Epäilen että lapsellani ei kaikki ole ihan kunnossa

Epäilen vahvasti, että lapsellani on asperger, tai vähintäänkin jotain si-häiriöitä. Miten otan asian esille neuvolatädin kanssa, joka vähän kaikkeen suhtautuu "nooo, katsellaan nyt, ehkä se tuosta ohi menee...". Menen tällä viikolla tämän lapsen pikkusisaruksen kanssa neuvolaan, mutta miten ottaisin esille nuo epäilykseni? Lapsi on kotihoidossa, mutta kerhossa käy. Päivähoidon näkemystä asiaan ei ole, joten miten saan tädin "vakuuttumaan", että lapsella voi nyt olla oikeasti jotain pielessä. Silloin kun lapsi on mukana neuvolassa, se hetki on niin lyhyt, että lapsi skarppaa ja on ihan ok.

Tää kuulostaa hölmöltä ongelmalta, mutta jotenkin pelkään, että asiaani ei oteta vakavasti...

 

Ensiksi juttelisin kerhotätien kanssa. Erityislastentarhan opettaja tulee varmasti kerhossa käymään ja tarkkailemaan lastasi,jos sinusta ja kerhotädit sitä pyytävät. Turha yksin murehtia.

 

[QUOTE="Maria";25764120]Ensiksi juttelisin kerhotätien kanssa. Erityislastentarhan opettaja tulee varmasti kerhossa käymään ja tarkkailemaan lastasi,jos sinusta ja kerhotädit sitä pyytävät. Turha yksin murehtia.[/QUOTE]


Kerhotädit eivät ole maininneet mitään tällaisesta mahdollisuudesta, mutta olen heidän puheistaan ymmärtänyt, että lapsi ei leiki muiden lasten kanssa, aina vaan haluaisi olla tätien seurassa. Heti kun yrittää mennä leikkeihin mukaan, tulee kärhämää muiden kanssa. Ja mitä olen muissa tilanteissa seurannut, niin yleensä se on tämä meidän lapsi, joka tulkitsee toisia väärin, ja sitten ollaankin jo riidoissa. Pitäisi varmaan kysäistä, onko mahdollista saada eltoa paikalle.

 

Mikä on lapsen ikä ??

 

[QUOTE="vieras";25764167]Mikä on lapsen ikä ??[/QUOTE]


4v

 

Missä ja millaisessa kerhossa lapsi käy? Luulen, että kelton saaminen paikalle voi olla aika vaikeaa, kun ei sitä meinaa päiväkotiinkaan saada, jossa lapset ovat melkein kellon ympäri. Mitä jos hakisit lapsellesi päiväkotipaikkaa ensi syksyksi, niin sitten asia voisi olla helpompi "tutkia"?

 

Missä ja millaisessa kerhossa lapsi käy? Luulen, että kelton saaminen paikalle voi olla aika vaikeaa, kun ei sitä meinaa päiväkotiinkaan saada, jossa lapset ovat melkein kellon ympäri. Mitä jos hakisit lapsellesi päiväkotipaikkaa ensi syksyksi, niin sitten asia voisi olla helpompi "tutkia"?

En oikein lämpiä ajatukselle, koska olen itse kuitenkin kotona pienempien lasten kanssa ja tämä "ongelmalapsikin" tykkää kotona olla. Nyt käy kerhossa 3 kertaa viikossa ja se on tuntunut sopivalta määrältä. Tuntuisi tosi kurjalta sekin ajatus, että lapsi on sitten kaiket päivät siellä päiväkodissa yksin/kiusattuna/kiusaajana... Tiedän, että kuulostaa oudolta ajattelulta tämä, mutta mielestäni asia pitäisi selvittää jotenkin muuten kuin pistämällä lapsi päiväkotiin, jossa hän ehkä saa vielä vähemmän onnistumisen kokemuksia sosiaalisissa suhteissa. Jotenkin en usko, että tavallisessa päiväkodissa kukaan ehtii/jaksaa yhtä lasta ohjata ja opastaa, joten väistämättäkin niitä yhteentörmäyksiä tulisi eteen. Ja ei toki siellä kerhossakaan koko aikaa joku voi yksin häntä varten olla, mutta käsittääkseni se kerhoilu on vähän eri tyyppistä ja kuitenkin ajallisestikin erilaista kuin päiväkotielämä.

