Epäilen että lapsellani ei kaikki ole ihan kunnossa

Mikä saa sut epäilemään jonkin olevan vialla?

Lapsi oppi puhumaan vasta reilut 2,5-vuotiaana, mutta on sittemmin puhunut täydellistä kirjakieltä. Muistaa sanasta sanaan hurjan määrän lastenkirjoja ja piirrettyjä, ihan vain muutaman kuuntelu/katselukerran jälkeen. Lapsen puheesta suuri osa on noiden kirjojen/videoiden tekstien toistelua, välillä ihan osuvasti ja välillä taas mitä kummallisemmissa tilanneyhteyksissä. Välillä puhuu sellaisia juttuja, että niin aikuiset kuin lapsetkin jäävät suu auki tuijottamaan lasta, tyyliin: "Minäpä kerron teille muutamia elämäntotuuksia, hyvät ystäväiseni. No nyt olen hieman väsynyt, mutta palaan asiaan myöhemmin. En vielä tiedä minkä tarinan kertoisin teille, mutta mietin asiaa tykönäni vielä hetkisen. Jaa-a, aikuistuminen ei tapahdu hetkessä, ei todellakaan..." Näin siis ihan muina miehinä esim. kahvipöydässä kun muut jutustelevat vaikkapa säästä tms.

On myös hyvin omaehtoinen kaikissa tekemisissään, eli asioiden pitäisi tapahtua juuri kuin hän haluaa, muuten alkaa kiukku tai raivo.

No joo, olisihan noita erikoisuuksia vielä paljon muitakin. Lähinnä huolestuttaa se, että ei tosiaan osaa leikkiä toisten kanssa, tulee väärinkäsityksiä...Kuka lapsi haluaa leikkiä sellaisen kanssa, joka siinä vieressä pulisee ihan omiaan, josta kukaan toinen ei tajua höykäsen pöläystä, enn tiedä tajuaako lapsi itsekään.

 

[QUOTE="hah";25764878]Ihme hinku monilla saada lapsilleen joku diagnoosi. Asperger varsinkin olisi mukava.[/QUOTE]

Joo, todella hinkuan lapselleni tällaista diagnoosia. Olisi niin kiva retostella asialla...Just!

 

up

 

[QUOTE="hah";25764878]Ihme hinku monilla saada lapsilleen joku diagnoosi. Asperger varsinkin olisi mukava.[/QUOTE]

Asperger on 'hieno' Onhan sellainen lapsi kuin hieman 'nerot'. Varsinkin jos kasvatus ja aika lapsen kanssa jäänyt retuperälle.

 

No mulla on kans 4 v pikkuvanha ts viihtyy paljon aikuisten seurassa, puhuu tismalleen kirjakieltä, muistaa mainoksia ja ohjelmia, osaa loistavasti esim automerkit, kirjoittaa tietokoneella useampia sanoja, mutta en siltikään ole koskaan ajatellut että pojassa mitään ns vikaa olisi...? Onpahan vain oppivainen ja utelias.

 

[QUOTE="annaliina";25766888]No mulla on kans 4 v pikkuvanha ts viihtyy paljon aikuisten seurassa, puhuu tismalleen kirjakieltä, muistaa mainoksia ja ohjelmia, osaa loistavasti esim automerkit, kirjoittaa tietokoneella useampia sanoja, mutta en siltikään ole koskaan ajatellut että pojassa mitään ns vikaa olisi...? Onpahan vain oppivainen ja utelias.[/QUOTE]

Juuri niin. Tällaisia lapsia on muillakin (mm. minulla), mutta ei koskaan tullut mieleen, että heissä olisi jotain vikaa tai että haluaisin "vaivaan" diagnoosin.

 

Ole tosi tiukka ja aja asiaasi läpi. Minä sain lähetteen puheterapiaan pojalle neuvolasta kovalla painostuksella ja periinantamattomuudella. Tosin mun poika käy ryhmiksessä ja sieltä oli hänen omahoitajansa suositus asiaan. Meillä kävi tuuri kun kohdalle sattui hyvä puheterapeutti joka muutaman kerran jälkeen laittoi jo lähetteen psykologille ja psykologikin sai testinsä tehtyä ja raportoitua reilussa kuukaudessa. Kyllä se vaatiminen kannattaa vaikka voi tuntuakkin kovalta työltä. Meidän neuvolatäti oli kanssa sitä mieltä että ei tässä nyt mitään ja katsellaan vielä. Kerro hänelle tarkkaan ne "ongelma" tilanteet miksi epäilet että olisi hyvä päästä tutkimuksiin.

