jotain, lakkaat etsimästä siitä vikoja ja harmistumasta siitä että mies ei tee asiaa niinkuin sinä tekisit.
eihän sellaisessa ilmapiirissä huvita edes yrittää mitään jos aina tekee väärin.

 

[QUOTE="Vierailija";29309831]Todellakin tarvitset apua arjen pyörittämiseen eikä miehelläsi ole mitään oikeuttaa jättää kaikkea sinun hoidettavaksi tai sinun vastuulle. Onko miestäsi palveltu aina lapsuudenkodissa vai mistä tallainen ajatusmaailma oikein tulee? Suosittelen pariterapiaa, sillä miten voisit rakastaa ja kunnioittaa miestäsi, joka pitää sinua palvelijana.[/QUOTE]

Mies on ainut lapsi varakkaasta perheestä jossa heillä oli Nanny, siivooja jne. Äiti kotirouva. Huvittavinta on että kaikesta puhuttiin kun ostettiin iso talo ja alettiin tehtailla lapsia. Mies itse sanoi että hänelle on tärkeää olla tasa-arvoisessa suhteessa, perhe on yhteinen yritys jne. muuta paskaa joka ei käytännössä toteutunut ikinä.

 

ensimmäisenä lakkaat päsmäröimästä.

Kun mies tekee jotain, lakkaat etsimästä siitä vikoja ja harmistumasta siitä että mies ei tee asiaa niinkuin sinä tekisit.
eihän sellaisessa ilmapiirissä huvita edes yrittää mitään jos aina tekee väärin.

Miksi mies saa olla kuin lapsi joka opettelee kotitöitä ja vastuuta? Entä jos minäkin alan opetella ja teen vain puoliksi? Teen silloin kun huvittaa ja vain vähän. Arvaa saisinko kiitosta? Ei ole varmaan liikaa vaadittu jos viedessä lapsen pesulle, laittaa sen vaatteet pesukoriin? Tai että tehdessä leipää laittaa tavarat jääkaappiin ja tyhjän maitotölkin roskiin? Mitä minä hyödyn siitä avusta että mies tekee iltapalan jos kuitenkin joudun siivoamaan sen pois? Samalla vaivalla voitelisin sen leivän ihan itse..

 

Miksi ette hommaa siivoojaa ja lastenhoitajaa?

 

Miksi mies saa olla kuin lapsi joka opettelee kotitöitä ja vastuuta? Entä jos minäkin alan opetella ja teen vain puoliksi? Teen silloin kun huvittaa ja vain vähän. Arvaa saisinko kiitosta? Ei ole varmaan liikaa vaadittu jos viedessä lapsen pesulle, laittaa sen vaatteet pesukoriin? Tai että tehdessä leipää laittaa tavarat jääkaappiin ja tyhjän maitotölkin roskiin? Mitä minä hyödyn siitä avusta että mies tekee iltapalan jos kuitenkin joudun siivoamaan sen pois? Samalla vaivalla voitelisin sen leivän ihan itse..

no sitten sun pitää voidella se leipä ihan itse.

ei se mene niin että parisuhteessa toinen osapuoli päättää, miten asiat hoidetaan ja toisen pitää tehdä asiat samalla tavalla.

Ihan itse järjestettyä "epätasa-arvoa" se on kun omassa pikku päässään ensin päättää että tietyn tavaran on oltava tietyssä paikassa tiettyyn aikaan tai imurointi on suoritettava tavalla x ja jos toinen ei sitä niin tee, vingutaan kuinka sorrettu marttyyri on kun "mies ei koskaan tee yhtään mitään ja jos tekee niin tekee väärin"

 

no sitten sun pitää voidella se leipä ihan itse.

ei se mene niin että parisuhteessa toinen osapuoli päättää, miten asiat hoidetaan ja toisen pitää tehdä asiat samalla tavalla.