 

Missä ja millaisessa kerhossa lapsi käy? Luulen, että kelton saaminen paikalle voi olla aika vaikeaa, kun ei sitä meinaa päiväkotiinkaan saada, jossa lapset ovat melkein kellon ympäri. Mitä jos hakisit lapsellesi päiväkotipaikkaa ensi syksyksi, niin sitten asia voisi olla helpompi "tutkia"?

Niin, ja siis kerho on kaupungin ylläpitämä, kestää 3h kerrallaan.

 

Itse olin varma että lapsellani on jokin vinossa ja puhuin tästä jo ennen kun lapsi oli 3v. Monesti otin puheeksi neuvolassa että jokinhan tuolla lapsella on , mutta neuvolassa vain sanottiin ettei mitään ole kun kerta neuvolan testit ok ja lapsi kasvaa ja "erikoisuudet" sitten häviää kyllä aikanaan. Kerhotäditkään eivät sanoneet lapsessa mitään poikkeavaa olevan.

Mutta jatkoin neuvolatätien painostusta ja viimein 5v lapsi sai lähetteen keskussairaalaan ja sieltä sitten pompsahti 5 diagnoosia kuin kylmärätti naamalle. Oli adhd/add, si-häiriö, maneerit ym. Sitten äkkiä terapiat käyntiin ja muu kuntoutus. mutta kyllä ihmettelen kuinka vähän neuvolassa kuunnellaan vanhempia. Tiedän ainakin kolme vastaavaa tapausta.

 

En kyl tiiä saako kerhoon eltoa...sehän on päivähoidon piiriin kuuluva henkilö. Nuo asbergerit jne vaativat paljon asioita ja viitteitä. Kerhotädit voivat kyl olla aika "arkoja" tekemään mitään päätelmiä ja he tapaavat lapsia kuitenkin harvakseltaan toisin kun esim päiväkodissa lapsia tavataan ja havainnoidaan.

 

Vaadi vaadi ja vaadi päästä tutkimuksiin.

 

Itse olin varma että lapsellani on jokin vinossa ja puhuin tästä jo ennen kun lapsi oli 3v. Monesti otin puheeksi neuvolassa että jokinhan tuolla lapsella on , mutta neuvolassa vain sanottiin ettei mitään ole kun kerta neuvolan testit ok ja lapsi kasvaa ja "erikoisuudet" sitten häviää kyllä aikanaan. Kerhotäditkään eivät sanoneet lapsessa mitään poikkeavaa olevan.

Mutta jatkoin neuvolatätien painostusta ja viimein 5v lapsi sai lähetteen keskussairaalaan ja sieltä sitten pompsahti 5 diagnoosia kuin kylmärätti naamalle. Oli adhd/add, si-häiriö, maneerit ym. Sitten äkkiä terapiat käyntiin ja muu kuntoutus. mutta kyllä ihmettelen kuinka vähän neuvolassa kuunnellaan vanhempia. Tiedän ainakin kolme vastaavaa tapausta.

Tuota just pelkään, että eivät ota siellä tosissaan ja asia etenee vasta kun lapsi on koulussa tms. Ja sitten harmittaa kun aikaisella kuntoutuksella olisi voitu saada paljon hyvää aikaa. Sillä tässä mietintkin, että miten asian ottaisin esille.

 

Itse olin varma että lapsellani on jokin vinossa ja puhuin tästä jo ennen kun lapsi oli 3v. Monesti otin puheeksi neuvolassa että jokinhan tuolla lapsella on , mutta neuvolassa vain sanottiin ettei mitään ole kun kerta neuvolan testit ok ja lapsi kasvaa ja "erikoisuudet" sitten häviää kyllä aikanaan. Kerhotäditkään eivät sanoneet lapsessa mitään poikkeavaa olevan.

Mutta jatkoin neuvolatätien painostusta ja viimein 5v lapsi sai lähetteen keskussairaalaan ja sieltä sitten pompsahti 5 diagnoosia kuin kylmärätti naamalle. Oli adhd/add, si-häiriö, maneerit ym. Sitten äkkiä terapiat käyntiin ja muu kuntoutus. mutta kyllä ihmettelen kuinka vähän neuvolassa kuunnellaan vanhempia. Tiedän ainakin kolme vastaavaa tapausta.

Ikävää että noin kesti saada oikea suunta. Meil on 4v tenava josta kyllä just neuvola katteli jo 3v että aihetta seurata ja aika näyttää. No,näytti se ja 4v neuvolassa+lekurissa pomppasi. Saatiin heti yhteystietoja sinne ja tänne tsekkaukseen ja päiväkodissa yhteistyö elton kanssa. Neuvola on ollu asialla heti kun kattovat samaa mistä puhuin itse.

 

En kyl tiiä saako kerhoon eltoa...sehän on päivähoidon piiriin kuuluva henkilö. Nuo asbergerit jne vaativat paljon asioita ja viitteitä. Kerhotädit voivat kyl olla aika "arkoja" tekemään mitään päätelmiä ja he tapaavat lapsia kuitenkin harvakseltaan toisin kun esim päiväkodissa lapsia tavataan ja havainnoidaan.

Vähän mietin myös tuota, että kerhotädit eivät ehkä uskalla sanoa suoraan mitään. vähän sellaista "rivien välistä" vihjailua ehkä on ollut, tai sitten ei. Helpompi varmaan ehidänkin olisi kommentoida asiaa jos lapsi olisi kauhea riehuja, vetelisi muita turpiin siellä, kiroilisi, räyhäisi tms. Mutta kun lapsi on rauhallinen, osallistuvainen, vähän sellainen "pikkuprofessori", puhuu kirjakieltä... aikuisten kanssa tulee juttuun, mutta ikäistensä kanssa ei.

 

Neuvolassa viivytellään helposti, kokemusta on. Täytyy VAATIA tosi paljon. Kertoa asioita erittäin yksityiskohtaisesti, jos eivät muuten tajua tai näe itse. Kaikissa paikoissa ei neuvoloissa ole riittävästi kokemusta näistä neuropuolen asioista edes.

 

Meillä lasten kerhossa käy erityislastentarhanopettaja. Kunnan kerhossa ovat Vantaalla. Riippuu varmaan kunnasta millaset resurssit on.

 

Ikävä sanoa, mutta kun meillä päiväkodeissakin tehdään kovasti töitä, että lapset saataisiin tutkimuksiin, niin asia vain on niin että kotihoidossa olevat lapset jäävät helposti ulkopuolelle. Neuvolapsykologille kannattaa pyytää lähetettä neuvolasta kerhossa tehtyjen havaintojen pohjalta, mutta riippuu sitten ihan neuvolasta saako sitä lähetettä noilla perusteilla.

 

[QUOTE="aloittaja";25764273]Vähän mietin myös tuota, että kerhotädit eivät ehkä uskalla sanoa suoraan mitään. vähän sellaista "rivien välistä" vihjailua ehkä on ollut, tai sitten ei. Helpompi varmaan ehidänkin olisi kommentoida asiaa jos lapsi olisi kauhea riehuja, vetelisi muita turpiin siellä, kiroilisi, räyhäisi tms. Mutta kun lapsi on rauhallinen, osallistuvainen, vähän sellainen "pikkuprofessori", puhuu kirjakieltä... aikuisten kanssa tulee juttuun, mutta ikäistensä kanssa ei.[/QUOTE]

Kannattaahan se kysyä että onko mahdollista saada kerhoon elto tms. Ja niin ärsyttävää kun se onki niin vaatimalla täytyy vaatia usein että tapahtuu. Ala potkia sitä terkkaa ja vaatia kun sua kerran huolestuttaa lapsesi tilanne.

 

Kannattaahan se kysyä että onko mahdollista saada kerhoon elto tms. Ja niin ärsyttävää kun se onki niin vaatimalla täytyy vaatia usein että tapahtuu. Ala potkia sitä terkkaa ja vaatia kun sua kerran huolestuttaa lapsesi tilanne.

Joo, täytyy selvitellä tuota elton mahdollisuutta. Itse olen jo vuosia puhunut miehelle, että ei tuo meidän lapsi ihan "tavallinen"ole, mutta nyt viimein on jo mieskin huomannut, että vähän liikaa on erikoisia piirteitä kasautunut yhdelle lapselle. Suvussa on paljon muitakin outoja tapauksia, siis ilman diagnoosia, mutta hyvin mahdollisesti aspergerpiirteisiä.

