Ensimmäistä lastaan odottavat yli 35v

Voi Willbe, kyllähän tuo nyt aika rankka tilanne on!! :hug: Jos ei muuta, niin kyllä tämä homma ainakin elämän tosiasioiden hyväksymistä ja niiden edessä nöyrtymistä opettaa. Pidän sinulle kuitenkin vielä ihan hurjasti peukkuja, mahdollisuuksia kuitenkin vielä on!

Eliette, mäkin olen ajatellut vähän laajentaa asiasta tietävien piiriä sitten, kun nt-ultra on ohi ja edes se 12 viikkoa täynnä (ensi viikonloppuna siis). Ja samaten aion laittaa tiukan paidan ja lopettaa mahan sisäänvetämisen, muut saa sitten siitä huomata asian sitä mukaa kun huomaavat Odotan kyllä jo tuota hetkeä, alan olla ihan valmis puhumaan asiasta edes jokusen ystävän kanssa. Ehkä tässä pikku hiljaa alkaa ilo olla enemmän pinnassa kuin pelko, joten tuntuisi jo kivalta jakaa tämä asia edes muutaman ihmisen kanssa. Isomman tiedottamisen esim. töissä ajattelin kyllä säästää vielä vähän pidemmälle, mikäli mahan piilottelu onnistuu...

ON: Sain eilen vihdoin käsiini ostamani kotidopplerin, ja kyllähän ne sydänäänet sillä lopulta löytyi kun kärsivällisesti jaksoin etsiskellä ja testailla. Jännää :heart: Olin jo aikaisemmin sopinut tähän aamuun treffit neuvolantädin kanssa ihan vaan sykkeiden kuuntelua varten, kun ajattelin että on sitten vähän rennompi mieli odotella ensi viikon ultraa (en vielä tuota aikaa varatessani ollut ostanutkaan omaa doppleria). Kävin siellä hetki sitten, ja hyvin löytyi sykkeet sielläkin. Terveydenhoitajan mukaan kohtu on myös tosi hienosti pyöristynyt, eli eiköhän se toukka sitten siellä kasva. Ihme kyllä vaaka näyttää edelleen raskautta edeltäviä lukemia, vaikka en nyt varsinaisesti ole asiasta enää hetkeen stressannut. Mutta ihmetyttää vaan, että se ei tällä syömisellä nouse Tosin edelleen on vähän rajallista, että mitkä ruoka-aineet maistuu. Erityisen hyvin menee vilja kaikissa muodoissaan, lähinnä puurot ja murot. Sen sijaan esim. suklaa ei maistu lainkaan, mikä on vähän outoa!? Samaten kovin tukevat proteiinipitoiset ruuat vähän tökkää, mikä tietysti on huono juttu kun nyt sitä protskua varmaan tarvittaisiin. En syö lihaa muutenkaan lainkaan, mutta yritän nyt sitten kalaa syödä edes pari kertaa viikossa. Salmiakkia ja yleensäkin irtokarkkeja tekee välillä mieli. Mulla on onneksi niin matala verenpaine, että salmiakkisatsi silloin tällöin taitaa olla vaan hyväksi

 

Willbe Voimia rankkoihin päiviin. Odottelu oli varmasti viisas päätös, tässä vaiheessa ei ole tosiaan kiire mihinkään.

Scarleth Minäkin harkitsen tuon kotidopplerin ostamista. Epäilyttää vain, kun kukaan ei oikein tunnu tietävän, minkä verran laitetta on turvallista käyttää. Löysin suomalaisten lääkäreiden ohjeistuksen, jonka mukaan uä ja doppler olisivat turvallisia, kun käyttöä on vähän eli lähinnä normaalien seurantojen yhteydessä. Näitä uä-tutkimuksia kun tuntuu tuon vuotomurheen vuoksi tulevan jo nyt tavallista enemmän minulle. Sydänääniä olisi kuitenkin kiva silloin tällöin kuunnella.

Muse Toivottavasti pahoinvointi alkaa helpottamaan. Minulla on alkanut tulla jo nälän tunne takaisin, joten ehkä tämä tästä

Sintu Olipas hienoa ja liikuttavaa kerrottavaa rakenneultrasta =)

Kata Milloin sinulla on seuraava UÄ ?

ON Ensimmäinen neuvolakäynti takana. Pikkuinen oli kasvanut ja sydän sykki edelleen. Lääkäri kirjoitti minulle kuitenkin taas sairaslomaa, koska vuotoa on ollut jälleen vähän. Pahoinvointi on helpottamassa, mutta tosi väsynyt olen edelleen. Ehkä se on sitten viisasta koittaa levätä kotona.