Ihan itse järjestettyä "epätasa-arvoa" se on kun omassa pikku päässään ensin päättää että tietyn tavaran on oltava tietyssä paikassa tiettyyn aikaan tai imurointi on suoritettava tavalla x ja jos toinen ei sitä niin tee, vingutaan kuinka sorrettu marttyyri on kun "mies ei koskaan tee yhtään mitään ja jos tekee niin tekee väärin"

Kuule, mies ei edes tiedä missä meidän imuri on saati että häntä kiinnostaisi kokeilla sitä millään tavalla.. Olen odottanut jos mies haluaa vaikka ensin pestä lapset ja laittaa ne nukkumaan ja sitten korjata pyyhkeet pois. Pyyhkeet oli sohvalla kaksi päivää ja seuraavana iltana herra kirurgi ottaa kaapista uuden pyyhkeen kun entinen on jossain... Häntä häiritsee epäjärjestys itseäänkin ja hän huomauttaa joka kerta sohvan ohi kulkiessa että märät pyyhkeet on siinä, mutta ei TEE asialle mitään. Paljon sanoja, vähän tekoja. Vituttaa. Jos yritän keskustella, vedetään aina kortti "minä tienaan enemmän, ole nainen hiljaa ja kumarra onneas". Vituttaa.

 

[QUOTE="noh";29309937]Miksi ette hommaa siivoojaa ja lastenhoitajaa?[/QUOTE]

Lapset ovat koulussa ja päiväkodissa. Olemme siis molemmat töissä ja lastenhoitajaa ei viitsi hommata niille vähille tunneille joita ehdimme kotona olla. Siivooja meillä jo käy. Siivooja käy kerran viikossa luutuamassa lattiat ja pesemässä saunan sekä vessat. Sen lisäksi meillä pitää hoitaa päivittäin tiskit, tavaroiden järjestely, ruuanlaitto, pyykinpesu, vessanpesu (lattialla on pissaa pienimmän jäljiltä), imurointi koirien takia ainakin kolmesti viikkoon, pöytien ja tasojen pesu (niillä on muruja, voita, mehua), petien petaus, roskien vienti ja polttaminen, eteisen raikkaus (vaatteet kuivamaan/naulaan), talon lämmitys ja puista tulevien roskien lakaisu, koirien hoito, lasten hoito, lasten harrastukset, kaupassa käynti, ym. menot ja velvoitteet joita siivoja ei tee.

 

Jos haluat pysyä yhdessä ilman kunnioittavaa ja tasa-arvoista parisuhdetta, niin hommatkaa siivous- ja lastenhoitopalvelua ja keksi itsellesi jokin tärkeä harrastus ja tee itse itsesi onnelliseksi.
Parisuhdeterapiaa voi kokeilla, mut ei se mies siitä oikeasti tuu muuttumaan.

 

Lapset ovat koulussa ja päiväkodissa. Olemme siis molemmat töissä ja lastenhoitajaa ei viitsi hommata niille vähille tunneille joita ehdimme kotona olla. Siivooja meillä jo käy. Siivooja käy kerran viikossa luutuamassa lattiat ja pesemässä saunan sekä vessat. Sen lisäksi meillä pitää hoitaa päivittäin tiskit, tavaroiden järjestely, ruuanlaitto, pyykinpesu, vessanpesu (lattialla on pissaa pienimmän jäljiltä), imurointi koirien takia ainakin kolmesti viikkoon, pöytien ja tasojen pesu (niillä on muruja, voita, mehua), petien petaus, roskien vienti ja polttaminen, eteisen raikkaus (vaatteet kuivamaan/naulaan), talon lämmitys ja puista tulevien roskien lakaisu, koirien hoito, lasten hoito, lasten harrastukset, kaupassa käynti, ym. menot ja velvoitteet joita siivoja ei tee.

Voisihan se siivooja tulla useamman kerran viikossa? millainen talo teillä on? ja voin omasta kokemuksesta kertoa ettei tällaisen köyhän miehen akkakaan helpolla pääse ei ole edes siivoojaan varaa.

 

Mitä teillä lapset tekevät kotona? Siis miten osallistuvat kotitöihin?

 

Tarvitsen jotain käytännön neuvoja miten kasvan henkisesti tämän vihan yli ja voin elää elämääni rauhassa ilman näitä vihan tunteita. Ilman vihaa, ei olisi koko ongelmaa. Ongelmahan on se että en tunnetasolla ole onnellinen. Sen tunteen voin muuttaa vain minä. Miten? Ymmärsikö kukaan? Olen rukoillut ja tehnyt mielikuva harjoituksia, mutta tällä hetkellä olen liian vihainen kumpaankaan koska mies kehtasi väittää että loisin kotona hänen rahoillaa. En ole koskaan esim.sisustanut kotia tai käynyt kampaajalla tai shoppailut miehen kustannuksella. Hän itse halusi ne lapset ja halusi että hoidetaan niitä kotona ja nyt sekin kääntyy minua vastaan. Itkettää ja vituttaa ja koitan keksiä jotain millä pääsen näiden tunteiden yli ja saan jostain taas sen kiitollisen asenteen joka minulla välillä oli. Kun oikeasti olen kiitollinen että minulla on liuta terveitä lapsia ja vakaa talous ja töitä ja olen terve. Inhottaa olla kateellinen miehelle. Eniten tämä syö minua.