 

Jos lapsellasi on vakuutus tai koet että asia on niin tärkeä että maksat itse diagnoosin/arvion, voit mennä myös itse sensorisen integraation koulutuksen omaavan toimintaterapeutin vastaanotolle. Hän tekee tarvittavat testit ja jos diagnoosi tulee, lapsen terapian maksaa kunta/kaupunki, sillä ensisijainen vastuu lapsen kuntoutuksesta on kotikunnalla. Tämä tietenkin kannattaa varmistaa kotikunnasta. Tuskin kukaan haluaa lapselleen diagnoosia tyhjästä, ja kaikki lapset eivät jää kiinni neuvolan seuloissa. Joillakin ongelmat ilmenevät selkeämmin vasta koulun alkaessa oppimisvaikeuksina. Jos diagnoosin avulla pystytään auttamaan lasta jo ennen koulua, on se aina lapsen etu.

 

kerhoon on todella vaikeaa saada eltoa seuraamaan.Käytännössä ei tule onnistumaan.Suosittelisin teille perhetyöntekijää tai perheneuvolaa,sinne saattaa olla jonoa,mutta sinne pääsee ilman mitään lähetteitä tms.

 

[QUOTE="aloittaja";25764219] Jotenkin en usko, että tavallisessa päiväkodissa kukaan ehtii/jaksaa yhtä lasta ohjata ja opastaa, joten väistämättäkin niitä yhteentörmäyksiä tulisi eteen. Ja ei toki siellä kerhossakaan koko aikaa joku voi yksin häntä varten olla, mutta käsittääkseni se kerhoilu on vähän eri tyyppistä ja kuitenkin ajallisestikin erilaista kuin päiväkotielämä.[/QUOTE]

Tuo on totta. Päiväkodista olisi korkeintaan se etu, että parhaassa mahdollisessa tapauksessa kelto tekisi jotain asian hyväksi. Mutta sekin on aika epätodennäköistä, kun vain erittäin erittäin hankalat tapaukset saavat jotain kunnon tukea.

 

Asperger on 'hieno' Onhan sellainen lapsi kuin hieman 'nerot'. Varsinkin jos kasvatus ja aika lapsen kanssa jäänyt retuperälle.

Lopetahan. Tässä kuvattu lapsi oikeasti vaikuttaa asberger-tapaukselta.

 

Kuulostipa tutulta...ja minun vuodentakainen aloitushan tämä oli!! Onhan tässä vuoden aikana tapahtunut paljon muutoksia tilanteeseen:

Poika on nyt siis hieman reilu 5v ja ollut viime syksystä lähtien päiväkodissa osa-aikaisesti. Edelleen puhuu huoliteltua kieltä, mutta ehkä vähän on alkanut tulla puhekieltä sekaan. Päiväkodissa siis käy , mutta edelleen viihtyisi parhaiten vain aikuisten seurassa. yhteisleikit onnistuvat parhaiten jos aikuinen on mukana ohjaamassa leikkiä. Muuten osaa ryhmässä toimia hyvin, osallistuu ja tekee ohjeiden mukaan. Vapaa-ajalla ei kaipaa kavereita erityisemmin.

Leikkitaidot kaipaavat muutenkin harjoittelua. Tykkää kuunnella kirjoja ja tehdä palapelejä, mutta ei ymmärrä yhtikäs mitään esim. autoleikkien perään. Leikkien pitäisi sujua aina saman kaavan mukaan joka kerta. Päiväkodissa tai neuvolassa ei edelleenkään kukaan ole ollut huolissaan tai ottanut esille mitään seurantaa tai tutkimuksia.

Fiksu poika on ja erityisesti kielellisesti lahjakas, mutta eniten olen huolissani vuorovaikutustaidoista muiden lasten kanssa.