 

Kimalle, mulla oli vähän samat pohdinnat tuon kotidopplerin suhteen, eli miten turvallista se mahtaa olla. Mutta ajattelin, että jos nyt kuitenkin pysyn maltillisuudessa enkä ihan montaa kertaa viikossa sen kanssa vauvaa sohi, niin jospa se sitten olisi turvallisen rajoissa. Ainakin eilinen eka kuuntelukerta toi melko paljon mielenrauhaa, kuten myös tämän aamun neuvolavisiitti.

 

Tervehdys kaikille! Venähtipä kirjoitustauko vähän pidemmäksi kuin oli tarkoitus. Ja nyt varmaan unohdan kommentoida puoliakaan siitä, mitä piti.

Sintulla hyviä ultrauutisia ja ihana massu!

Willbelle halaus ja paljon jaksamisia sinne odotteluun! Raskas tilanne teillä. Täällä ollaan hengessä mukana ja toivotaan parasta!:heart:

Kiitoksia kaikille ihanille tsempeistä ja kommenttinne helpottivat kyllä huonoa fiilistä noiden työjuttujen suhteen! Olo on helpottanut siinä määrin, että yritän päästä maanantaina töihin. Jännittää vaan oma jaksaminen ja se miten työkaverit suhtautuvat, kun palaan kuukauden sairaslomalta. En tässä vaiheessa haluaisi asiasta vielä puhua, mutta pelkään vointini paljastavan tilanteen. Olen jo mielessäni miettinyt selityksiä pitkään sairaslomaan, mutten tiedä tositilanteen tullen, miten käy. Parasta olisi varmaan luottaa työkavereiden hienotunteisuuteen, eikä pohtia tällaisia turhaan etukäteen.

Nyt viikonlopulla, jos olo sallii, aion tehdä comebackin ihmisten ilmoille! Ihan tavallisesta kauppakäynnistäkin kun on aikaa jo reilut kaksi viikkoa! Tänään olen pikkuhiljaa kokeillut normaalivaatteita iänikuisten, löysien kotiverkkareiden ja t-paitojen sijaan. Ja vaikka painoa onkin lähtenyt liki 3 kiloa, niin kylläpä rintsikat ja yläosat kiristää, huh! Tietysti tervetullut, vaikkakin tilapäinen, ominaisuus tällaiselle pienipoviselle!

Muse 9+5

 

Vielä hiukan jatkoa...

Kimalle, hyviä uutisia neuvolakäynniltä ja hienoa, että olo helpottaa jo. Toivottavasti tuo vuotokin olisi jo loppumaan päin.

Scarleth, hienoa että kotidoppleri toimii ja pikkuisen sydänäänet saa kuuluviin. Itsekin aiemmin pohdiskelin laitteen hankintaa, mutta taidan nyt kuitenkin jättää ostamatta. Ruokavalio sulla kuulostaa melko samanlaiselta kuin mulla, sillä en syö myöskään lihaa lainkaan. Kalaa syön yleensä vähintään kerran viikossa, mutta nyt en pysty syömään jo ihan hajunkaan takia. Muutenkin ruokavalio on ollut viimeisen kuukauden kaikkea muuta kuin terveellisimmästä päästä. Tumma leipä on alkanut maistua vasta viime päivinä, tuoreet vihannekset ällöttää, proteiinipitoiset tuotteet jogurttia lukuunottamatta ei mene mitenkään jne. Onneksi sentään hedelmät maistuu. Ja kovat salmiakkikarkit on tosi kova juttu parhaillaan! Verenpaine mullakin alhainen, joten tuskin haittaa, mutta hampaiden puolesta kyllä pelkään. Mutta uskon, että kun vointi normalisoituu, niin saman tekee myös ruokavalio. Toivon vaan, että pikkuinen on tuolla mahassa on ottanut vitamiininsa ja rakennusaineensa muualta kuin äitinsä onnettomasta ruokavaliosta! Ai niin, ja odottajan monivitamiinia olen syönyt myös, tosin oksentelun vuoksi sen imeytymisestä ei ole takuita...

