Entisen Hyvän Nukkujan harharetket - meneekö ohi ilman unikoulua?

Täällä eräs epätoivoinen äiti, tyttö nyt 10 kk ja risat.

Nukkui kolmekuisesta asti ihanasti 20-05 ilman syöttöjä (pumppumaito/pulloruokittu) ja seitsenkuisena alkoi tämä hirvee härdelli. Oppi konttaamaan ja sen jälkeen ei sitten taas ollakaan kahta tuntia kauempaa yhtäjaksoisesti nukuttu. Äippä alkaa olla vähän väsy, eikä isäkään varsinaisesti hihku onnesta. Tyttö nukkuu pinnasängyssä joka on kiinni meidän parivuoteessa.

Heräily on joko selällään sätkyttelyä ja kimeää huutoa TAI känisevää itkua, tai sitten istuu sängyllä ja hieroo silmiään ja itkeskelee. Ei kuitenkaan ole selkeästi hereillä vaan puoliunessa. Nukutan takaisin uneen joko taputtamalla, syliin nostamalla ja sänkyyn uudelleen laskemalla ja viimeisenä keinona on sitten tuttipullosta maitoa. Lupsuttelee jonkun verran ja kääntää kylkeä jatkaen unta. Näin mennään 2-8 kertaa yössä, maidolla joudun tainnuttamaan 2-3 kertaa yössä.

Tiedän että tämä johtuu varmaan motorisesta ja kielellisestä kehityksestä. (seisoo ja astelee tukea vasten, jokeltaa tavuja ja päpättää hirveesti muttei vielä ekaa selvää sanaa) Vaiheena tämä on ihan oo koo jos tietäis että menee ohi, mielestäni yöheräilyt kuuluu vauva-aikaan. Eroahdistus on jo kärsitty joten senkään ei pitäisi enää vaivata.

Tuhannen taalan kysymys onkin se että meneekö tämä heräily ohi ilman unikoulua sitten kun oppii kävelemään ?? Onko kellään kokemusta ?
Olen tälläinen lälläri enkä raaski pitää unikoulua, on se niin pieni vielä että saa se tarvita minua yölläkin vaikka kuinka monta kertaa. Muttakun väsyttää. Lapsi näyttää saavan tarpeeksi unta koska on hereillä ollessa iloinen, aktiivinen ja sosiaalinen ja päikkärit sujuu ihan hyvin.

Anteeksi vuodatus... toivottavasti jollain on rohkaiseva tarina omasta kotoa

 

Sori mutta ei ole rohkaisevaa tarinaa vaan kauhukertomuksia siitä, miten (ehkä jo rauhoittunut) tilanne pahenee kun oppii kävelemään... :hug:

 

Täällä eräs epätoivoinen äiti, tyttö nyt 10 kk ja risat.

Nukkui kolmekuisesta asti ihanasti 20-05 ilman syöttöjä (pumppumaito/pulloruokittu) ja seitsenkuisena alkoi tämä hirvee härdelli.

Eroahdistus on jo kärsitty joten senkään ei pitäisi enää vaivata.

Tuhannen taalan kysymys onkin se että meneekö tämä heräily ohi ilman unikoulua sitten kun oppii kävelemään ?? Onko kellään kokemusta ?
Olen tälläinen lälläri enkä raaski pitää unikoulua, on se niin pieni vielä että saa se tarvita minua yölläkin vaikka kuinka monta kertaa.

Anteeksi vuodatus... toivottavasti jollain on rohkaiseva tarina omasta kotoa

Meillä loppui heräilyt ilman unikoulua!

Meidän vauva heräili syntymästään lähtien 1-3 h välein. Nukkui vieressäni ja usein vain tissi auttoi. Myös tutti välillä. Ei noussut seisomaan, koska nukkui seinän vieressä parisängyssä. Ei myöskään koskaan itkenyt öisin, koska olin suoraan vieressä. Minäkin vain kestin tilanteen, koska ajattelin heräilyjen kuuluvan kehitykseen ja toivoin yöheräilyjen loppuvan, kunhan vauva saa nopeasti apua ja turvaa yöllä herättyään ja toteaa, että öisin on turvallista. Olen sitä mieltä, että vauvaa ei saa huudattaa eikä nukuttaa yksin. En pitänyt mitään unikoulua ja toimin öisin vauvan tarpeiden mukaan. Ja niin yöheräilyt ja yöimetykset loppuivat kuin seinään lapsen täytettyä 13 kk. Kävelemään oppi tasan 12 kk. Nukkuu vieläkin vieressä (nyt vajaa 2v), mutta ei enää heräile, joskus kokeilee kädellä, että ollaanhan vieressä ja jatkaa hiljaa uniaan. Jospa tästä olis sulle lohtua :hug: Ja jos et ole lukenut tätä, lue: http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

 

Piti vaan tulla kertomaan että kyllähän ne heräilyt loppui sitten itsestään noin kuukauden kuluttua siitä kun tämän ketjun avasin... tyttö siirtyi omaan huoneeseen pari viikkoa sitten ja hienosti siellä nukkuu, tosin herää huhuilemaan jo viideltä aamulla.

:headwall:

Näin sujuvasti vaihtuu yksi ongelma toiseen, heh.