Potilaan lääkärilehti:
Enterovirukset
Enterorokko on yleensä coxsackie A -viruksen tai enterovirus (echovirus) 71:n aiheuttama tauti, jonka oireisiin kuuluvat kuumeilu ja rakkulainen ihottuma käsissä, jaloissa ja suun limakalvolla. Sitä kutsuttiinkin ihmisen suu- ja sorkkataudiksi, nykyisin käsi-, jalka- ja suutaudiksi. Enterorokkoa esiintyy pieninä epidemioina yleensä loppukesällä ja syksyllä. Tauti on useimmiten lieväoireinen ja paranee noin viikon kuluessa. Äidin entero*virustulehduksen yhteydessä virukset voivat läpäistä istukan. Raskauden aikana sairastettu enterovirus 71 -tulehdus lisää keskenmenoja ja ennenaikaisia synnytyksiä ja voi mahdollisesti aiheuttaa sikiön menehtymisen kohdussa.
Vaikka coxsackie B -virukset eivät aiheuta rokkotautia, ne ovat sikiön ja vastasyntyneen kannalta merkittäviä viruksia. Coxsackie B -virukset ovat sydänhakuisia ja aiheuttavat mm. myokardiitteja. Sikiöaikaisella coxsackie B -tulehduksella saattaa olla yhteyttä myös synnynnäisiin sydänvikoihin. Lisäksi synnynnäisen coxsackie B -tulehduksen on epäilty lisäävään geneettisesti alttiiden lasten sairastumista tyypin 1 diabetekseen, mutta viimeaikaisten suomalaisten tutkimusten mukaan tällä on merkitystä todennäköisesti vain yksittäisissä tapauksissa. Vastasyntynyt voi saada enterovirustulehduksen jo kohdussa äidin loppuraskaudessa sairastaman infektion seurauksena, kontaminaationa synnytyskanavasta tai äidin tai hoitohenkilökunnan nielueritteistä. Vastasyntyneen enterovirustulehduksen taudinkuva vaihtelee lievästä kuumetaudista neonataaliherpekseen verrattavaan vaikeaan yleistyneeseen infektioon, johon kuuluu esim. iho-oireita, myokardiitti ja hepatiitti ja johon liittyy merkittävä kuolleisuus. Valtaosalla vastasyntyneistä tauti on kuitenkin lievä ja paranee muutamien päivien sisällä. Keskosuus lisää riskiä sairastua vaikeaan tautiin.
