Iltaa täältä sängyn pohjalta!
Tässä taas lempiasennossani sängyllä torkkupeiton alla läppärin kera....
Tänään rv7+2, huomenna eka ultra klinikalla. Fiilikset: minimaalisen etova väsymys ja samanaikaisesti hiljaisilla "kierroksilla käyminen" huomiseen liittyen..."Tulisilla hiilillä" olis ehkä oikee sana kuvailemaan tätä olotilaa...
Mä oon yrittäny helpottaa tätä odotusangstiani" ahmimalla 4 vrk:n aikana 3 tähän meidän kaikkien yhteiseen aiheeseen liittyvää kirjaa, joita voin kyllä suositella...niiden kaikkien kolmen tekijöitä yhdistää hiukan vanhempana äidiksi tuleminen sekä "skeptisesti" kaikkeen äitiys-ja raskaus"hössötykseen" suhtautuminen. Eli Anna-Leena Härkösen "Heikosti positiivinen", Helin/Pakemanin "Ra(s)kas raskaus" sekä Minna Kiistalan "Minä en sitten muutu".....Opusten nimetkin kertovat ehkä jo aiheen lähestymistavasta
Eniten näistä tykkään Härkösen ja seuraavaksi Kiistalan tyylistä. Kummallekaan äitiys ei ollut itsestäänselvä haave, vaan kypsyminen projektiin tapahtui pikkuhiljaa, itse asiassa vielä koko raskauden ajan...mikä on mulle ainakin tosi lohdullista luettavaa..
Toi Helin/Pakemanin kirja sisältää eniten faktatietoa, lähinnä ravitsemukseen liittyen, mikä oli tosi mielenkiintoista, mutta hiukan liian tiukkapipoista makuuni. Kirjasta opin mm. , että nauttimani kofeiinitonkaan kahvi ei ole "sallittujen" listalla joidenkin kofeiininpoistossa käytettyjen kemikaalien takia...yms.yms..
ei vielä: voi ei, todella ikävältä kuulostaa nuo yölliset kohtaukset, toivottavasti ovat ohimenevä juttu, varmasti toi kuumuus on iso tekijä siinä...sä varmasti tiedät paremmin näistä jutuista, mutta voisko auttaa, että nukkuma-asento ei olis ihan vaakatasossa vaan lievästi yläkroppa koholla...ainakin mun ystävä, joka kärsi yöllisistä närästysvaivoista (joihin liittyi myös hengitysvaikeudet) sai avun tuosta...sori, että ehdottelen tällaisia varmaan ihan "itsestäänselviä" juttuja:ashamed:
Mitä tulee tuohon rintavarustukseen, niin ne tuntuu edelleen elävän omaa elämäänsä...esim. rintsikoiden poisottaminen nukkumaan käydessä vaatii ihan äärimmäistä helläkätisyyttä, niin kipiänä ovat...ostamiani isompia liivejä en oo vielä uskaltanut ottaa käyttöön ennen tota huomista ultraa, just in case...
Susirouva: meidän aivoilla taitaa olla niin paljon suurempia asioita pähkäiltävänä, ettei ihan kaikkea kykene huomioimaan ympäristössään, tota on liikkeellä....
Mikäli sinne asti pääsee; odotan jo kauhulla loppuraskauden aikaa, jolloin pää alkaa kunnolla kuulemma "pehmenemään"....mulla on esim. työhommat sellaisia, jotka vaatii todella pikkutarkkaa keskittymistä...mihinköhän asti sitä kykenee töitä tekemään? Lähinnä toivon, että loppukuukausina tajuaisi ajoissa oman "pehmentyneen" tilansa ja tajuaisi ajoissa siirtyä sivuun....no joo, taas sitä mieli karkailee tulevaisuuteen, vaikka ei pitäis kun päivä kerrallaan...just joo
Tässä taas lempiasennossani sängyllä torkkupeiton alla läppärin kera....
Tänään rv7+2, huomenna eka ultra klinikalla. Fiilikset: minimaalisen etova väsymys ja samanaikaisesti hiljaisilla "kierroksilla käyminen" huomiseen liittyen..."Tulisilla hiilillä" olis ehkä oikee sana kuvailemaan tätä olotilaa...
Mä oon yrittäny helpottaa tätä odotusangstiani" ahmimalla 4 vrk:n aikana 3 tähän meidän kaikkien yhteiseen aiheeseen liittyvää kirjaa, joita voin kyllä suositella...niiden kaikkien kolmen tekijöitä yhdistää hiukan vanhempana äidiksi tuleminen sekä "skeptisesti" kaikkeen äitiys-ja raskaus"hössötykseen" suhtautuminen. Eli Anna-Leena Härkösen "Heikosti positiivinen", Helin/Pakemanin "Ra(s)kas raskaus" sekä Minna Kiistalan "Minä en sitten muutu".....Opusten nimetkin kertovat ehkä jo aiheen lähestymistavasta
Eniten näistä tykkään Härkösen ja seuraavaksi Kiistalan tyylistä. Kummallekaan äitiys ei ollut itsestäänselvä haave, vaan kypsyminen projektiin tapahtui pikkuhiljaa, itse asiassa vielä koko raskauden ajan...mikä on mulle ainakin tosi lohdullista luettavaa..
Toi Helin/Pakemanin kirja sisältää eniten faktatietoa, lähinnä ravitsemukseen liittyen, mikä oli tosi mielenkiintoista, mutta hiukan liian tiukkapipoista makuuni. Kirjasta opin mm. , että nauttimani kofeiinitonkaan kahvi ei ole "sallittujen" listalla joidenkin kofeiininpoistossa käytettyjen kemikaalien takia...yms.yms..
ei vielä: voi ei, todella ikävältä kuulostaa nuo yölliset kohtaukset, toivottavasti ovat ohimenevä juttu, varmasti toi kuumuus on iso tekijä siinä...sä varmasti tiedät paremmin näistä jutuista, mutta voisko auttaa, että nukkuma-asento ei olis ihan vaakatasossa vaan lievästi yläkroppa koholla...ainakin mun ystävä, joka kärsi yöllisistä närästysvaivoista (joihin liittyi myös hengitysvaikeudet) sai avun tuosta...sori, että ehdottelen tällaisia varmaan ihan "itsestäänselviä" juttuja:ashamed:
Mitä tulee tuohon rintavarustukseen, niin ne tuntuu edelleen elävän omaa elämäänsä...esim. rintsikoiden poisottaminen nukkumaan käydessä vaatii ihan äärimmäistä helläkätisyyttä, niin kipiänä ovat...ostamiani isompia liivejä en oo vielä uskaltanut ottaa käyttöön ennen tota huomista ultraa, just in case...
Susirouva: meidän aivoilla taitaa olla niin paljon suurempia asioita pähkäiltävänä, ettei ihan kaikkea kykene huomioimaan ympäristössään, tota on liikkeellä....
Mikäli sinne asti pääsee; odotan jo kauhulla loppuraskauden aikaa, jolloin pää alkaa kunnolla kuulemma "pehmenemään"....mulla on esim. työhommat sellaisia, jotka vaatii todella pikkutarkkaa keskittymistä...mihinköhän asti sitä kykenee töitä tekemään? Lähinnä toivon, että loppukuukausina tajuaisi ajoissa oman "pehmentyneen" tilansa ja tajuaisi ajoissa siirtyä sivuun....no joo, taas sitä mieli karkailee tulevaisuuteen, vaikka ei pitäis kun päivä kerrallaan...just joo