Ensimmäistä lastaan odottavat yli 35v

Odotan täällä ihan täpinöissäni Elietten ultrakuulumis-päivitystä!!

Ja samalla panikoin omaa huomista ultraani. Se on kumma juttu, että kaikkien muiden kohdalla olen ihan varma hyvistä uutisista, omalla kohdallani varaudun vain pahimpaan. Piti vielä hermoja lievittääkseen kaivella kotidppleri esiin ja kuunnella sydämensyke - joku siellä ainakin elelee yhä, se on sitten toinen juttu mitä kaikkea kamalaa muuta huomisessa ultrassa löytyykään.

 

Unettoman yön ja panikoinnin jälkeen saimme aamulla hienoja uutisia: vauva on elossa, on 6 cm pitkä ja turvotusta niskassa ei ole! Pieni nukkui tutkimuksen alussa ja täti töni sen hereille. Kun yritettiin saada sitä toiseen asentoon niskaa tutkittaessa ja kun täti taputteli vatsaani niin pikkuinen veti kädet päänsä suojaksi <3 Kyllä siellä itku pääsi, ja saatiin siis jännätä ihan loppumetreille saakka! Rakenneultran sovimme uuden vuoden aatoksi.

Nyt toivottavasti uskaltaa hetkeksi huokaista: meille on tulossa vauva!

Tsemppiä ja myötätuulta Scarlethin ja Katan ultriin!

 

Ihan mahtavaa Eliette!!! Nyt sulla on kyllä aika hieman hengähtää ja nauttia ihan täysin siemauksin. Turvallisemmalla puolellahan alat kuitenkin jo olla! Voi kunpa tilanne meidän huomisessa nt-ultrassa olisi yhtä loistava myös tuon niskaturvotusjutun suhteen.

Mä olen tänään etsiskellyt äitiystalvitakkia. Hankalalta näyttää! Paikallisesta tarjonnasta ainoa mahdollisuus on H&M, jonka vaihtoehdot oli kyllä niin laaduttoman oloisia, että tulin kotiin ja aloin penkoa nettikauppoja. No, aika pian tuli selväksi että meikäläisen koot on lähes jokaisesta mielenkiintoisesta mallista loppu. Onneksi sentään jotain löytyi, ja nyt aion tilata pari kolme vaihtoehtoa kotiin soviteltavaksi ja palauttaa sitten ne mitkä ei toimi. Mutta yllättävää sinällään että koot joka paikassa noin lopussa! Siispä vinkkinä muillekin; nyt kannattaa tarttua tähän takkiasiaan vaikka mahan koon puolesta ei vielä ole aika. Ainakin jos olette noin s/M-kokoisia, niin sitten on kiire!! S-kokoja löytyi ehkä vähän paremmin kuin M:ää.

 

Susirouvalle onnittelut täältäkin!
Pikaista toipumista, mukavaa yhteiseloon totuttelua ja toivottavasti kuulemme myös jatkossakin teistä!!!

Terkuin cynde & mukula 26+3

 

Susirouvalle suuret onnittelut pikkuisen syntymän johdosta!:heart:

Eliette, ihania ultrauutisia sinulla! Toivottavasti perässä tullaan!

Scarlethille tsemppiä nt-ultraan!

Kata_76, tuo tukilääkkeen lopetus tuntui ainakin mulla kyllä helpottavan pahoinvointioireita. Millaisella annostuksella sulla menee lääkkeet? Olit oikeassa tuosta työkavereiden utelusta. Multa hienovaraisesti kyseltiin vain vointia, mutta läheisiltä työkavereiltani oli koitettu suoraan udella, että olenko raskaana. Kuulemma huhut liikkuu. Jokseenkin ärsyttävää, mutta naisvaltaisella alalla niin yleistä.

Kimalle, tylsää tuo pahoinvoinnin jatkuminen, mutta koitetaan jaksaa. Mullakin pahoinvointi jatkuu, tosin lievempänä ja iltapainotteisena. Päivällä jaksaa jotenkuten töissä ja illat viettää kotona sohvalla väsyneenä ja huonovointisena.