 

Mä soitin ihan itse neuvolan psykologille, jonka numeron pyysin neuvolan terveydenhoitajalta. Ei siis tarvittu varsinaista lähetettä. Psykologi tapasi lapsen 3 kertaa ja oli sitä mieltä, ettei lapsessa ole mitään vikaa. Painostamalla antoi kuitenkin lähetteen lastenlääkärille toimintaterapia-arviointia varten. Tuo lästenlääkäri sitten kirjoitti lähetteen toimintaterapian tutkimusjaksolle psykologin suosituksesta. Ja toimintaterapiatutkimuksissa poika "jäi seulaan". Eli löytyi juuri niitä piirteitä, joista me vanhemmat olimme huolissamme. Tässä vaiheessa myös päiväkoti oli näitä erityispiirteitä huomannut, alkujaan olivat ihmeissään, kun puhuimme pojan vaikeuksista, päiväkodissa niitä ei esiintynyt. Poika sai maksusitoumuksen kunnalta toimintaterapiaan, syksyllä käytiin 15 kertaa ja nyt on menossa uusi 15 kerran jakso.

Eli kannattaa luottaa siihen omaan tuntemukseen, vaikka "asiantuntijat" olisivatkin eri mieltä. Kyllä vanhemmat usein huomaavat ja vaistoavat jos lapsen käytös ei täytä normeja. Vanhemmat ovat aina lapsensa parhaita asiantuntijoita. Tsemppiä!

 

[QUOTE="aloittaja";25764219]En oikein lämpiä ajatukselle, koska olen itse kuitenkin kotona pienempien lasten kanssa ja tämä "ongelmalapsikin" tykkää kotona olla. Nyt käy kerhossa 3 kertaa viikossa ja se on tuntunut sopivalta määrältä. Tuntuisi tosi kurjalta sekin ajatus, että lapsi on sitten kaiket päivät siellä päiväkodissa yksin/kiusattuna/kiusaajana... Tiedän, että kuulostaa oudolta ajattelulta tämä, mutta mielestäni asia pitäisi selvittää jotenkin muuten kuin pistämällä lapsi päiväkotiin, jossa hän ehkä saa vielä vähemmän onnistumisen kokemuksia sosiaalisissa suhteissa. Jotenkin en usko, että tavallisessa päiväkodissa kukaan ehtii/jaksaa yhtä lasta ohjata ja opastaa, joten väistämättäkin niitä yhteentörmäyksiä tulisi eteen. Ja ei toki siellä kerhossakaan koko aikaa joku voi yksin häntä varten olla, mutta käsittääkseni se kerhoilu on vähän eri tyyppistä ja kuitenkin ajallisestikin erilaista kuin päiväkotielämä.[/QUOTE]

Ei hoidossakaan tarvitse 24/7 olla. Puolipäiväisyys ja osa-aikaisuus on mahdollista myös.

 

Mikä saa sut epäilemään jonkin olevan vialla?

 

Aspie ei oikein osaa skarpata.

 

Ihme hinku monilla saada lapsilleen joku diagnoosi. Asperger varsinkin olisi mukava.

 

Kyllä musta tuntuu, että voisi olla mahdollista saada "elto" kerhoonne tarkkailemaan toimintaa, sillä kerho on kaupungin kerho, eli käsittääkseni kaupungin avointa varhaiskasvatusta. Entinen nimitys elto (erityislastentarhanopettaja) on nykyään veo (varhaiskasvatuksen erityisopettaja), eli ainakin nimityksen perusteella voisi kuvitella myös avoimen varhaiskasvatuksen kuuluvan periaatteessa hänelle. Eri asia tietysti on, onko veoilla resursseja ottaa hoitoonsa uusien lasten ja perheiden asioita. Toivottavasti löydätte pian jonkun tahon, joka ottaa huolenne tosissaan ja edes ryhtyy selvittämään tilannetta! Viimeistään asia huomataan tietysti eskarissa, mutta on tietysti aina parempi, mitä aiemmin asioihin päästään puuttumaan.