 

Sä voi miettiä mistä olla kiitollinen eli lapsista,hyvä talous,terveys,työ. Mulla ei noista esim ole kuin lapset. Ja miten ero muuttaisi sun asioita? joutuisit yh.na pihistelemään rahan kanssa,ei olisi ehkä varaa siivoojaan,asumaan pieneen asuntoon yms.

 

No ihan ensin komennat ne koululaiset korjaamaan omat vaattensa ja laittamaan ruoat jääkaappiin.

Sitten alat velvoittaa LAPSIA huolehtimaan omista asioistaan. Tietty sinun pitää varmistaa, mutta opeta niitä siihen, että kalenteri on jääkaapin ovessa ja siitä katsotaan mtiä pitää muistaa.

Vaikka olisi design-jääkaappi, niin se ruma abc-kalenteri vaan siihen. Mulla on tavis-keittiö, mutta uusi enkä halunnut että jääkaapin ovi on täynnä lasten piirustuksia ja sitä #####n abc-kalenteria, mutta totuus on, että ilman kalenteria tästä touhusta ei tulee mitään. Ja meillä on vain kaksi lasta ja lahopää äiti ja iskä.


Ja virheenhän teit jo siinä kohtaa, kun olet alkanut huolehtia kaikesta yksin. Se pitää kuule alusta asti huolehtia, ettei passaa miestä piloille. Sulla on tietty se selitys, että olette menneet nuorina yhteen. Minä kun epäonnistuin ja seurustelin nuorena täysin väärien tyypien kanssa ja olen hakannut päätäni seinään, niin sitten 28-vuotiaana osasin sekä valita miehen huolella plus kouluttaa sen.

Eli mun neuvoni tiivistettynä pn se, että SINNITTELE vielä vähän ja laita lapset korjaamaan omat juttunsa. 10 vuoden päästä olet vapaa...

 

Mitä teillä lapset tekevät kotona? Siis miten osallistuvat kotitöihin?

Koululaiset siivoaa omat huoneet sekä opettelevat laittamaan astioita ja vievät roskia. Pienemmät siivoavat leluja ja kantavat puita esimerkiksi. Jokainen osallistuu kyllä, paitsi yksi vapaamatkustaja.

Tämä menee kotona just niinkuin töissä. Minä hoitaja valmistelen potilaan ja pesen sen varpaan välit jne ennen leikkausta, mies saapuu paikalle ja operoi potilaan, minä hoitaja heti leikkauksen jälkeen pitelen oksennuskuppia.. Mies kuvittelee että kotona on sama marssijärjestys.. Minä pesen ja ruokin lapset jotta mies voi heidän kanssa leikkiä ja kun leikki loppuu, tulen siivoamaan palikat pois..

 

Koululaiset siivoaa omat huoneet sekä opettelevat laittamaan astioita ja vievät roskia. Pienemmät siivoavat leluja ja kantavat puita esimerkiksi. Jokainen osallistuu kyllä, paitsi yksi vapaamatkustaja.

Tämä menee kotona just niinkuin töissä. Minä hoitaja valmistelen potilaan ja pesen sen varpaan välit jne ennen leikkausta, mies saapuu paikalle ja operoi potilaan, minä hoitaja heti leikkauksen jälkeen pitelen oksennuskuppia.. Mies kuvittelee että kotona on sama marssijärjestys.. Minä pesen ja ruokin lapset jotta mies voi heidän kanssa leikkiä ja kun leikki loppuu, tulen siivoamaan palikat pois..

Et varmaan tarkoita, että teette töitä samassa paikassa ja se oma mies olisi se lääkäri joka hoitaa sen oman työnsä sinun jälkeesi ja sinä taas sitten omasi?

 

[QUOTE="pieras";29310014]No ihan ensin komennat ne koululaiset korjaamaan omat vaattensa ja laittamaan ruoat jääkaappiin.

