epäonnistunut äiti?

Heitin miehen pihalle, eli lasteni isän. Jäi kiinni pettämisestä...

Nyt mulla on kauheen huono omatunto ja tunnen itseni niin huonoksi äidiksi kun rikoin perheeni! Nää mun syytökset pahenee vain päivä päivältä kun näen lapsien ikävöivän isäänsä.

Itse olen elänyt ehjässä perheessä ja niin kovin olen toivonut ja tehnyt töitä sen eteen että lapsenikin saavat kasvaa kokonaisessa perheessä.

Olen niin rikki!

 

onnelliset vanhemmat= onnelliset lapset. Voimia sinulle, en halua sanoa suuntaan tai toiseen pitäisikö sinun ottaa mies takaisin. Luulen että tiedät vastauksen itsekin.

 

Epäonnistunut isä teidän perheessä lusmuili! Ei voi mitään, mutta jotkut vain eivät ole isyyden arvoisia.

 

Mies petti perheensä, et sinä. Mies sen teki hyppäämällä toisen naisen sänkyyn.

 

Mies petti perheensä, et sinä. Mies sen teki hyppäämällä toisen naisen sänkyyn.

Mutta miksi minä joudun ajattelemaan että vika on minussa?

Varmasti pahemmat syyllisyyden tunne itsellä, kuin miehellä pettämisestä.

Tää on niin perseestä ja kamalaa, en enää jaksaisi näitä itsesyytöksiä, mutta ei ne katoa..

 

Epäonnistunut isä teidän perheessä lusmuili! Ei voi mitään, mutta jotkut vain eivät ole isyyden arvoisia.

Hmm.. Mies voi olla edelleen hyvä isä, mutta ei parisuhteen arvoinen.

 

Miten pääsen tästä tunteesta eroon?

Ensinnäkin tämä tapaus sattui vasta alle viikkositten ja nyt olen jo romahtamispisteessä. Kamala ikävä miestä itselläkin. Itku herkässä ja kaikki hommat jäi mulle, miestä ei ole näkynyt sitten 5päivää meidän yhteisessä kodissa.

Tunnen itseni niin surkeeksi.

 

Voisithan sä jutella sen miehes kanssa asiasta, jospa se anteeksipyyntö ja -anto löytysivät vielä? Helppoa ei varmasti tule olemaan, mutta joskus se perhe ja parisuhde ovat sen arvoisia.

 

olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä

 

Samoin. Onko pettäminen oikeasti niin paha juttu että sen vuoksi kannattaa rikkoa perhe?

Jos vaimoni jäisi kiinni toisen miehen sylistä niin olishan se kova paikka. Mutta en sen vuoksi kuitenkaan häntä jättäisi, siis olettaen ettei kyseessä olisi mikään pitkään jatkunut sivusuhde. Pikemminkin en haluaisi tietää koko asiasta. Seksi kuitenkin on vain seksiä, suhteessa toisen voi pettää paljon paljon pahemminkin.
Tuo seksi on vaan jotenkin kauhean korostetussa roolissa nykyään.

Teillä selvästi kuitenkin on rakkautta ja onnellinen perhe tähän asti. Ei syrjähyppy tarkoita etteikö rakastaisi. Ei sinne päinkään, umpirakastunutkin ihminen voi pettää hetken huumassa.

Varmaan teidän kannattaisi tavata ja tunnustella fiiliksiä jatkon suhteen, eroperhe kuitenkin vaikuttaa aina lapsiin. Exäni vanhempien ero kaksikymmentä vuotta ennen meidän suhdettamme kostautui minulle hänen kauttaan epäluuloisuutena ja uskona siihen että erotaan kuitenkin ja päälle vielä ahdistuskohtauksina. Näin oli kuulemma käynyt hänen kaikissa muissakin suhteissaan. Eihän tuo sitten kestänytkään.

Ja ei, en ole itse pettänyt enkä toivottavasti petäkään. Koskaanhan ei mitään voi varmaksi sanoa.

 

En tajua miksei toimiva yyhooperhe ole ehjä ja toimimaton ydinperhe rikkinäinen näissä määrittelyissä?

 

Vaikka parisuhde hajoaa, niin ei kait lasten tarvitse olla ilman toista vanhempaa? Eikö molempien vanhempien kanssa voi olla tekemisissä erosta huolimatta viikoittain tai jopa päivittäinkin?

 

Voisithan sä jutella sen miehes kanssa asiasta, jospa se anteeksipyyntö ja -anto löytysivät vielä? Helppoa ei varmasti tule olemaan, mutta joskus se perhe ja parisuhde ovat sen arvoisia.

Peesaan.

En tiedä, pystyisinkö itse siihen, tai haluaisinko edes yrittää pystyä, mutta joillain se onnistuu.

 

En tajua miksei toimiva yyhooperhe ole ehjä ja toimimaton ydinperhe rikkinäinen näissä määrittelyissä?