 

Muse, mulla on kyllä ihan samanlainen lista noiden mikä maistuu ja mikä ei -ruokien kanssa!! Salmiakki täälläkin tosi jees, minä joka en normaalisti IKINÄ söisi mitään vaaleaa pullamössöleipää vedän nyt kaksi käsin jotain juustosämpylöitä ja paahtoleipää, tuoreet kasvikset tökkii, kaikki proteiini jumittuu kurkkuun jne... Salaatteja olen kyllä koittanut syödä ettei vauva jäisi ihan paitsi kaikesta tärkeästä ja ravitsevasta, mutta uskon samoin kuin sinäkin, että kyllä se ruokavalio tässä hiljalleen palautuu normaaliin, terveelliseen uomaansa

 

Scarleth Päädyin samaan kuin sinä eli hankin laitteen, mutta aion käyttää sitä hillitysti. Sieltä se syke löytyi, vaan olipa pienellä sydämellä kiivas tahti :heart: Varmaan tuplasyke omaan verrattuna.

Muse Hienoa kuulla, että vointi kohenee. Älä ylläty, jos olet vielä väsynyt. Minä olin ihan puhki niiden muutaman työpäivän jälkeen, jotka olin töissä. Varmaan sekin, ettei ruoka pääse imeytymään kunnolla, aiheuttaa voimattomuutta. Kyllähän se töistä pois olo harmittaa minuakin, mutta jos lopputulos on joskus sylissä, niin varmaan työharmitkin unohtuu.

Kimalle + Sisu 8+4

 

Kimalle, tosi aikaisin sinäkin sait sykkeen kuuluviin!! Kaverilleni oli neuvolalääkäri sanonut, ettei aio edes yrittää kuunnella ennen 15-viikkoa, ja mun lääkäri sitten taas kuunteli jo 9+3, eli eroa on hoitohenkilökunnankin käytännöissä. Mutta eikö vaan ole ihanaa kuulla se puksutus Mun oli pakko kuunnella sitä tänä aamuna hetki, kun vähän jo hermoilen torstaista nt-ultraa.

Täälläkään ei ota väsymys hellittääkseen, ja pieni pahoinvointikin vielä vaivaa. Nyt tekisi mieli pyytää sitä sairaslomaa, mutta sisu ei oikein meinaa antaa myöten. Viime yö oli taas tosi rikkonainen ja vointi nyt sen mukainen. Ja tosi huono omatunto kaikista tekemättömistä kotitöistäkin.

MUOKS: eilen jäi poksumatta, poksun siis päivän myöhässä
Scarleth 11+1

 

Kimalle, ai noinkin aikaisin saa kotona sykkeen kuuluviin! Nyt tuli mullekin sellainen olo, että pitäiskö tuo laite hankkia... No, ensi viikolla on eka neuvolakäynti, niin siellä sitten kuunnellaan. Tosi malttamattomana sitä käyntiä jo odottelen. Ja olet ihan oikeassa tuosta työjutusta. On ne kuitenkin niin pientä verrattuna lopputulokseen.

Scarleth, älä huoli kotitöistä, kyllä ne siitä aikanaan. Meillä kämppä on pysynyt jotenkuten kuosissa ainoastaan miehen ansiosta. Alkuun pahoittelin ja podin huonoa omaa tuntoa, mutta mieheni totesi, että mulla on nyt paljon tärkeämpi tehtävä meneilllään ja tässä projektissa toimitaan yhdessä. Ja otahan rohkeasti vaan sairaslomaa, jos siltä tuntuu.

ON Tänään sain lopettaa tukihormonilääkityksen, jihuu! Tätä päivää on niin odotettukin. Nyt saa nähdä, mikä on vaikutus näihin oireisiin. Ällöttävä olo on edelleen koko ajan, mutta enää en ole oksennellut ja jaksan jo aivan eri tavalla. Yöt on olleet tosi katkonaisia täälläkin, mutta toisaalta päiväuniakaan en saa otettua.

Muse 10+0, POKS!

 

25.10 meille syntyi tyttö vähän pidemmän kaavan mukaan. Yrityksistä huolimatta synnytys ei edennyt, joten päädyttiin sektioon (4pv:n yrityksen jälkeen). Tyttö on terve, ja aivan ihana :heart:.

Mukavia odotushetkiä teille kaikille odottaille! Kyllä se on sitten kaiken vaivan ja odotuksen arvoista, ja sitten vielä!

Susirouva ja mantelisilmä 3 vrk.

 

Susirouvalle suuret onnittelut!! Kävinkin tuolla toisessa ketjussa jo vakoilemassa uutisia, kun näin sinun kirjoittaneen. Ihanaa kuulla, että kaikki on hyvin! Tulethan aina välillä kertomaan kuulumisia.