Sitten alat velvoittaa LAPSIA huolehtimaan omista asioistaan. Tietty sinun pitää varmistaa, mutta opeta niitä siihen, että kalenteri on jääkaapin ovessa ja siitä katsotaan mtiä pitää muistaa.

Vaikka olisi design-jääkaappi, niin se ruma abc-kalenteri vaan siihen. Mulla on tavis-keittiö, mutta uusi enkä halunnut että jääkaapin ovi on täynnä lasten piirustuksia ja sitä #####n abc-kalenteria, mutta totuus on, että ilman kalenteria tästä touhusta ei tulee mitään. Ja meillä on vain kaksi lasta ja lahopää äiti ja iskä.


Ja virheenhän teit jo siinä kohtaa, kun olet alkanut huolehtia kaikesta yksin. Se pitää kuule alusta asti huolehtia, ettei passaa miestä piloille. Sulla on tietty se selitys, että olette menneet nuorina yhteen. Minä kun epäonnistuin ja seurustelin nuorena täysin väärien tyypien kanssa ja olen hakannut päätäni seinään, niin sitten 28-vuotiaana osasin sekä valita miehen huolella plus kouluttaa sen.

Eli mun neuvoni tiivistettynä pn se, että SINNITTELE vielä vähän ja laita lapset korjaamaan omat juttunsa. 10 vuoden päästä olet vapaa...[/QUOTE]

Virheeni oli siinä että otin 18-vuotiaana miehen ja kahta vuotta myöhemmin olinkin jo naimisissa ja äiti. Kotista oli kiva leikkiä siihen saakka että se alkoi väsyttää. Ja nyt itkettää kun on jo paska housussa, ihan totta turiset..

 

Ootko sanonut miehelles, että "no siivoo ne pois", jos huomauttaa esim niistä pyyhkeistä? Mun mies on ihan samanlainen, saattaa huomauttaa tiskeistä, vaikkei itse oo koskaan tiskannut kun yhdessä on asuttu. Hänelle on oletus, että minä ne laitan koneeseen ja se kun on tekemättä niin kokee että hänen pitää asiasta huomauttaa. Sanon, että "no tiskaa" ja mies hiljenee

Miehet nyt on tollasia, ne ei tajua jos niille ei sano.

 

Tarvitsen jotain käytännön neuvoja miten kasvan henkisesti tämän vihan yli ja voin elää elämääni rauhassa ilman näitä vihan tunteita. Ilman vihaa, ei olisi koko ongelmaa. Ongelmahan on se että en tunnetasolla ole onnellinen. Sen tunteen voin muuttaa vain minä. Miten? Ymmärsikö kukaan? Olen rukoillut ja tehnyt mielikuva harjoituksia, mutta tällä hetkellä olen liian vihainen kumpaankaan koska mies kehtasi väittää että loisin kotona hänen rahoillaa. En ole koskaan esim.sisustanut kotia tai käynyt kampaajalla tai shoppailut miehen kustannuksella. Hän itse halusi ne lapset ja halusi että hoidetaan niitä kotona ja nyt sekin kääntyy minua vastaan. Itkettää ja vituttaa ja koitan keksiä jotain millä pääsen näiden tunteiden yli ja saan jostain taas sen kiitollisen asenteen joka minulla välillä oli. Kun oikeasti olen kiitollinen että minulla on liuta terveitä lapsia ja vakaa talous ja töitä ja olen terve. Inhottaa olla kateellinen miehelle. Eniten tämä syö minua.

On hyvin hyvin vaikeaa elää asian kanssa joka vituttaa.
Ihminen muuttuu katkeraksi loppujen lopuksi jos se pakotetaan hyväksymään joku asia. Se katkeruus nostaa sitten pintaansa tunteita aina vähän väliä ja loppujen lopuksi huomaat, että vielä 10-vuoden päästä riitelette samoista asioista.
Jos et ole tähän menessä hyväksynyt tilanetta niin tuskin tulet sitä hyväksymäänkään.

Näissä tilanteissa on vaihtoehto, joko elät "laiskan" miehen kanssa ja et valita tai sitten elät ilman miestä. Nämä ovat ne vaihtoehdot jos miehesi ei suostu muuttumaan.

 

Muutakin kotipalvelua voi ostaa kuin vain siivouspalvelua.