 

Asperger on 'hieno' Onhan sellainen lapsi kuin hieman 'nerot'. Varsinkin jos kasvatus ja aika lapsen kanssa jäänyt retuperälle.

no just.
mulla on diagnosoimaton asperger-poika ja sanonpa teille, että siinä ei ole mitään hienoa.
se on ihan helvetin vaikea, kuluttava, rasittava, koko perhettä uuvuttava, äitiä itkettävä, pelottava ja monella lailla sangen vittumainen vaiva, jonka voi kyllä diagnosoida, mutta ei siitä ole mitään hyötyä, koska aspergerit ei muutu.
ne on sellaisia, se olotila on heille se normi ja oikea.
neroja joukossa on kai yhtäpaljon, kuin missä tahansa, vaikka K:lla alkavien joukossa. Suurimmalla osalla ei ole mitään erikoistaitoja, pelkkiä ongelmia tästä vaivasta (joiden kanssa on vaan opittava olemaan ja elämään)

 

[QUOTE="huoh";27965170]no just.
mulla on diagnosoimaton asperger-poika ja sanonpa teille, että siinä ei ole mitään hienoa.
se on ihan helvetin vaikea, kuluttava, rasittava, koko perhettä uuvuttava, äitiä itkettävä, pelottava ja monella lailla sangen vittumainen vaiva, jonka voi kyllä diagnosoida, mutta ei siitä ole mitään hyötyä, koska aspergerit ei muutu.
ne on sellaisia, se olotila on heille se normi ja oikea.
neroja joukossa on kai yhtäpaljon, kuin missä tahansa, vaikka K:lla alkavien joukossa. Suurimmalla osalla ei ole mitään erikoistaitoja, pelkkiä ongelmia tästä vaivasta (joiden kanssa on vaan opittava olemaan ja elämään)[/QUOTE]


Voitko kertoa teidän haasteista lisää?

Mä en tiedä onko meidän lapsella asperger, sen ehkä aika näyttää, mutta uskoisin että jotain neurologista poikkeamaa hänellä on. Arki on välillä aika uuvuttavaa ja voin sanoa, että hänen 2 pienempää sisarusta ovat yhdessäkin kymmenen kertaa helpompia tapauksia. Samoista asioista saa jankata koko ajan ja ei edes sukkia saa jalkaansa ilman vieressä vahtimista ja jankkaamista. Syöminen on hankalaa kun ruoan koostumus on aina vääränlainen, ei pysty nielemään, kaikki puistattaa häntä...

Kun ei osaa leikkiä muiden lasten kanssa, ryhtyy häiriköimään ja tekemään kaikenlaista kiusaa, saa suurta nautintoa pikkusisarensa ärsyttämisestä. Ei osaa ilman aikuisen seuraa ja ohjausta tehdä mitään. Istuu sohvalla ja odottaa että joku aikuinen tulee seuraksi. Toiset lapset katsovat pitkään, eivät oikein ymmärrä lapsemme juttuja ja nopeasti väistävät. Poika ei ymmärrä aina, että kaikki puhe ei ole juuri hänelle suunnattua, vaan jotkut voivat keskenään jutella omia asioitaan. Nämä asiat ovat alkaneet hieman rajoittaa sitä, millaisiin juttuihin ja esim. kenen luo voin lähteä lasten kanssa kyläilemään. Itsellä menee niin paljon energiaa asioiden selittämiseen ja lapsen "vahtimiseen".

 

Tää olikin vanha viesti, mutta ottakaa yhteys perheneuvolaan. Sinne pääsee ilman lähetettä ja siellä yleensä aina kuunnellaan ja lähdetään viemään asiaa eteenpäin. Vanhemmat tuntevat lapsensa ja nyrkkisääntö on että jos vanhempia huolestuttaa joku asia, se on hyvin todennäköisesti totta. Tämä on esim. Niilo mäki instituutissa tutkittu fakta. Vanhemmat siis rohkeasti hakemaan apua ja vaatimaan palveluita.

 

Tää olikin vanha viesti, mutta ottakaa yhteys perheneuvolaan. Sinne pääsee ilman lähetettä ja siellä yleensä aina kuunnellaan ja lähdetään viemään asiaa eteenpäin. Vanhemmat tuntevat lapsensa ja nyrkkisääntö on että jos vanhempia huolestuttaa joku asia, se on hyvin todennäköisesti totta. Tämä on esim. Niilo mäki instituutissa tutkittu fakta. Vanhemmat siis rohkeasti hakemaan apua ja vaatimaan palveluita.