 

Susirouva:
Oikein paljon onnea pienestä prinsessasta! :heart:

 

Henna-Riikka75:
Sinä olet jakaantumassa seuraavaksi. Mikä on vointisi?

 

Lämpimät onnittelut Susirouvalle miehineen tyttölapsesta! Olen myös seurannut talven hoitojen ketjua, kun itsekin piinailin useamman kerran viime talven aikana, joten hurjalle kuulostaa pitkä tie lapsen saamiseen syliinsä. Tosi monta päivää teillä yritettiin, aiemmin olen kuullut vain max 2 päivän yrittämisestä, kun vauva on mennyt 2 viikkoa yli lasketun ajan. Mutta nyt hän on täällä! Hurjan paljon onnea!

 

Onnea Susirouva pienen tytön johdosta! Nuuhkihan sitä pientä nyyttiä meidänkin puolesta!

Täällä päässä jännitys alkaa taas tiivistyä ensi viikon tiistaita ja keskiviikkoa kohti. Tiistaina neuvolalääkäri, jonka pelkään kuuntelevan sydänääniä. Edellisessä raskaudessahan niitä muka kuultiin ja sitten seuraavan päivän ultrassa oli huonoja uutisia.. Nyt ultra on myös seuraavana päivänä. Pahaa oloa ja sitä karmaisevaa syömässä ja vessassa juoksemista öisin on jatkunut koko ajan, joten toivoisin olevan hyviä uutisia tulossa, mutta tuleeko sittenkään ja onko vauvalla kaikki kunnossa niin se on sitten taas toinen juttu..

Käyttekö te muut öisin useamman kerran syömässä vai saatteeko nukkua rauhassa? Mun unet on ehkä ihan hiukkasen parantuneet (ei kannattaisi kehua..) mutta edelleen 2-4 kertaa yössä on noustava syömään.. En edes uskalla kuvitella paljonko painan tiistaina neuvolassa. Millainen supermättö pitäisi vetää illalla että saisi nukkua?

 

40+3 menossa ja tuntemuksina tasan samat kuin viimeiset neljä viikkoa
Tänään on taas toiveet korkealla, on täysikuu, hedelmöittyminen tapahtui helmikuun täysikuulla ja "yleensä" synnytykset tapahtuvat samaan kuun vaiheeseen kuin hedelmöittyminen
Joo, alan olemaan sen verran valmis saamaan tämän pötikän ulos, että kaikki perustelut kuulostavat järkeviltä

Kaikki on valmiina ja pakattu.
Eilen päivitin loppuraskauden oirelistan, voi sitten synnytyksen jälkeen fiilistellä miten "tämäkin on nyt niin paljon helpompaa".. Mukaanlukien peukalon puutuminen, närästys ja se että suussa maistuu koko ajan pahalta..

 

Willbe, voi miten kurjaa, että raskaan piinaava odotus senkun jatkuu! Lähetän halauksen myötä sinulle paljon voimia ja jaksamista kaiken keskelle :hug: Pidän kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että saisit mahdollisimman pikaisesti hyviä uutisia: niin kauan kuin on elämää, on toivoa.

Susirouva, lämpimät onnittelut koko perheelle tyttövauvan johdosta :heart: Jopas oli raju ja pitkällinen loppurutistus! Tyttö oli selvästi tykästänyt oleiluun mahassasi Hyvä, että nyt kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin. Jos jaksat ja tuntuu mielekkäältä, niin tulehan myöhemmin tarkemmin kertomaan synnytyksen kulusta.

Henna-Riikalle tsemppiä lähenevään h-hetkeen, joka on toivottavasti jo pian käsillä!

Kimalle, mukavaa, että neuvolassa oli kaikki hyvin ja että pahoinvointi helpottaa! Toivottavasti vuotelu (, joka on normaalia alkuraskaudessa) ei stressaa turhan takia. (Itselläni tuhruttelu loppui jo jokin aika sitten, mutta välillä tsekkailen tilannetta.) Itselläni on ensimmäinen seulontaultra 12.11. Hieman jännittää, tosin uskon, että kovin jännitys iskee kunnolla päälle vasta lääkärissä.