Mutta onko hyvän perheen ainoa kriteeri että se on "toimiva"? Kyllähän nyt orvotkin jäävät eloon, se on sitten eri asia miten se vaikuttaa aikuisena asioihin.

Miksi ensimmäisenä ehdotetaan eroa? Yrittäkää edes.

Toisaalta jotkut etsivät aina ja ensimmäiseksi sen aidan matalimman kohdan.

 

Ensinnäkin erosta on aivan liian vähän aikaa kulunut, jotta olisit ehtinyt käsitellä asioita. Anna ajan kulua ja ajatusten, sekä tunteiden virrata. Eivät ne tapa. Pidä silti perheesi ja arkea pystyssä siellä kotona, tai pyydä apua.

Minkälainen avioliittonne oli ennen pettämistä? Onko mies vielä sen saman naisen kanssa? Oli miten oli, teidän täytyy vielä sopia käytänön asioista. jos lapsenne ovat yhteisiä. Voi olla, että hän vaatii viikko-viikko tapaamisia itselleen. Entäs asuntonne? Mieti enemmänkin käytännön asioita, sillä uusia ihastuksia ja rakastumisia aina löytyy, mutta avioeron jälkeen on iso merkitys onnellisuudenkin kannalta, paljonko "omaa elämääsi" eli siis tähänastista arkea voit säilyttää erossa.

 

Samoin. Onko pettäminen oikeasti niin paha juttu että sen vuoksi kannattaa rikkoa perhe?

Jos vaimoni jäisi kiinni toisen miehen sylistä niin olishan se kova paikka. Mutta en sen vuoksi kuitenkaan häntä jättäisi, siis olettaen ettei kyseessä olisi mikään pitkään jatkunut sivusuhde. Pikemminkin en haluaisi tietää koko asiasta. Seksi kuitenkin on vain seksiä, suhteessa toisen voi pettää paljon paljon pahemminkin.
Tuo seksi on vaan jotenkin kauhean korostetussa roolissa nykyään.

Teillä selvästi kuitenkin on rakkautta ja onnellinen perhe tähän asti. Ei syrjähyppy tarkoita etteikö rakastaisi. Ei sinne päinkään, umpirakastunutkin ihminen voi pettää hetken huumassa.

Varmaan teidän kannattaisi tavata ja tunnustella fiiliksiä jatkon suhteen, eroperhe kuitenkin vaikuttaa aina lapsiin. Exäni vanhempien ero kaksikymmentä vuotta ennen meidän suhdettamme kostautui minulle hänen kauttaan epäluuloisuutena ja uskona siihen että erotaan kuitenkin ja päälle vielä ahdistuskohtauksina. Näin oli kuulemma käynyt hänen kaikissa muissakin suhteissaan. Eihän tuo sitten kestänytkään.

Ja ei, en ole itse pettänyt enkä toivottavasti petäkään. Koskaanhan ei mitään voi varmaksi sanoa.

No kyllä voi, pettäminen on AINA tietoinen päätös! ja jos mun mies pettäisi mua, se ei olis mun arvoinen ja sais lähtee! on on se paha juttu. pettäminen on viimeinen teko.

Tottakai jos tää petetyy nainen on ollut haluton vuosia eikä oo tehnyt asiell mitään ja mies on puhunut tunteistaan ja nainen on silti ollut vaan haluton,eikä oo tehnyt asielle mitään niin ok. ehkä pettämiseen sit on aihetta.

 

Mutta onko hyvän perheen ainoa kriteeri että se on "toimiva"? Kyllähän nyt orvotkin jäävät eloon, se on sitten eri asia miten se vaikuttaa aikuisena asioihin.

Miksi ensimmäisenä ehdotetaan eroa? Yrittäkää edes.

Toisaalta jotkut etsivät aina ja ensimmäiseksi sen aidan matalimman kohdan.

no mieshän sen alimman kohdan aidasta valitsi!

että syytä häntä.

ja ap:lle anna mokoman pettäjä p######## olla.

 

Mutta onko hyvän perheen ainoa kriteeri että se on "toimiva"? Kyllähän nyt orvotkin jäävät eloon, se on sitten eri asia miten se vaikuttaa aikuisena asioihin.

Miksi ensimmäisenä ehdotetaan eroa? Yrittäkää edes.

Toisaalta jotkut etsivät aina ja ensimmäiseksi sen aidan matalimman kohdan.

Jos nainen olisi pettäjä, häneltä oltaisiin viemässä palstalla oikeutta huoltajuuteen kokonaisuudessaan. Miehen kanssa pitää vielä yrittää yhä uudestaan ja yyhooksi jääminen ei ole petetylle naiselle vaihtoehto. Huhheijaa.

 

Itse annoin pettämisen anteeksi ja suhteemme vain vahvistui kun päästiin siitä yli.