ON Tänään oli ensimmäinen neuvolakäynti, joka oli ihan positiivinen kokemus. Terveydenhoitaja oli mukava ja empaattinen ja otti lapsettomuustaustan sopivasti huomioon. Sydänääniä koitettiin pyynnöstäni kuunnella, mutta eipä niitä kuulunut. Harvoin kuulemma edes yritetaan kuunnella näin varhaisessa vaiheessa. Maanantaina mulla oli työpäivän aikana suht' voimakkaita, menkkamaisia vatsakipuja ja niistä koitin kysellä, mutta en saanut oikein selkeää vastausta, että kuinka normaalia on tässä vaiheessa. Siksipä kysynkin, että onko teillä ollut vatsakipuja näillä viikoilla?

Np-ultran sain varattua ensi viikolle, joten tässä kerkiän paniikkia kehittelemään, varsinkaan kun sydänäänistä ei tietoakaan, iik!

Muse13 10+3

 

Muse, sinullakin tosiaan on viikkoja vielä sen verran vähän sydänäänten kuuntelua ajatellen, että tuskinpa on syytä huoleen. Ei käy silti kiistäminen etteikö se sydänäänten kuuleminen kummasti rauhoita. Mutta onneksi sulla on jo viikon päästä ultra, jossa ihan varmasti tulee iloisia uutisia!

Muse & Kimalle; toivotaan että pahoinvointi olisi teillä kuitenkin jo hiipumaan päin. Eihän se kaiken järjen mukaan VOI kestää enää ikuisuuksia. Mulla on pahoinvointi jo varsin siedettävässä mittakaavassa (tämä aamu oli taas vähän vaikeampi ja aamupala jäi lautaselle) mutta väsymys ei edelleenkään hellitä! Ja eikä vielä yksin sekään, mutta nukkumattomuus ehkä rassaa vielä tuota perusväsymystä enemmän. Pelkkä ajatuskin nukkumaanmenosta lähinnä ahdistaa iltaisin, kun tietää millaista kohkaamista tuleva yö taas on. No ehkäpä nyt rohkaistun pyytämään sitä sairaslomaa, jos viimeistään viikonloppuna ei tule jotain selkeää käännettä parempaan päin!

Oma nt-ultrapaniikkini laukesi aamupäivällä ihaniin kuulumisiin; vauvalla kaikki hyvin ja niskaturvotustakaan ei ollut juuri nimeksikään (siis jotain alta 1 mm oleva lukema). Ja nenäluu löytyi, sekin on hyvä merkki. Veriseulatulos kuulemma tulee noin parin viikon kuluttua, joten toivotaan nyt ettei siinäkään mitään ihmeempää olisi. Vauva liikkui tosi vilkkaasti, kaikki rakenteet mitä tässä vaiheessa voi nähdä oli näkyvissä: aivopuoliskot, selkäranka, raajat, silmät, nenäluu... oli ihan uskomaton hetki, en tiedä olenko eläissäni ollut näin onnellinen kuin nyt :heart:
Laskettua aikaa säädettiin ensin peräti päivällä aikaisemmaksi ja sitten vielä sikiön koon perusteella olisi voinut säätää pari päivää (vastasi nyt 12+1), mutta jätettiin vain tuo yhdellä päivällä säädetty aika voimaan, eli tänään 11+6 ja laskettu aika 17.5.2013. Happy happy happy!!!

 

Kiitos paljon kaikille onnitteluista :heart:. Meillä oli tietokone rikki ja kesti hetken ennen kuin pääsin taas tänne "isolle koneelle" kirjoittelemaan.

Vauvan kanssa menee hyvin kun vauva on terve, nukkuu ja syö hyvin. Miehen 100% osallistuminen ja vastuun kantaminen on kyllä ollut kullan arvoista. Tänään, viikko synnytyksestä painokin oli noussut jo melkein neljään kiloon, kun syntymäpaino oli 3800g.

Tsemppit teille odottajille. Ihana kuulla että Ellietellä oli kaikki hyvin :heart:.

Nyt odotellaan Henna-Riikan kuulumisia .

Susirouva ja mantelisilmä 1 vk.