Muselle mukavaa, että vointi on jo kohentunut siinä määrin, että pääset huomenna kokeilemaan työskentelyä. Tsemppiä siis huomiseen työpäivään! Ehkä pieni meriselitys kannattaa olla mukana takataskussa, sillä ihmiset eivät uteliaisuuttaan välttämättä pysty olemaan kyselemättä. Mitä tulee tukilääkitykseen, niin ensi tiistaina selviää, missä vaiheessa itsekin voisin lopettaa ko. setityksen. Tod.näk. piakkoin, sillä ensi viikolla poksuu jo rv 10. Voihan olla, että omakin olo ja vointi kohenee lääkityksen lopettamisen myötä. Sitä odotellessa

Eliette, kovasti tsemppiä tulevaan ultraan! Pahoinvoinnista päätellen (ja muutoinkin) asiat eivät voi olla olematta hyvin Ymmärrän kuitenkin jännityksen. Vaikka itsellänikin on vielä aikamoinen odottelu rakenneultraan saakka (, joka on vasta tammikuussa), ihmeellisen levollisin (siis suhteellisen levollisin) mielin olen pystynyt nyt arkeani eteenpäin elelemään. Kuitenkin takaraivossa on pieni pelko ennenaikaisesta synnytyksestä, joten olenkin tullut toisiin ajatuksiin tarvikkeiden hankinnan suhteen. Nimittäin aikaisemmin ajattelin lykätä sitä mahdollisimman pitkälle. Mutta entä jos synnytys käynnistyykin (taas) aivan liian aikaisin, onko silloin voimia ja mahdollisuutta hankkia yhtään mitään? Niinpä olenkin ajatellut tässä pikku hiljaa kartoitella erinäisten tarvikkeiden hankkimismahdollisuuksia. Mitä tulee yöheräilyihin, niin nyt tilanne on onneksi vähän parempi kuin jokin aika sitten, jolloin heräilin joka yö 1-2 tunnin välein. Vessassa saatan käydä nyt keskimäärin 2 yössä + mahdollisesti 1 kerran syömässä + muut mahdolliset heräilyt.

Scarleth, mikäli jaksaminen alkaa olla jo aivan finaalissa, niin käy ihmeessä lääkärillä ja lepäile kotona. Saat saikusta varmasti voimia töihinkin aivan toisella tapaa ja muutoinkin paranneltua oloasi. Ehkä lepääminen auttaisi myös pahoinvointiin. Ei ole kenenkään etu, että väsytät itsesi uuvuksiin. Pidä itsestäsi nyt hyvää huolta!

 

Eliette, tsemppiä lääkäriin ja ultraan jotka onneksi ovat jo pian ohi! Täällä piinataan samoissa tunnelmissa, eli nt-ultra on torstaina. Olen jo alkanut luottaa siihen että kyllä siellä mahassa joku kasvaa (kuuntelin viimeksi tänään kotona sydänääniä), mutta nyt olen kehitellyt tuosta niskaturvotusjutusta uuden paniikinaiheen. Hyvä minä! Johan tässä menikin viikko levollisissa tunnelmissa :headwall:

Noista yöheräilyistä: viime yönä taisin herätä 2-3 kertaa ja väliajat sitten nukuin muuten vaan jotenkin ahdistuneen levottomasti kieppuen. En kyllä käsitä miksi uni on niin levotonta, mutta sen ainakin tiedän että kun jo tämä perustilanne väsyttää, tuo pätkänukkuminen ei ainakaan paranna asiaa. En ole käynyt öisin syömässä, olen yleensä kuitenkin niin tokkurassa etten jaksa lähteä talsimaan alakertaan. Kiitos Kata tsempistä lepäilyn suhteen; tänään oli töissä vähän parempi päivä, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää, se ei todellakaan tarkoita vielä mitään pysyvää suuntaa. Ajattelin siis kysyä saikkaria torstaisen ultran jälkeen, jos väsymys on vielä yhtä kovaa. Silloin on jotain realismia saikkarille jäämisessä, kun voin parille tärkeimmälle kollegalle kertoa saikkarin syyn. Ilman syytä sairastelu ei meidän työpaikalla oikein hyvin onnistu.

Henna-Riikalle kärsivällisyyttä viimeisiin päiviin! Joka tapauksessahan selvää lienee, ettei se nyt enää kovin kauaa voi kestää

Scarleth 11+2

 

Kiitos tsempeistä! Scarleth, täällä on ihan sama niskaturvotuspaniikki!! Jotain kai sitä täytyy keksiä, kun edellisistä paniikeista pääsee.. Ei tämä varmaan lopu ikinä. No, huomenna ja viimeistään keskiviikkona ollaan viisaampia. Sitä ja yöunia odotellessa..

 

Scarleth, täällä on ihan sama niskaturvotuspaniikki!! Jotain kai sitä täytyy keksiä, kun edellisistä paniikeista pääsee.. Ei tämä varmaan lopu ikinä.