 

Miksi ihmeessä sä olisit epäonnistunut äitinä?? Eihän miehesi pettäminen millään tavoin kyseenalaista sun äitiyttäsi...päinvastoin, mun mielestä sä toimit vastuullisesti: tiedostit omat voimavarasi. Onnellinen äiti on aina onnellinen äiti. Olisiko sinusta ollut suhteenne jatkajaksi pettämisen jälkeen? Se sinun pitää nyt itsellesi selvittää, että mitä haluat. Siitä olen kuitenkin varma, että pärjäät hyvin lastenne kanssa yksinkin, kun annat tässä ensin ajan kulua - kaikki kun on niin kovin tuoretta :hug:...

Miehesi tässä omat ratkaisunsa teki lähtiessään tietoisesti rikkomaan välejänne, joten hän kantakoon syyllisyydentunnot ja epäonnistumiset hartioillaan, mikäli siihen kykeneekään.

 

Miksi ihmeessä sä olisit epäonnistunut äitinä?? Eihän miehesi pettäminen millään tavoin kyseenalaista sun äitiyttäsi...päinvastoin, mun mielestä sä toimit vastuullisesti: tiedostit omat voimavarasi. Onnellinen äiti on aina onnellinen äiti. Olisiko sinusta ollut suhteenne jatkajaksi pettämisen jälkeen? Se sinun pitää nyt itsellesi selvittää, että mitä haluat. Siitä olen kuitenkin varma, että pärjäät hyvin lastenne kanssa yksinkin, kun annat tässä ensin ajan kulua - kaikki kun on niin kovin tuoretta :hug:...

Miehesi tässä omat ratkaisunsa teki lähtiessään tietoisesti rikkomaan välejänne, joten hän kantakoon syyllisyydentunnot ja epäonnistumiset hartioillaan, mikäli siihen kykeneekään.

Niin oli miehen päätös pettää ja olla idiootti, mutta minulla on vain itsellä tämä syyllisyyden tunne. En tiedä miksi, enkä tiedä miten sen saan pois. En jaksa/halua ottaa yhteyttä nyt mieheen, muutako tietty lapset on soitelleet hälle yms. mutta kamala ikävä niillä on.

Pystynkö antamaan anteeksi, en tiedä. ehkä.

 

Tsemppiä! Täällä myös melko kusinen tilanne, olen varma että mies pettää, olen raskaana ja odotan kaksosia. Meillä on myös ennestään lapsia.

Ei minkäänlaista arvostusta minua kohtaan, valehtelee päin naamaa ihan pokkana. Kummasti ilmennyt uusia menoja viime kuukausien aikana, puhelin pois päältä tai varattu, seksi ei kiinnosta, puhelinta ja tietokonetta vahditaan yms. Suututaan jos kysyn mihin on menossa ja koska tulossa. Viimeksi ei tullut ultraan mukaan kun "unohti" ja puhelin oli taas pois päältä. Muistutin vielä illalla aamuisesta ultrasta. Varmaan oli kiire aamupanolle. Kaikkea paskaa sitä onkin tullut annettua anteeksi.

 

Mulla on niin paha olla! Mieli on aivan maassa, enkä tiedä mitä pitää tehdä. Päivät menee töissä mutta illalla iskee se kaipuu ja ajatus pettämisestä. Olen niin vihainen ja lähinnä itseeni kun en huomannut ja estänyt sitä (vaikka tuskin sitä edes voi estää)

Omat voimat ei enää vaan riitä tähän miettimiseen ja yksin vatvomiseen.

 

Laita lapset hoitoon jonnekin yhdeksi illaksi/yökylään ja istut alas hyvän ystävän kanssa purkamaan sydäntäsi. Aika antaa varmasti vastaukset = haluatko antaa anteeksi/ kannattaako se edes jne.
Eihän me täällä tiedetä, millainen teidän suhde on ollut ylipäänsä.
Hyvässä vakaassa suhteessa ei ole tarvetta pettää....

 

Mitenköhän pettäminen kohentaisi koko perheen yhteistä hyvinvointia ja lisäisi onnen tunnetta? Miten perhe-elämän psyykkisen kukoistuksen vaakakupit asettuisivat paljastuvan ja salaiseksi jäävän pettämisen tapauksessa?

En keksi missä tilantessa pettäminen, paljastuipa se tai ei, lisäisi kollektiivistä hyvinvointia. En keksi mitään perusteltua syytä pettää, varsinkaan silloin kun perheessä on muitakin kuin 2 aikuista. Miten seksi vieraan kanssa voisi aiheuttaa suuremman positiivisen vaikutuksen perhe-elämään, kuin sen paljastumisen negatiivinen vaikutus on kaikkien perheenjäsenten tunteisiin ja mielialoihin?

Näitä haluaisin kysyä tuolta perheensä pettäneeltä.