Oikeasti luulen, että meidät naurettaisiin ulos perheneuvolasta. Tuolla joku kirjoitti, että aspergerit eivät osaa skarpata, joten meidän pojalla tuskin sitä ainakaan on. Hän nimittäin osaa hurmata aikuiset. Siinä missä lapset pitävät häntä outona tapauksena ja useimmiten eivät innostu ottamaan mukaan leikkeihinsä, aikuiset ovat aivan haltioissaan lapsen jutuista. Ihan päivittäin saan kommentteja: "kerrassaan erikoislaatuista puhetta pieneltä mieheltä, tuota täytyisi kyllä saada videolle", "kylläpä hän on fiksu ikäisekseen", "oletpa sinä aivan ihana, outo pikku höpöttäjä". Poika osaa vastata kun kysytään ja mielellään juuri aikuisten kanssa keskustelee. Istuu nätisti aloillaan, katsoo silmiin kun puhutellaan ja ryhtyy keskustelemaan vaikka mistä aiheesta. Siinä vaikuttaa varmasti maailman helpoimmlata lapselta!!

 

no melkein kaikki nuo sun kirjoittamat jutut oli meilläkin, pikkuvanhuutta, aikuismaista käytöstä. poika oppii hyvin ja nopeasti ja turhautuu, kun muut tekevät hitaasti ja "väärin" asioita.
ei oppinut koskaan poikien leikkejä, ei autoleikkejä, puhumattakaan mistään paineista tai juoksenteluleikeistä, urheilu kammoksuttaa kaikissa muodoissaan. koki muiden samanikäisten toverilliset jutut kiusaamisena.
nytkin 13 v:nä saa vahtia joka asian, hampaiden pesusta lähtien, muuten unohtuu, kun ajatukset muualla.
arki on täynnä pientä rasittavaa normista poikkeavaa käytöstä, ei osaa vieläkään olla luontevasti samanikäisten kanssa, on vähän liian teennäinen, jotain on pienesti pielessä, mutta sen verran, että muut karttaa.
suurimpana ongelmana koen sen, ettei ole yhtään kavereita, eikä siis koulun ulkopuolella mitään elämää, paitsi perheen kanssa, jossa viihtyy hyvin. kaverittomuus on tosi hankalaa esim. kesäisin ja synttäreitten aikaan, lapsi ei varsinaisesti ole koskaan kovin kaivannut kavereita, mutta ymmärtää, että ei ole normaalia, ettei niitä ole.
hieman rasittavaa on sekin, että poika on aina kotona, joten mulle ja miehelleni ei jää koskaan sellaista aikaa, että kaikki lapset ois jossain muualla, kuin kuuloetäisyydellä.
voisin jatkaa loputtomiin...paitsi etten jaksa.
aspergerista on luonnehdittu seuraavasti: kaikki näyttää periaatteessa olevan normaalisti, mutta vanhemmat on koko ajan aivan näännyksissä.

 

Perheneuvolasta ei naureta ulos. Soitat vain ja pyydät aikaa. Kerrot selkeästi, kuinka olette vanhempina umpikujassa lapsenne kanssa, kerrotte kuinka se vaikuttaa arkeen ja jaksamiseen. Voisithan vielä erikseen jutella päiväkodin henkilökunnan (omahoitaja?) kanssa ja kertoa miltä oleminen kotona näyttää ja kysyä miltä se sen tiedon nojassa näyttää päiväkodissa.

Jos sinua oikeatsi huolettaa lapsesi tilanne, kannustan rohkeasti hakemaan tukea tilanteeseen!

 

[QUOTE="aloittaja";25764150]Kerhotädit eivät ole maininneet mitään tällaisesta mahdollisuudesta, mutta olen heidän puheistaan ymmärtänyt, että lapsi ei leiki muiden lasten kanssa, aina vaan haluaisi olla tätien seurassa. Heti kun yrittää mennä leikkeihin mukaan, tulee kärhämää muiden kanssa. Ja mitä olen muissa tilanteissa seurannut, niin yleensä se on tämä meidän lapsi, joka tulkitsee toisia väärin, ja sitten ollaankin jo riidoissa. Pitäisi varmaan kysäistä, onko mahdollista saada eltoa paikalle.[/QUOTE]

mun kaverin muksu on juurikin tuollaine. suuttuu, tulistuu ihan pienistä jutuista. kaikki pitäis mennä kuten hän haluaa. on suurissa vaikeuksissa koska kaverit häviää ympäriltä kun aina tulee riitaa. mut ei lapsessa ole todettu mitään vikaa. luonne on vain hiukan hankala. vanhemmat puhuneet ja puhuneet ja neuvoneet ja komentaneet ja varmasti tehneet kaikkens a et toinen kestäis edes hiukan vastoinkäymisiä mut melko turhaa ollut. ja lapsi ei ole ainokaine, eikä hemmoteltu, perheen muut lapset on ihan sopeutuvaisia ja rauhallisa tapauksia.