 

Scarlethin ultrakuulumisia tulin katselemaan ja oikein hienoja uutisia olikin, ihanaa! :heart: Toivottavasti vielä väsymys helpottaisi, niin pääsisit nauttimaan raskaudesta oikein kunnolla. Mutta ainakin henkisellä puolella voit iloita tilanteesta noiden ultratulosten jälkeen!

 

Mä olen näemmä päättänyt ottaa kaiken irti tästä raskaudesta, mennä pitkän kaavan mukaan Plussan tein 3+4 ja nyt tilanteessa 41+1

 

Eliette, kylläpä sinua koeteltiin: koko ultrakuvio oli aivan liian jännittävä! Onneksi kaikki on nyt hyvin ja pääsit säikähdyksellä :heart: Toivottavasti voit nyt huokaista hieman helpotuksesta ja nauttia ainakin jonkin aikaa ennen seuraavaa ultraa. (Itsellänikin rakenneultra menee melkein samoihin aikoihin: tammikuun 1. viikon loppupuolella.)

Scarleth, lämpimät onnittelut myös sinulle erinomaisesti menneestä ultrakäynnistä :heart: Tänne onkin tulossa ihanasti paljon kesävauvoja Niin se vaan on, että muiden kohdalla on hyvin varma, että kaikki on hyvin ja omalla kohdalla jännittää loppuun saakka. Itsekin ehdin saada tällä viikolla paniikin siitä, kun epähuomiossa söin etnisen ruoka-annoksen yhteydessä ituja. Olin jo melkein varma, että nyt varmastikin sain listerioosin/salmonellan ja jos ei mene kesken, niin varmasti olen aiheuttanut muutoin jotain korjaamatonta vahinkoa Seuraavan päivän iltana tunsin vilunväristyksiä, mutta onneksi ei ollut edes lämpöä tai muitakaan ruokamyrkytysoireita. Hieman yritin lohdutella itseäni siitä, että ehkä nuudeliruuassa idut olivat kuitenkin jonkin verran kuumenneet - mutta turhaan. Nyt jännittää viikon kuluttua oleva nt-ultra. Toivottavasti kaikki on hyvin. Aina sitä jostakin sen jättipaniikin saa aikaiseksi Vieläkin on niin vaikea luottaa siihen, että kaikki menisi loppuun saakka hyvin...

Muse, kiva, että ensimmäinen neuvolakäynti meni hyvin ja oma terveydenhoitajasi osaa ottaa kokonaispaketin hyvällä tavalla huomioon! Mikäli mieleen nousee askarruttavia kysymyksiä tai muita huolia, on hyvä, että niistä on mahdollisuus keskustella neuvolassa. Sydänäänistä ei kannata olla huolissaan, jos niitä ei neuvolassa vielä tässä vaiheessa kuulu. (Itse en edes pyytänyt sydänäänten kuuntelua 1. neuvolakäynnillä.) Yleensähän niitä kuunnellaan vasta myöhäisemmillä viikoilla. Menkkamaisista tuntemuksista en myöskään olisi huolissani: kohtu kasvaa ja siihen voi liittyä kasvukipuja. Itsekin tunsin tässä jokin aika sitten ohimeneviä jomotuksia (sekä tietenkin raskauden alkupuolella). Olettaisin, että on todennäköisempää/tavallisempaa, että joitakin kasvutuntemuksia on kuin että niitä ei ole. Mitä tulee tukilääkityksiin, niin 3 x vrk olen nappaillut sekä Progynovaa että Lutinuksia eli tuskin maltan odottaa, kun ensi viikolla pääsen niistä kokonaan eroon! (Nyt niitä puretaan asteittain pois.) Ja mitä tulee vielä uteliaisiin naiskollegoihin, niin CIA:n kannattaisi palkata suomalaisia naisvaltaisen alan leidejä kuulusteluihin, joissa pitää saada pehmein keinoin kaikki irti haastateltavasta Itsekin olen joskus työelämäni aika joutunut sellaisen urkinnan kohteeksi, että tilanne on alkanut muistuttaa jotain sketsikohtausta

Ihanaa, Susirouva, että vauva on terve ja kaikki muutoinkin hyvin!

