Entäs naiset sitten...

  • Viestiketjun aloittaja Ihmettelijä
  • Ensimmäinen viesti
Ihmettelijä
Täällä puhutaan jatkuvasti mieheistä jotka pettää ja niistä toisista naisista. Onko asia tosiaankin niin että kukaan tällä palstalla kirjoitteleva ei ole koskaan pettänyt omaa miestään? Onko miehet aina niitä rikoksen tekijöitä? Voin myöntää pettäneeni miestäni suhteemme alussa ja tavallaan vähän sen jälkeenkin. Asiat on selvitetty ja mies sanoo luottavansa taas minuun. Epäilen tätä suuresti, koska mieheni on aika herkkää sorttia ja tiedän satuttaneeni häntä paljon. En osaa sanoin kuvailla kuinka paljon kadun tekojani, mutta niistä on ollut myös tavallaan hyötyä. Asiat jotka ajoivat minut niihin tekoihin ovat hieman parantuneet, mutta olen vieläkin jonkin verran onneton. Rakastan miestäni ja haluaisin luottamuksen palaavan. Kuitenkin välillä syvän yksinäisyyden hetkellä mieleni tekisi taas etsiä hellyyttä jostain muualta. Haluaisin paljon kannanottoja tähän aiheeseen, negatiivisia ja positiivisia.
 
alannah
Myönnän, et oon kerinny ns. pettää ex kihlattuani. Tai sillo ku olin hänen kans. Onneks ei ollu vielä lapsia olemassakaan. Meillä sattui vaan olemaan suhde aikalailla ylä -ja ala mäkeä. Mitenkää ei tullu kenenkää kans maattua mutta pussailtua senki eestä. Siis yhen ravintolan omistajan kans. Mutta enpä oo kattonu tarpeekseni kertoa hänelle koko hommaa. Ja tänäkin päivänä oo potkinu itteäni takamuksilleni muks jaksoinki hänen kans olla ku hän piti mua vaan pikanaan jne.
 
Olen pettänyt exääni ja tuomioni siitä jo saanut. En ole siitä ylpeä, mutten voi koko elämääni murehtia, mitä on tullut tehtyä. Opin silloin, että ihminen on erehtyväinen, kun minä, joka aina tuominnut uskottomuuden, olinkin se joka puolisoaan petti. Ja muistutan vielä, että olen jo tuomioni saanut, etten sitä enää teiltä tarvitse. :)
 
asiat vain ovat niin nykyään, että pettämistä sattuu ja tapahtuu koko ajan. Itse olen joutunut tietoiseksi monien ihmisten pettämisistä ja suurimmasta osasta olen joka kerta yllättynyt ("ei olisi uskonut"). Pettäminen on julmaa, pettäminen on erittäin julmaa varsinkin silloin jos kaikki ovat tuttuja/kavereita keskenään. Myöskin jos kaikki tietävät että puolisosi pettää ja sinä olet ainoa joka ei tiedä. Olen pettänyt itsekin elämässäni, olen ollut toinen nainen. Kokenut molemmat ja kaikki puolet. Ja silti edelleen, pettäminen on ikuisuus kysymys ja minä ainakin olen turhautunut, koska ei se asia maan päällä koskaan muutu!
 
juni
:ashamed: täällä nainen joka harkitsee pettämistä! :ashamed:
olen ajautunut tähän pisteeseen koska kotona "en saa"....
minulla on jopa ehdokas valmiina :/
poden syyllisyyttä jo nyt..........mutta tiedän että tulen sen tekemään,en kestä enää tätä puutteetonta elämääni :/
ehkä olen paremman tuulinen sitten kotonakin ,olen nykyään kuin "myrkyn niellyt"....mies tietää ongelman ,asialle ei mitään tee,niin minäpä aion tehdä. :(
 
jimin äiti
täytyypä tunnustaa, että olen pettäny entisiä poikaystäviäni. Mutta siksipä ne onkin entisiä, suhteessa oli jotain vikaa! Ja näissä tapauksissa minä olin se, joka halus erota, koska ei ole järkeä jatkaa, jos vieraissa pitää juosta. En ole niistä ylpeä, oikein hävettää. Joskus suhteissa sitä luulee, että parempaa ei saa, mitä jos se mies siinä vieressä onkin se oikea jne, eikä uskalla erota, vaan tekee mitä tyhmempiä juttuja sitten. Niinkuin pettää... :ashamed:
 
HÖH
Joo-o, tunnustan - petin miestäni, mutten tätä nykyistä vaan sitä ex-miestä. Olin elämääni kyllästynyt ja tyyppi risoi minua. Hain lohdutusta ja uskoa elämään muualta. Rohkeutta erota. Ja senhän sain, mitä hain.

Nyt ei tulisi mieleenikään pettää tätä nykyistä miestäni!!!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.06.2004 klo 21:59 Miisu kirjoitti:
asiat vain ovat niin nykyään, että pettämistä sattuu ja tapahtuu koko ajan.

Hui, jos tällaseen ajatteluun täytyy alistua! "Niin se vain on eikä sille mitään voi!" \|O Kyllä sille vaan voi, jokainen voi ottaa itseään niskasta kiinni ja olla pettämättä: itse päättää ja kantaa vastuunsa siitä miten missäkin tilanteessa toimii ja millaisia valintoja tekee!
 
Pettäminen täytyy minunkin tunnustaa, suhteemme oli exän kanssa siinä tilassa että odotin vain "lupaa" tai hyvää syytä lähteä. Mies oli ensimmäinen vakavampi suhde elämässäni olin 16 kun hänet tapasin hän oli 21 eli olimme aika eritilanteissa elämässämme. Yhdessä oltiin 2 vuotta ja siinä vaiheesa olin todella ahdistunut jatkuvaan kaksin kotona oloon.

Sitten törmäsin itseäni 10 vuotta vanhempaan mieheen ja vaikka tajusinkin ettei mies hae eronsa jälkeen mitään pysyvää toisella tapaamisella hypättiin sänkyyn. Ja olen tyytyväinen että niin tein muuten olisin varmasti jäänyt tuohon suhteeseen roikkumaan. Tätä toista miestä en ole sen jälkeen nähnyt, kuulin vain hänen kaverilta että riidat vaimon kanssa oli sovittu ja he palasivat yhteen. Ja olen hänen puolestaan onnellinen.

Kun nykyisen mieheni tapasin kerroin tämän kaiken hänelle koska minusta niin kuukui tehdä, mitään en erosta salannut. Ja osittain se toimi terapiana ja kaiken läpi käyntinä, koska exän kanssa puhuttiin asiasta ensi kerran kun odotin jo mieheni kanssa esikoista. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaa, olemme nyt kavereita exän kanssa joka on mielestäni välttämätöntä koska tapaan häntä pakostakin usein. Koska olen edelleen tekemisissä ex anopin kanssa, ja poikansa asuu hänen naapurissa.

Nyt kun olen mieheni kanssa ei tulisi mieleenkään pettäminen, pettäminen kertoo vain sen että suhteessa on joku pahasti pielessä. En tosin kadu että petin exää muuten voisin elää vieläkin huonossa suhteessa ja minulla olisi hänen kanssaan lapsia tai jotain ajatuskin kauhistutta, olimme niin erilaiset.

T:Heidi81

 

Yhteistyössä