 

[QUOTE="pene";27967649]Perheneuvolasta ei naureta ulos. Soitat vain ja pyydät aikaa. Kerrot selkeästi, kuinka olette vanhempina umpikujassa lapsenne kanssa, kerrotte kuinka se vaikuttaa arkeen ja jaksamiseen. Voisithan vielä erikseen jutella päiväkodin henkilökunnan (omahoitaja?) kanssa ja kertoa miltä oleminen kotona näyttää ja kysyä miltä se sen tiedon nojassa näyttää päiväkodissa.

Jos sinua oikeatsi huolettaa lapsesi tilanne, kannustan rohkeasti hakemaan tukea tilanteeseen![/QUOTE]

Emme koe olevamme mitenkään umpikujassa lapsen kanssa ja kyllä tämä arki saadaa rullaamaan oikein hyvin, mutta raskasta on. Vaatii hermoja todenteolla ja raskasta se tietysti on kun yhden lapsen kohdalla on kuin kivirekeä vetäisi perässä (samojen asioiden toistaminen, ehdoton johdonmukaisuus kaikessa, lapsen aistiyliherkkyyksien huomioiminen jne) En oikein usko, että mitä sieltä perheneuvolasta voisimme saada...? Ei ole tunnetta, ettemmekö selviäisi lastemme kanssa tai ettemmekö osaisi heitä kasvattaa. Eivät he siellä perheneuvolassa oikein mitään lapsen "omituisuuksille" pysty tekemään. Ja kun tosiaan neuvolassa, päiväkodissa jne kodin ulkopuolella ei ole sillä tavalla ongelmaa, että lapsi olisi jotenkin häiriöksi tms.

 

[QUOTE="huoh";27965505]no melkein kaikki nuo sun kirjoittamat jutut oli meilläkin, pikkuvanhuutta, aikuismaista käytöstä. poika oppii hyvin ja nopeasti ja turhautuu, kun muut tekevät hitaasti ja "väärin" asioita.
ei oppinut koskaan poikien leikkejä, ei autoleikkejä, puhumattakaan mistään paineista tai juoksenteluleikeistä, urheilu kammoksuttaa kaikissa muodoissaan. koki muiden samanikäisten toverilliset jutut kiusaamisena.
nytkin 13 v:nä saa vahtia joka asian, hampaiden pesusta lähtien, muuten unohtuu, kun ajatukset muualla.
arki on täynnä pientä rasittavaa normista poikkeavaa käytöstä, ei osaa vieläkään olla luontevasti samanikäisten kanssa, on vähän liian teennäinen, jotain on pienesti pielessä, mutta sen verran, että muut karttaa.
suurimpana ongelmana koen sen, ettei ole yhtään kavereita, eikä siis koulun ulkopuolella mitään elämää, paitsi perheen kanssa, jossa viihtyy hyvin. kaverittomuus on tosi hankalaa esim. kesäisin ja synttäreitten aikaan, lapsi ei varsinaisesti ole koskaan kovin kaivannut kavereita, mutta ymmärtää, että ei ole normaalia, ettei niitä ole.
hieman rasittavaa on sekin, että poika on aina kotona, joten mulle ja miehelleni ei jää koskaan sellaista aikaa, että kaikki lapset ois jossain muualla, kuin kuuloetäisyydellä.
voisin jatkaa loputtomiin...paitsi etten jaksa.
aspergerista on luonnehdittu seuraavasti: kaikki näyttää periaatteessa olevan normaalisti, mutta vanhemmat on koko ajan aivan näännyksissä.[/QUOTE]


Juu, hyvin tutulta kuulostaa. Ainoana poikkeuksena se, että meidän poika kyllä tykkää liikkumisesta. On kylläkin kaiken uuden opettelemisessa todella arka ja joudumme motivoimaan ties millä konsteilla. Mitkään ryhmäleikit eivät oikein suju, vaan poika tykkää vaan kirmailla paikasta toiseen.