Mitä tulee neuvolakäynteihin ja terveydenhoitajiin, tein sellaisen päätöksen, että pyysin oman terveydenhoitajan vaihtoa pienen pohdinnan jälkeen. (Iso kiitos kaikille tuesta ja tsemppauksesta!) Sen verran tyly tämän raskauden 1. käynti (kokemusta myös edellisen raskauden yhteydestä) oli, että totesin, ettei ole enää mitään järkeä jatkaa tapaamisia ko. henkilön kanssa. Terveydenhoitaja ei ottanut pitkälle menneen raskauden keskeytymistä millään tavalla huomioon, ei ottanut osaa tai kysynyt kertaakaan, miten olen jaksanut tai miten jaksan nyt tai ottanut huomioon mitään muutakaan sellaista, mitä kuka tahansa tavallinen kaduntallaaja olisi osannut kysyä. Koko käynti meni pikaiseen lomakkeiden täyttöön. Onneksi vaihto onnistui ilman kommervenkkejä ja nyt ei tunnu enää niin ahdistavalta mennä neuvolaan. Oletan ainakin, ettei ole mahdollista, että seuraava hoitaja olisi vielä tylympi tapaus

 

Huonoja uutisia. Ultrassa tänään 10+0 ei näkynyt enää edes alkiota, pelkkää paksua limakalvoa todistamassa, että olen ollut raskaana. Jos vuoto ei ala pyhien aikana, joudun ensi viikolla tyhjennykseen. Tuntuu todella tyhjältä, vaikka osasinkin odottaa tätä. Raskausoireet katosivat pari viikkoa sitten, ja ultrakuulumiset ovat koko ajan olleet huonoja. Silti itkettää ja tuntuu tyhjältä. En tänään ole vihainen tai katkera, mutta surullinen menetetystä lapsen lupauksesta, menetetystä erilaisesta tulevaisuudesta, ja siitä ajatuksesta, että minusta sittenkin voisi tulla jonkun äiti. En osaa sanoa, jaksammeko enää yrittää uudestaan. Nyt tuntuu vain niin epätodennäköiseltä, että edes tulisin enää uudestaan raskaaksi, kun tässäkin meni 10 vuotta.

Tsemppiä ja parempaa onnea teille muille, toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti!

 

Willbe Olen kovin pahoillani :hug:
Samanlaiset tuntemukset olivat myös minulla keväällä samassa tilanteessa. Tyhjennyksen jälkeen olo oli kyllä kovin maassa kolmisen viikkoa. Ihmeesti sieltä sitten taas noustiin.
Tiedän, että nyt et kaipaa mitään vakuutteluja surun keskellä. Luekin seuraavat rivit vasta kun suru helpottaa.
Tuulimunaraskaus/ keskeytynyt keskenmeno tuntuu olevan erittäin yleistä, kun tullaan ensimmäistä kertaa raskaaksi. Isolla osalla ystäviäni on käynyt samalla tavalla. Uusi raskaus alkaa kuitenkin usein helpommin ja nopeammin sen jälkeen. Nollatilanteesta aloittaminen tyhjennyksen jälleen tuntui vaikealta. Me päätimme vielä yrittää, koska tuntui, että nyt on nähty myös se raskauden menetys, selvitty siitä eikä ole enää mitään menetettävää.
Toivon sinulle voimia :heart:
Kimalle

 

Willbelle esitin jo pahoittelut toisessa ketjussa, mutta vielä täälläkin toivon kovasti jaksamista tämän kaiken keskelle. Kimalteen viisaat sanat toivottavasti rohkaisevat kuitenkin uuteen yritykseen!

Itse sain eilen kerrottua raskaudessa meidän firman kahdelle muulle avainhenkilölle, ja nyt on sinäli huojentunut olo. Vastaanotto oli ihana ja ilahtunut vaikka miehiä ovatkin. Eipähän enää tarvitse ihan niin tiukasti salailla tätä - muulle porukalle en siis vielä kertonut, mutta selvitkööt se tässä viikkojen myötä. En nyt erityisemmin ajatellut enää asiaa salaillakaan. Mahan piilottelun päätin joka tapauksessa lopettaa, joten eiköhän asia viimeistään muutamassa viikossa sitäkin kautta julkistu

 

Willbe, sanat eivät riitä kuvaamaan miten pahoillani olen puolestasi. Tiedän kokemuksesta miltä sinusta nyt tuntuu. Antakaa ajan kulua. Nyt ei ole mihinkään kiire. Huolehtikaa toisistanne ja puhukaa. Toivon että joskus vielä tulee päivä jolloin annatte uuden vauvan tulla jos on tullakseen. Pistän tänään yhden ylimääräisen kynttilän palamaan teidän vauvalle.

-Eliette

 

Kiitos teille ihanat ihmiset lohduttavista sanoista. Uskon, että elämä jatkuu ja toivumme tästäkin, kunhan vähän aikaa kuluu ja saamme surra tämän surun vaikka juuri nyt tuntuu kovin raskaalta. Ehkä jaksamme sitten vielä yrittää. Niin varmasti teemmekin, koska pakkasessa on vielä kaksi alkiota, mutta sen jälkeen pitää miettiä. Ja jos meistä ei koskaan tulekaan vanhempia, tiedän voivamme elää hyvän ja onnellisenkin elämän myös kahdestaan.

Kiitos Eliette, liikutuin kauniista eleestäsi :hug: Mekin sytytämme tänään ylimääräisen kynttilän ja muistelemme omaa ja teidän muiden menetyksiä :heart:

 

Voi Willbe! Olen niin pahoillani, että jouduitte pitkän piinallisen odotuksen jälkeen kohtaamaan syvän surun - viimeiseen saakka toivoin, että kaikki menisi kuitenkin kaikesta huolimatta hyvin. Antakaa aikaa surulle ja itsellenne sekä toisillenne. Kyllä aika sitten näyttää, mihin suuntaan tuntuu hyvältä kulkea, kun eteenpäin menemisen aika on. Itselläni auttoi yhdessä mieheni kanssa sureminen ja ajan antaminen toipumiselle. Vaikka se tuntuu välillä raivostuttavan ärsyttävältä kliseeltä (toivottavasti en lisää mielipahaasi kaiken murheesi keskellä), niin ajan kuluminen kohdallani auttoi pääsemään piinallisimman ajan yli (mitä en syvimmässä alhossani olisi uskonut) sekä pikku hiljaa suuntautumaan myös tulevaisuutta kohden. Tosin se otti oman aikansa. Olet mielessäni ja toivon sydämestäni sinulle ja miehellesi voimia ja jaksamista sekä kaikkea hyvää polullenne :hug:

 

Willbe:
Syvä osanottoni menetyksellenne. :hug:
Pystyn asettumaan tilanteeseenne oikein hyvin, olihan meilläkin viime kesänä tuulimunaraskaus. Kyllä se oli aika raskas kokemus, mutta toisaalta se antoi toivoakin. Siihen asti olimme luulleet, että kohtuuni ei tartu mikään eli en voisi koskaan raskautua. Sen vuoksi toipuminen pettymyksestä oli aika nopeaa, koska toivoa oikeasta raskaudesta sittenkin oli.

Oletteko vielä kokeilleet alkionkuoren avausta? Jos kaikki mahdolliset muut keinot on jo kokeiltu, niin suosittelen kyllä kokeilemaan vielä tuota. Meillä kyseinen toimenpide saattoi olla se "avain-juttu".
Tsemppiä tulevaan hoitoon, sitten kun/jos olette valmiita siihen! :heart:

 

Willbelle osanottoni ja lämmin :hug: Vaikea löytää sanoja, kuinka lohduttaa teitä. Huomaan kuitenkin toivon pilkahduksen edellisessä viestissäsi ja ihailen luottavaista asennettasi elämään. Elämä kantaa kyllä. Paljon voimia ja myötätuulta jatkoon! :heart:

 

Willbelle osanottoni :heart:

ON ( . ) Etusivulle on laitettu minut jo jakaantuneeksi, mutta edelleen olen yhdessä kasassa, 41+4 ja pinna tiukalla

 

Henna-Riikalle tsemppiä! Toivottavasti pian alkaa tapahtua!

Kata-76, ai sinulla puretaan tukilääkitystä asteittain. Hyvin eri käytäntöjä siinäkin näemmä. Joka tapauksessa voin uskoa, että palat halusta päästä lääkkeistä eroon! Ja olet kyllä oikeassa tuossa CIA:n agenttihommassa! Utelu töissä jatkuu edelleen! Hienoa, että sait terveydenhoitajan vaihdettua. Toivottavasti saat mukavan ja empaattisen hoitajan tilalle.

ON: olin tänään nt-ultrassa. Siellähän se pikkutyyppi majaili ja kaikki oli mallillaan. :heart:Niskaturvotusta ei ollut juuri nimeksikään. Nyt pääsin kuuntelemaan sydämen sykkeitäkin ja kyllä hiipi kyynel silmäkulmaan. Mutta oli kyllä nopeaa toimintaa. Ei kauan kestänyt kun olin jo ovesta ulkona. Siis palvelu oli ystävällistä ja asiallista, mutta jotenkin kaikki kävi vaan niin nopeasti. Ehkä tässä liikaa vertaan käyntejä yksityiseen lapsettomuusklinikkaan vaan, jossa kaikki tapahtui ajan kanssa. No, joka tapauksessa olen nyt hyvinkin onnellinen ja helpottunut, että pikkuasukilla oli kaikki hienosti! Vielä kun tuo pahoinvointi hieman helpottaisi, niin että pääsisi liikunta- ja muiden harrastuksien pariin!

 

Muse, onnea ultrakuulumisista! Näköjään siinäkin tavat vaihtelee; meillä ultraaja oli tosi rauhallinen, aikaa oli yllin kyllin ja hän selitti tosi perusteellisesti kaiken, vaikka julkisella oltiinkin. Voi olla, että täällä pikkupitäjässänei ole ihan yhtä kiireistä toimintaa...

Väsymyksen loppua täälläkin odotellaan. Tänään olisi tanssitunti josta lintsasin jo viime viikolla, ja nyt tuntuu etten jaksa mennä tänäänkään Jos jotain liikuntaa tänään kykenen harrastamaan, niin sen täytyy kyllä tapahtua ulkona raittiissa ilmassa. Ei ka tässä syyllisyyden poteminen auta; jos ei nyt ole aika tehdä sitä mikä hyvältä tuntuu ja kuunnella kehoaan, niin koska muka sitten??

 

Onnea Muse! Joko uskallat huokaista helpotuksesta?

Pahoinvointi laantunut ehkä hieman täälläkin (toivottavasti) ja unen päästä kiinni olen saanut paremmin tuon onnistuneen ultran jälkeen. Väsymys on ja pysyy. Nytkin pitäisi siivota kun meidän vakisiivooja eli mies on reissussa, mutta ei taida jaksaa.. Ja Scarleth, minä en ole salilla käynyt positiivisen raskaustestin jälkeen kertaakaan. Ei vaan jaksa. Toivoin että saisin tässä aikaiseksi nyt kun väsymyksen pitäisi helpottaa mutta katsotaan nyt nissä vaiheessa tämä sohvalla pötköttely helpottaa.

Kävin tänään pitkästä aikaa hierojalla (harmittaa ne 6 tullutta kiloa) jos vaikka saisin kertyntyytä nestettä liikkeelle kun ei salillekaan jaksa mennä. Tuli vaan mieleen, että kuinka pitkään raskausaikana saa olla mahallaan? Nyt kieltämättä tuntui jo kummalliselta olla mahallaan. En nimittäin koskaan nuku siinä asennossa. Pitäisikö tällaistakin kysyä neuvolassa vai kuuluuko tämä ns. tyhmiin kysymyksiin?

Milloinkas meillä alkaa olla porukka yli 12 viikon? Vieläkö ollaan tulossa ulos kaapista ja mennään Facebookiin vai jäädäänkö notkumaan tänne?

 

Eliette, mahtava homma jos väsymys on laantumaan päin! Mäkin olen mukamas jaksanut töissä vähän paremmin, mutta sitten iltaisin vetelen parin tunnin päiväunia, kuten eilenkin (ja olisin varmaan nukkunut vielä toiset kaksi lisää, mutta mies tuli herättelemään).

Tuosta Facebook-asiasta; mä olen kyllä sinällään valmis tutustumaan ihan vaikka omalla nimellä ja kasvoilla eli sikäli tuo FB-ryhmä olisi mielestäni ihan hyvä juttu, siellä kun tulee muutenkin käytyä useammin ja helpommin kuin täällä. Etenkin nyt kun kohta poksahtaa jo 13 viikkoa, eiköhän tässä nyt jo uskaltaisi hiukan ajatella, että raskaudella on jo hyvät mahdollisuudet jatkua Seurailin taustalla eräässä toisessa ketjussa käytyä keskustelua, ilmeisesti se ryhmän perustaminen ja liittyminen vaativat vähän kikkailua jos sen haluaa pitää täysin suljettuna / salaisena ryhmänä. Ensin ylläpitäjän pitää perustaa se ryhmä, sitten liittymishalukkaat lähettelivät hänelle täällä yksityisviestiä ja kertoivat nimensä sekä kuvailivat profiilikuvaansa, jotta ylläpitäjä sitten pystyi kutsumaan heidät tuohon ryhmään. Siihen kun ei pysty liittymään muuten kuin siten, että ylläpitäjä/perustaja kutsuu siihen haluamansa henkilöt. Mutta siis kyllähän se noinkin onnistuu vaikka vähän kikkailua vaatii. Haittapuolenahan siinä tietysti on se, että hiljeneekö keskustelu sitten täällä, ja kaikki ei kuitenkaan halua FB-ryhmään mukaan - vai onko kuitenkin niin ettei nämä kaksi keskustelukanavaa vie toisiltaan mitään? Vaikea sanoa Mitä mieltä muut?

 

Kiitokset onnitteluista! Kyllä nyt ultran jälkeen on huomattavasti levollisemmin mielin, ainakin taas jonkin aikaa. Kai sitä jotain panikoitavaa kohta taas keksii

Väsymystä on ilmassa täälläkin, mutta kyllä se pahoinvointi on edelleen se inhottavampi seuralainen. Työpäivä oli taas sellaista nieleskelyä ja puhaltelua, että huh! Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan vessaan rynnätä kesken kaiken. Iltaisin menen tosi aikaisin nukkumaan, lähinnä pahaa oloa pakoon, ja kummasti sitä unta riittää aamuun asti.

FB-ryhmä voisi olla ihan kiva, sillä edellytyksellä ettei se paljastu muille fb-kavereille. Eli olisin mukana. 12 viikkoa mulla menee rikki piakkoin, nyt 11+2. Mutta sillähän ei ole merkitystä mun puolesta, jos ei muille ryhmä näkyisi.

 

Tuosta FB-ryhmästä; mulla on aika vähän kokemusta noista FB:n ryhmistä ja yleisesti ottaen olen Naamakirjan yksityisyyden ja yksityisyysasetusten suhteen aika skeptinen. Ryhmistä siellä nyt kuitenkin mainitaan olevan kolmea eri tyyppiä, ja "Salainen" -tyypistä kerrotaan seuraavaa:

"Salainen: Muut kuin jäsenet eivät löydä näitä ryhmiä hauissa eivätkä näe mitään tietoja ryhmästä, edes nimeä tai jäsenlistaa. Ryhmän nimi ei näy sen jäsenten aikajanalla. Jotta voit liittyä salaiseen ryhmään, ryhmän jäsenen on lisättävä sinut."

En tiedä tarvitseeko ryhmän jäsenten olla kavereita keskenään, mutta se nyt ei ainakaan minua haittaa vaikka te olisitte muutenkin FB-kavereitani. Luulisin, että ryhmän jäsenyys ei välttämättä kaveruutta edellytä. Voin kyllä tällaisen ryhmän perustaa jos niin sovitaan, ja yrittää parhaani että tämä salaisuus-asia menee oikein. Mutta jos joku teistä on noiden ryhmäjuttujen kanssa sinut, niin mieluummin sitten joku asiaa tunteva voisi sen perustaa?