Voi jee, miten tän pitääkin olla koko ajan tällaista vauhkoamista :headwall: Mä olen ihan varma, että siis niskaturvotustahan on ihan sataprosenttisella varmuudella oltava, kun kerran raskaus on jatkunut tähän asti eikä vielä ole tullut mitään ikävää. Että kyllähän mua jo NYT viimeistään rangaistaan, kun olen jopa sortunut vähän salaa iloitsemaan tästä...

 

Susirouva Lämpimät onnittelut :heart: Pikku-prinsessa on nyt päässyt syliisi, hienoa !

Scarleth ja Muse Minulle sanottiin neuvolassa, että alkavat kuunnella sydänääniä viikolla 13-14. Pelkäävät tietysti, jos äidit hermostuvat täysin, jos niitä ääniä ei löydy ja noilla viikoilla pitäisi sitten olla 100 %:sti kaikilla syke kuuluvissa. Mutta hienoa on pumputusta kotona kuunnella

Henna-Riikalle tsemppiä myös minulta !

Eliette, Scarleth ja Kata Odottelen täällä ultrakuulumisianne. Ei ihme, jos tuo np-uä hermostuttaa. Joka vaiheessa on omat jännityksensä, tätähän tämä on

ON Kaikki ennallaan, pahoinvointi ja väsymys jatkuu.Alan jo unohtaa, minkälaista oli kun jaksoi tehdäkin jotain...

 

Alan jo unohtaa, minkälaista oli kun jaksoi tehdäkin jotain...

Heh, eikö vaan olekin veikeä tunne NOT. Just tänään miehelle sanoin, että mä olen muuttunut ihan eri ihmiseksi. Se entinen minä oli urheilullinen ja muutenkin aika aktiivinen tyyppi, jolle esim. sohvalla makaaminen oli ihan oikeasti aivan vierasta toimintaa. Nyt en sitten mitään muuta teekään

Yritän tässä sparrata itseäni ultraa varten, että tämä paniikki on vain TUNNE, ja sama tunne todennäköisesti on jokaisella ainakin jonkin suuruisena (ei nyt ehkä ihan paniikiksi saakka yltyneenä). Joten jospa se ei kertoisikaan mitään totuudesta, ja uutiset olisi ihan hyviä. Huomaan vaan, että yleensä aina rauhallinen puolisonikin hermoilee tätä vähäsen, lieneekö sitten minun tartuttamaani vouhotusta.

Ja Elietten lääkärikuulumisia odottelen myös; oletettavasti kaikki oli hienosti

MUOKS: No nyt on ihan pakko tulla tänne tuulettelemaan: sain itseni äsken raahattua 45 min lenkille, ja uskomatonta mutta totta, JUOKSIN pikku pätkän kokeeksi! No okei, se juoksupyräys oli ehkä maksimissaan 500m, mutta silti, viime aikojen perustasoon nähden huikea suoritus Ja lenkin jälkeen lämmin sauna - saisikohan tässä vaikka ensi yönä jopa vähän nukuttuakin...?

 

Eipä menny neuvolalääkärissä kaikki ihan puikkoihin. Lääkäri otti esiin sen pelottavan Dopplerin ja kuinkas kävikään: sydänääniä ei kuulunut . Syynä on ilmeisesti mun taaksepäin kallistunut kohtuni tai sitten on asiat tosi huonosti. Eli jännitysmomenttia potenssiin tuhat huomisaamulle.. Lääkäri lohdutteli ettei hän olisi huolissaan, koska kohdun koko vastaa viikkoja, ja uskoo sydänäänien kuulumattomuuden johtuvan tosiaan takana olevasta kohdusta. Minä en usko mitään ennen kuin näen omin silmin..

Oireet eivät ole kyllä lieventyneet, joten jos keskenmeno on taas tapahtunut niin ei siitä kauaa voi vielä olla. Siipi on kovin kovin maassa. Tuskin tulee unta silmään ensi yönä..

 

Eliette, olen kyllä ihan varma, että ultrassa on kaikki ihan hyvin!! Viikkoja on tosiaan vähän, monellahan ne sydänäänet oikeasti kuuluu vasta paljonkin pidemmällä. Ja vielä tuo taaksepäin kallistunut kohtu vaikuttaa ihan varmasti asiaan. Vaikka onkin helpommin sanottu kuin tehty, niin yritä kuitenkin nukkua!

 

Voi Eliette, toivottavasti ultrassa on tänään kaikki hyvin. :hug: