Ensimmäistä lastaan odottavat yli 35v

Ei vielä, samaa mietin usein, olen todella surullinen ettei Sintun raskaus kestänyt . Toivottavasti saadaan Sintu tänne pian takaisin. Uskon muuten niin!

Ei vielä, tuntuu hämmentävältä että abortti on tosiaan vielä laiton jossain. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla missä maassa asut (mutta en tarkoita tuolla että odotan sinun kertovan). Mutta kaikki siellä on varmasti hyvin, nyt ei mietitä tuollaisia!!

Ihan mieletön onni teillä on käynyt! Että ns. tuosta vaan raskauduitte luomuna! Onnea paljon teille :heart:!

Meillä ei mennyt ihan niin helposti; takana on neljä vuotta yritystä, luomuna aluksi, ja sitten kolme inseminaatiota, yksi ivf-hoito josta kuudes? siirto tuotti tuloksen.

En oikein pysty rentoutumaan raskauden suhteen. Oireita minulla ei ole vieläkään oikein ole. Tänään tein taas yhden raskaustestin, digiaalisen, ja näytti kyllä 2-3 viikkoa raskaana (eli 4-5 viikolla). Ihan kuten pitääkin siis. Sitä vaan on jotenkin niin epäuskoinen olo, ja pelkään koko ajan että tämä ei edistyisikään. Vatsassa on sillon tällöin joko hieman pistelyä, muljahtelua tai yhteen kohtaan kohdistuvaa pientä jomotusta. Nälkä on useammin kuin ennen, mutta siinä kaikki. Olisi mukava jos osaisi ottaa vähän rennommin.

Mies on taas ihan mieletön tämän kaiken suhteen, ja on meidän kummankin puolesta rauhallinen, mutta tekee silti kaiken niinkuin minä haluan :heart: (en suostu ainakaan vielä lämmittämään takkaa kun en halua hengitellä mitään epäterveellisiä höyryjä :ashamed.

Soitin muuten tänään neuvolaan ja sain ajan 1.3, ja lasketun ajan sanoi olevan 10.10.

Ei vielä, itselläni ei riitä kauheasti energiaa nyt mihinkään töiden lisäksi, mutta osittain varmasti nämä Suomen pakkasetkin lamauttaa minua. Ei huvita lähteä edes kaupoille kun on nin kylmä. Olen kuitenkin sen verran väsynyt että nukun töiden päiväunet. Enkä myöskään ole jaksanut ruoan laittoa enempää kotona tehdä. Vähän on kuitenkin nyt sellaista huimausta ja huonovointisuutta, vaikka ei ihan suoranaista pahaa oloa tai suoranaista oksetusta olekaan. Viikonloppuna pitää taas jaksaa siivota ja pyykätä.

 

Heippa taas! Eilen ei ehtinytkään käydä täällä, kun oli sen verran pitkä työpäivä, että olin vasta myöhään illalla kotona. Olin ihan puhki ja matkalla kotiin sorruin astelemaan Heseen ja tilasin ruisburgerin, vanhan suosikkini...ja mitä huomaankaan: 1) vanha kunnon ruispalapäällys on vaihdettu reissumiesleipään (me not like), 2) perinteinen kokolihapihvi oli muuttunut jauhelihalätyksi! Täytyy sanoa, että olin yllättynyt kuinka ison tunnekuohun tämä sai minussa aikaiseksi nälkäheikotuksessani
Jotenkin vaan toi ruoka väikkyy koko ajan mielessä näinä päivinä....niinkun nytkin; reilu 2 tuntia sitten söin jotain aamupalan tapaista ja nyt taas maha huutaa ja epämääräinen heikotus hiipimässä...Tää ei oo todellista! Ja kuitenkin on....Vai onko se niin, että se minkä mä koen nälkänä, niin joku muu kokee pahoinvointina? Mä kun olen ihmetellyt, et minkäänlaisesta pahoinvoinnista ei oo ollu merkkiäkään...(koputan puuta)

Sain juuri hCG-arvoni keskiviikolta. Susirouva; multa otettiin viime viikon tiistaina plussatessani se ja tuolloin arvo oli 544. Toissapäiväinen arvo oli 9790, mikä VAIKUTTAIS mun mielestä ihan ookoolta, jos se n. 48h välein tuplaantuu..mut en tietty oo mikään ammattilainen, niin menee mutulla.
Mä kävin siis ihan oma-aloitteisesti tässä uusintatestissä, lähinnä taas hiljentääkseni "sisäistä dialogiani". Eli olen päättänyt, että ultraan en mene ennen sitä 15.2., koska sit tulee tosi paha mieli, jos mitään ei vielä näykään aikaisemmin...eli tein kompromissin itseni kanssa, että edes jotenkin saan tietoa tän raskauden etenemisestä. Tosin, eihän toi hCG kerro mitään, onko raskaus ns. normaali, tai onko alkio kiinnittynyt oikeaan paikkaan jne...

ei vielä: tota on liikkeellä, et kotihommat ei kiinnosta....tosin, mä en muutoinkaan ole kovin kiinnostunut kodinhoidosta. Mulle paras porkkana on aina se, että on tulossa vieraita käymään Mä en oo uskaltanut vielä edes ajatella noita tulevia ultria, joissa seulotaan kaiken maailman juttuja...huh, teillä päin onkin vähän erilaiset olosuhteet noitten ultrien tekemiseen, jos keskeytys on laiton...no, mutta luottavaisin mielin vaan eteenpäin! T

Josko sitä lähtis taas syömään jotakin...vaihteex

 

Hello! Minäkin päätin nyt rohkeasti kirjoitella tähän ketjuun. Haluan edes vähän aikaa olla se "raskaana oleva"... En tiedä onko liian aikaista tosiaan luulla niin, mutta annan nyt itselleni tämän hetken. :heart:

Elämäni eka plussa ikinä, veritestillä varmistettu. Hävettää kun en muista sitä tarkkaa hcg lukemaa (jotain 200 paikkeilla), mutta niin sekaisin se puhelu minut pisti. Onneksi on maanantaina uusinta veritesti, jossa lääkäri tarkistaa että kyseinen hcg on varmasti nousussa, eikä laskussa kuten kävi edellisessä yrityksessämme (kemiallinen raskaus). Siis mä en edes ole pissitestiä tehnyt!!! Ajattelin tänään käydä hakemassa apteekista yhden, niin saanpahan senkin ihmeen kokea, hih hih...

Meidän taustahan on, että ulkomailla (USA) asutaan ja 2010 aloitettiin yrittää raskautua. Minä nyt 37 vee ja mieheni 39 vee, kummallakaan ei lapsia ennestaan. Eka puoli vuotta yritettiin luomusti, sitten minä hakeuduin hoitoon ikäni vuoksi. Mitään vikaa ei mistään löytynyt. Seuraavat puoli vuotta clomeja ja ajoitettu yhdyntä. Ei tulosta. 2011 tehtiin 3 inssiä ja kaikista nega. 2011 syyskuussa 1 IVF jossa kerättiin jopa 17 munasolua, mutta vain 4 lopulta käytettiin. Kaksi tuoresiirrossa, josta kemiallinen raskaus. Ja nyt nämä viimeiset kaksi PASsissa, josta onnistunut raskaus! (Ainakin toistaiseksi, kuten meillä pessimisteillä on tapana sanoa...).

Siis vieläkin pelottaa tuo pettyminen. Mutta tällähetkellä pidemmällä ollaan kuin koskaan. Ja meillä tosiaan siirrettiin 2 alkiota, niin voi olla vaikka KAKSOSET. HUI!
Mulla ei ole ollut periaatteessa mitään oireita. Joinain päivinä on tullut jotain limaa pikkuhousuun, niinkuin ovulaatioliman tapaista kirkasta ja sitkeää... mitähän lie. Pahoinvointia ei lainkaan, päinvastoin nälkä koko ajan. Eilen oli hieman heikotusta, mutta pistin sen jännityksen piikkiin, kun odotin sitä piinaavaa puhelinsoittoa. No nyt tietysti pienikin nippaus vatsan seudulla pysäyttää sydämen.

Vaikeaa olla onnellinen.... Minulla ei ole vielä mitään tietoa lasketusta ajasta (en ees osaa itse laskea), eikä ultrasta, eikä synnytys sairaalasta. Olen ihan auttamaton keltanokka tässä asiassa. Ollaan menossa miehen kanssa tänään kirjakauppaan ostamaan se "what to expect, when you are expecting" -kirja ja aletaan orjallisesti noudattamaan sen ohjeita. Joka tapauksessa, maanantaina uusinta verikoe ja siitä noin viikon päästä kuulemma eka ultra, jossa tarkastetaan että on raskaus pussukat kohdussa (ja onko 1 vai 2). Seuraava ultra olis sit kai parin viikon päästä siitä, missä nähdään onko sikiöillä sydämen syke. Vähän siis eri systeemillä mennään kuin Suomessa. Musta on kuitenkin ihanaa kirjoitella Suomalaisessa ketjussa, niin pystyy vähän vertailemaan käytäntöjä. Tää alku me jatketaan ainakin täällä omalla lapsettomuus klinikalla. Haluavat kai hoitaa homman loppuun, ja sietääkin, kun ovat meiltä tän parin vuoden aikana vieneet melkein 30 000 dollaria rahaa...

Noista elintavoista viellä... Mulla on lääkityksinä prenatal vitamins päivittäin, ja sinne sydänääni ultraan asti kuulemma jatkuu nämä progesteron ja estrogen piikitykset päivittäin... Yhtä tuskaa, mutta veriarvojen mukaan niitä pikkuhiljaa titrataan pois. Kai sitä on valmis mihin vaan, jotta lopputulos taataan. Mä oon viimeaikoina yrittänyt laihduttaa, joten ruokavalio on jo valmiiksi terveellisempi (enemmän kasviksia ja hedelmiä, vähemmän roskaruokaa), mutta oikeesti en vielä tiedä tuosta raskausajan ruokavaliostakaan mitään. Otetaan selvää!! Sen verran hassusti kuitenkin kävi, että kun sain tuon ihanan puhelinsoiton eilen, niin samantien menin ja kaadoin vajaan diet cola tölkin lavuaarista alas... hassua.

Vielä kerran onnea meille kaikille!!!!! Ja jatketaan tätä piinailua yhdessä eteenpäin.

 

Mangu, todellakin hyvät hcg nousut! Olisi hauska tosiaan tietää omatkin tällä hetkellä.

Sama juttu (taas ), ei pahoinvointia, ja koko ajan kauhea nälkä! Syön nyt terveellisesti, tuohon nälkäänikin välillä vain pienempiä annoksia (hedelmiä, viiliä, leipää). Kohta on kyllä pakko taas syödä, ja saada tänään vielä oikeaakin ruokaa (toisen kerran ).

Tuo on mullakin, että tunteet saattaa nousta nopeastikin pintaan. Ehkä tuo on näkynyt enemmänkin "kykynä" puolustautua......Mikään ei tosin oikein saa mua nyt suuttumaan. Olen pääosin hyvällä tuulella, ja kaikki muut asiat tuntuvat niin pieniltä tämän rinnalla.

Nyt on tullut nännit todella aroiksi, ja vähän levinneetkin, tai kasvaneet kokoa (anteeksi jos inhottaa kun kerron). Ihmettelen että miten se edes on mahdollista.... Huh! Olen todella iloinen tuosta oireesta. En ymmärrä miten voin pelätä niin paljon ettei kaikki menekään hyvin. Jännitän aina vielä vatsalla, ja pelkään että siitä on alkiolle jotain haittaa. Sitten kun yritän rentoutua, niin jännitän vain kahta kauheammin. Pahinta on töissä, varsinkin kokouksessa, kun päässä vain pyörii nämä omat vauva asiat eikä sieltä pääse mihinkään jalottelemaan.

Dreamer, kiva kun tulit! Kaikki siellä varmasti on hyvin! Siellä on tosiaan jännästi tuossa alussakin ultra. Ja hei, jouduin minäkin kysymään sen tuloksen ainakin kaksi kertaa sen puhelun aikana kun aina unohdin , ja kirjoitin sen sitten ylös. On siinä sen verran hämillään ettei ihme jos ei lukuja muista .

 

Pahoinvoinnista tai paremminkin sen puuttumisesta: Kirjoititte siitä, että on kauhea nälkä, eikä varsinaista pahoinvointia. Minulla oli ihan samalla tavalla kahdeksannelle viikolle asti! Etoi vain lievästi ja samalla oli kauhea nälkä ja telkkarin ruokamainokset saivat himoamaan ruokaa. Söin paljon ja sillä se vähäinenkin etominen helpotti.

Yhdeksännellä viikolla etominen voimistui hiukan, mutta ei ole vieläkään kamalaa. Oksentanut en ole kertaakaan. Mutta mikä on muttunut, niin nyt ei enää ole kamala nälkä. Ennemminkin nyt joutuu miettimään, mitä oikeastaan tekisikään mieli. Kahdeksannelle viikolle asti teki mieli pihvejä, nyt ei enää tee mieli lihaa, kanaa eikä kalaa. Eniten tekee mieli juustoa, avokadoa, perunamuussia ja vahvaa sitruunavettä!

Dreamer74: Onnittelut! Hauskaa saada mukaan toinenkin ulkomailla asuva ja vielä ihan samanikäinen

 

Sellaista vielä kyselisin, että oletteko kantaneet ja nostaneet painaviakin? Itse olen jossain määrin vältellyt, mutta äsken hain korillisen takkapuita, ja kun laskin ne alas, niin alavatsasta veti aika inhottavasti.

Arvatkaa vaan mikä paniikki tuli! Mitään kipuja ei onneksi oikeastaan ole, mutta silti pelkään että olisin aiheuttanut jotain kamalaa. Onkohan tuosta voinut olla jotain haittaa? Mitä luulette? Oli ihan pakko vaa alla punnitakin, ja painoivat n. 9 kg yhteensä.

 

Susirouva: mie en ole kanniskellut mitaan pyykkikoria painavampaa (mun mies on se kanaemo joka ei anna mun tehda mitaan). Mutta itsellakin on kaikenlaisia tuntemuksia nyt olevinaan alavatsalla. Pelottaa tuo maanantain verikoe ihan sikana ja viikonloppu pitas menna toita tehdessa. Kolme yovuoroa!! Toivottavasti en stressaa liikaa ja aiheuta viela itse jotain keskenmenoa...

Tein pari pissitestia nyt sitten vihdoinkin. Toinen oli digitesti ja toinen tavallinen "viiva testi", jonka loysin kylpparin kaapista ja se oli itse asiassa vanhentunut, parasta ennen paiva oli joskus viime vuonna.

katso liitettä 15055katso liitettä 15056

Nakyyko nuo liitteet?
Tuo viiva testi jai hieman hailakaksi, ja nyt se tietysti mietityttaa, mutta...

Susirouva, monesko paiva siirrosta sulla testiin toi veritesti?

 

Dreamer, hyvin näkyy nuo testit! Varmaan on vähän hailakka vaan siksi koska on vanha testi.

10:s päivä passista oli se verikoe. Mulla "sattuu olemaan" kaveri, joka on lääkäri. Soitin tietenkin ihan paniikissa ja kysyin tuosta kantamisesta. Sanoi, ettei keskenmenoa voi sellaisella aiheuttaa, että tuntemukset johtuu jostain muusta, että vauva on niin siellä kohdussa, ettei sitä oikein omilla tekemisillä sieltä pois "saa". Samaa myös netistä lueskelin.

Ne tuntemukset alavatsalla on kyllä normaaleja. Kamalaa tämä stressaaminen! Kurja kun joudut olemaan vielä viikonlopun töissä Dreamer. Tähän pitäisi kyllä saada joku yleinen vapaa kuukausi kun saa plussan raskaustestistä . Itse en olisi voinut kuvitellakaan että on näin pahaa piinaa vieläkin.

Stressaamallakaan ei vauva sieltä ulos tule, mutta samaa mietin, kun jotenkin en pysty rauhoittuman ollenkaan. Tai ehkä hetkittäin. Nyt vasta todella ymmärrän miten paha keskenmeno olisi. Näissä paniikkitiloissa ollessa kun sellainen pelko on niin voimakkaasti tullut, ja tuntui aivan hirveältä. Toki olen aina tiennyt että se on kamalaa, mutta en ehkä ihan sen syvyyttä ole tajunnut. Nyt on kyllä pakko hakea vielä yksi digitaalinen testi aikanäytöllä, kun haluan nähdä että tulee 3+.

Jihuu! Äsken tein testin, ja sana raskaana ja 3+ tuli siihen samalla sekunnilla!! Jes!
Toista nivusta särkee jotenkin koko ajan. Sen vuoksi olen saanut vähän lisä stressiä. Mutta kyllä tässä pitäisi pikku hijaa edes osittain osata rauhoittua. On tämä kyllä vaan vieläkin niin uskomatonta!

 

Hei taas! Musta on ihan hullua olla tällaisessa konkariasemassa, kun tähän asti olen aina ollut se, joka tietää raskaudesta ja sen etenemisestä kaikkein vähiten...

Dreamer, tervetuloa munkin puolestani! Laitapa googleen hakusana "raskauslaskuri" niin pääset etsimään itsellesi lasketun ajan, kun hoidoissa olleena tiedät hedelmöittymispäivän tarkasti.

En ole varma, mutta luulisin, että kielto nostella raskaita juttuja koskee enemmän pitemmälle ehtineitä raskauksia, kun vatsan lihakset alkaa olla vähän hassuissa asennoissa ja niitten jännittäminen saattaa jo vaikuttaa kohtuun esim. aiheuttamalla supistuksia.

Sen verran voin täältä kaukaa 26. raskausviikolta kokemuksen pohjalta kertoa, että huoli raskauden jatkumisesta ja siitä, onko kaikki hyvin ja normaalisti, ei tule hellittämään yhdessäkään tutkimuksessa. Vasta plussanneena ajattelin, että jos 7. viikon varhaisultrassa kaikki on hyvin, sitten alan uskoa olevani raskaana. Kaikkea muuta. Alkoi piinaava niskaturvotusultran odottelu (se tehdään jossain 11. viikon tietämillä). Ja kun siitä selvittiin, kuvittelin, että jos keskiraskauden rakenneultrassa kaikki yhä on hyvin, voin alkaa luottaa siihen, että tosiaan odotan lasta. Jokaisesta ultrasta saa varmuuden päiväksi-pariksi, sitten paniikki iskee taas jossain muodossa.

Nyt odotan kuin kuuta nousevaa seuraavaa neuvolakäyntiä ja sitä 28. viikon ylimääräistä ultraa, mutta alan jo ymmärtää, että varmuutta ei tule ikinä. Ne, jotka vain nautiskelevat raskausajastaan huolettomina ja iloisina lastenhuonetta sisustellen ja vaunuja ja leluja ostellen lienevät mua 15 vuotta nuorempia ensi yrityksestä raskaaksi tulleita, jotka eivät missään vaiheessa ole joutuneet edes harkitsemaan vaihtoehtoa, että kaikki ei onnistuisikaan heti ja täydellisesti.

 

Aleksa kiitos ihansta viestistä! :heart:! Olkoon tuo nauru nyt osittain hysteeristä .

Jotenkin uskonkin sen menevän noin. Kun vaan mies kestäisi näitä jokapäiväisiä oikkuja. Hänkään ei oikein pääse täysillä nauttimaan raskaudesta minun jatkuvien pelkojeni vuoksi. Tänään sanoinkin tuon testin tehyäni, että kyllä tuo nyt helpotti, johon mies totesi että: niin, tunniksi .

Se on kyllä varmaan tosi, että raskaudesta nauttii täydellä luottamuksella vain ne heti raskautuneet ja nuoret.

Tuo viestisi helpotti kyllä omaa oloa. On hyvä kuulla että tuo on kuitenkin ihan normaalia, tai ainakin yleistä .

 

Yleistä ainakin hoidoilla tai muuten vasta pitkän kaavan kautta raskaaksi päässeillä. Muu maailma ja muut odottajat eivät ymmärrä näitä pelkoja lainkaan, sekin on tullut nähtyä monta kertaa.

Yhdelle työkaverille joskus nt- ja rakenneultran välisenä aikana mainitsin, miten haluaisin käydä neuvolassa vaikka kerran kahdessa viikossa tuon normaalin kuukauden tauotuksen sijaan, kun kuukausi on niin pitkä aika jännätä vieläkö sydänäänet kuuluu (silloin potkuja ei vielä tuntunut). Työkaveri rupesi ounastelemaan, että varmaan jotain poikkeavaa on tähänastisissa tutkimuksissa sitten löytynyt tai muuten jokin on hullusti, kun näin ajattelen.

Yritin siinä sitten perustella, että kun yleisin keskenmenojen ja kehityshäiriöitten syy tuntuu kaikkien löytämieni lähteitten mukaan olevan viallinen munasolu, eikä multa juuri muunlaisia ole koskaan saatu punktoitua. Se vaan tuijotti juuri mitään ymmärtämättä, tai siltä vaikutti. Spontaanisti raskaaksi tulleilla ei ole mitään tietoa omien sukusolujensa toimivuudesta tai laadusta tai ylipäätään mitään hajua tällaisesta, kun solutasolta asti saa jännätä raskauden mahdollisuuksia. Niiltä on yhtenä päivänä jäänyt menkat pois ja that's it. Sen jälkeen on menty katselemaan lastenvaunuja miehen kanssa. Ei suurimmalle osalle tule mieleenkään mikään keskenmenon mahdollisuus, ennen kuin se sattuu kerran omalle kohdalle.

Kun on hoidoissa joutunut jännäämään joka ainotta hiuksenhienoa vaihetta ja tajunnut, miten tuhannesta tekijästä raskaaksi pääseminen ylipäätään koostuu, sitä yllättyy kauheasti, kun joku niistä joskus sattuukin sujumaan.

 

Minä tulin heti ekalla yrittämällä raskaaksi ja silti voin tajuta teidän muiden paniikin! Tajuan myös sen, että vaikka omat pelkoni ovat niin suuret, että käyn psykologilla niiden takia, teidän pelkonne mahdollisesta menetyksestä täytyy olla vielä paljon suurempi kuin minun! Eli taitaa olla se IKÄ, joka saa pelkäämään menetystä. Tähän ikään mennessä on alkanut tajuta elämän rajallisuuden ja sen, että terveys ja lapsi on lahja, eikä itsestäänselvyys:heart:

Tsemppiä kaikille meille!

Minulla on ollut tänään aivan kamala päivä. Väsyttänyt on niin, että jalat tärisevät, kun täytyy kävellä, sydän hakkaa ja hengästyttää, päätä jomottaa ja JANOTTAA koko ajan.

ei vielä ja katkis 8+4

 

Yritin nyt laskea sen lasketun ajan yhdellä nettisivustolla. Siinä kysyttiin päivää, jolloin lapsi oli saanut alkunsa, eli laitoin 24.1. jolloin PAS ja siitä miinus 5 päivää, koska alkio oli 5:n päivän ikäinen pakastettaessa. Eli hedelmöittymispäivä olisi ollut 19.1. Tuliko oikein? Tämän kaavan mukaan LA olisi lokakuun 11. päivä! Olen itsekin syntynyt lokakuussa... Jos sitten taas laskee kuukautisten alkamispäivästä (3.1. oli hormoneilla aikaansaadut menkat), niin LA tulisi lokakuun 9. päivä.

Oli kumpi oli, niin lokakuussa siis. Tosin jos sieltä ne kaksoset tulee niin eiköhän ne tule etuajassa...

Kovasti jännittää maanantain verikoe!!! Kunpa ne hormonit olis nyt nousussa!!! Me niin kovasti haluttaisiin vanhemmiksi. Mies haluaisi jo nyt kertoa kaikille uutiset, mutta minä toppuuttelen tässä pelonsekaisessa olotilassani. Tiedän niin tasan tarkkaan miltä teistä kaikista tuntuu.

Niin mikäs mä nyt sit olen? 4+jotain? Olenko 4+3 vai 4+5? Tota en osaa laskea...

 

Dreamer, näin se menee. Mulla alkoi viimeiset menkat 2.1, ja LA on 10.10. Nyt on 4+6, huomenna alkaa siis viides raskausviikko.

Sinä tulet siis päivän perässä, jolloin sulla on LA 11.10, ja nyt 4+5, ainakin mun käsityksen mukaan. Nuohan lasketaan tasaviikoittain niin että edelliset kuukautiset on 0 viikko, sulla 4.1 on 0+1, sitten esim. 31.1 sulla oli 4+0, ja 1.2=4+1 jne. Tosi hauskaa, näin samoissa ollaan!

 

Heippa flikat!

Sori nettipimentoni viikonlopun yli; meni jonkin verran työn merkeissä viikonloppu, niin jäi kirjoittelu tänne...onpa hyviä ja oivaltavia kirjoituksia sekä pointteja sinä aikana ilmestynyt tänne, me like:wave:
Niin, ja Dreamer on liittynyt ketjuumme, ihan mahtista: valtavasti onnea:hug: Teillä on kaiken lisäksi tuplasti jännitettävää tässä Päivitin sen meidän listan tonne ekalle sivulle, kerro, jos on jotain korjattavaa...
Dreamer, noi teidän hoitoihin menneet rahasummat kyllä ihan heikottaa...saako kysyä, mitä kaikkea toi summa pitää sisällään? Kuuluuko siihen myös alkunsa saaneiden raskauksien alkuseuranta jne...kuuluuko siihen myös kaikki toi pistos- ja lääkitysarsenaali? Kyllä toi piikitysrumba kuulostaa aika kohtuuttomalta, kun siitä ei pääsee edes plussan jälkeen eroon....näin tietämättömänä mietin, että eikö proget ja estrot voisi ottaa millään muulla tavalla kuin piikillä...
No, mutta pääasia, että natsasi! Tule sit kertomaan, mitä verikoe näytti...

Susirouva: jee, on se kiva saada se 3+-teksti sinne näyttöön, onnee! Mulla on tiiätkö ihan sama juttu, et vaik jollain tavalla herkistyy helpommin, niin mua ei saa myöskään oikein suuttumaan mistään...paras esimerkki tästä on viime keskiviikolta: mies meni vahingossa pesemään lempivillapuseroni koneessa liian kuumassa ja lopputuloksen voi arvata...normaalisti vetäisin varmaan jonkinnäköiset pultit, mut nyt mä olin vaan, et "aha, no höh...kuinka sä nyt silleen menit tekemään" Tosin, autoillessa ei auta edelleenkään raskauden aikaansaama tyyni onnellisuus, hehe...siellä kyllä otetaan yhteen entiseen malliin, jos mies jaksaa huomautella mun ajotyylistä
Tosta kanniskelusta; kyllä mä välttelen aika lahjakkaasti kaikkea normikauppakassia raskaampien juttujen kantelua...Vaikka mun työ on lähinnä ns. "istumatyötä", niin töissäkin joutuu joskus työntämään jotain raskaita laitteita jne..enkä sitäkään ole uskaltanut nyt tehdä...vielä en oo joutunu onneks selittelemään töissä mitään, koska siellä kukaan ei tiedä mitään tästä lapsiprojektista...
ei vielä: etomista ei oo täällä vieläkään (koputan puuta ja olo on itse asiassa mitä mainioin, outoa...noista suosikkiruoista, avokado on kanssa mun herkkuruokiani, normaalisti, mutta erityisesti nyt Aina on hyvä aika syödä avokadoa....
Nyt mun täytyy lopettaa ja rynnätä töihin....hyvät viikon alut! Voidaan paksusti

Mangu 6+1

 

Sulla on nyt vähän paremmat asemat jo Mangu, kun olet päässyt tuonne viikolle 6. Tekisi mieli käydä vielä yksityisellä verikokeessa, mutta taidan kuitenkin nyt vaan sinnitellä sinne ekaan ultraan.

Samoin mulla, olo on ihan normaali, paitsi että kahvia en pysty juomaan, eikä karkkia tee mieli!! Tuo on mulle todella erikoista . Rinnat on kipeät, mutta muuten ei kyllä ole mikään raskaana oleva olo. Tai no, kuten ei vielä kertoili, niin myös janottaa tosi usein. Vielä hermostuttaa jonkin verran, kunhan tämä viikko on ohi, niin ehkä sitten voi jo vähän hengähtää...

Susriouva 5+0

 

Hei naiset!
Ja terveisiä odotuksen loppumetreiltä teille enemmän alkupään jännäilyvaihetta eleleville. Kuulun ikäni puolesta teihin +35-odottajiin, vaikka minulle onkin nyt syntymässä toinen lapsi (esikoinen alakouluiässä), olkoonkin, että tuleva vauva on mieheni ja minun ensimmäinen (ja varmaankin viimeinen) yhteinen.

Kirjoituksenne ovat koskettaneet minua kovasti, ja tämä loppuraskauden hormonimyrsky varmaan vielä lisää liikutuksen tunteita juttujanne lukiessa. Haluaisin lähettää järjettömän määrän tsemppiä, uskoa ja toivoa teille kaikille äidiksi matkalla oleville!

Itse en ole kokenut lapsettomuutta enkä siihen liittyviä hoitoja, mutta ennen tätä toivon mukaan pian onnellisen lopun saavaa raskautta sain yhden keskenmenon rv:lla 9, ja se jätti syvän jäljen koko tähän odotukseen. Helposti alkanut raskaus ja siihen liittyvä ihmetys ja ilo muuttuivat hetkessä suruksi, pettymykseksi ja tuskallisiksi pohdinnoiksi siitä, mahtaako lapsen saaminen enää ollenkaan onnistua, kun ikää on jo lähemmäs 40v. Jälkeenpäin olen paljon miettinyt, miten koville tuo keskenmeno tosiaan otti, vaikka olen pitänyt itseäni melko vahvana ja realistisena ihmisenä.

Vaikka uuden raskauden alkamiseen ei mennyt kovin montaa kuukautta keskenmenon jälkeen, nuo kuukaudet olivat pitkiä ja surumielisten ajatusten täyttämiä. Tästä raskaudesta en ole uskaltanut nauttia missään vaiheessa. Ensin pelkäsin keskenmenoa. Kun sitä ei tullutkaan, olin aivan varma siitä, että jäämme kiinni sikiöseulonnoissa ikäni takia. Luin kaiken maailman nettikirjoituksia aiheesta, pelkäsin nt-ultraa ja murehdin asioita etukäteen. Kun seulonnoissakaan ei havaittu mitään poikkeavaa, uskalsin iloita odotuksen etenemisestä muutaman viikon, nautiskellen vauvan hennoista liikkeistä ja vatsan pyöristymisestä. Sen jälkeen aloinkin jo jännittää rakenneultraa! Rakenneultran perusteella vauvalla vaikutti olevan kaikki hyvin, ja lupasin itselleni yrittää suhtautua positiivisemmin tähän raskauteen. Mutta kas, rakenneultran jälkeen olen ehtinyt pelätä saavani raskausdiabeteksen tai raskausmyrkytyksen (vain ikäni takia!), ja nyt on alkanut mietityttää se, ettei synnytyksessä menekään kaikki hyvin (ensimmäinen synnytykseni oli ihan ja positiivinen kokemus eli ei mitään järkeä tässäkään pelossa!).

Näin siis ihminen voi ajatuksillaan tehdä elämästään huomattavasti hankalampaa kuin mitä sen oikeasti olisi tarvinnut olla näiden odotuskuukausien aikana! Rehellisesti sanottuna olen tässä toisen lapsen odotuksessa ollut jopa hyvinvoivampi kuin esikoista odottaessa, raskausvaivoja ei juurikaan ole ollut ja pystyin olemaan töissä äitiyslomaan asti. Ikä ei siis automaattisesti tuo mukanaan tukkua raskausajan ongelmia, vaikka se toki asettaakin haasteita raskauden alkamiselle, ja tuo mukanaan tiettyjä riskejä.

Toivottavasti te raskauden alkutaipaleella olevat pystytte nauramaan tälle surkuhupaisalle kirjoitukselleni, ja nauttimaan omasta odotuksestanne (edes vähän, edes jossain vaiheessa).. Pystyin hyvin samastumaan ketjussa esitettyihin kommentteihin siitä, kuinka tämänkaltaisia ajatuksia on vaikea jakaa parikymppisten kertalaakista raskaaksi tulleiden kanssa, jotka uskaltavat ostaa rinta rottingilla ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana kaapit täyteen vauvanvaatteita, vaunuja ja sisustaa lastenhuoneen valmiiksi. Onneksi meitä odottajia on moneen junaan ja vertaistukea on mahdollista saada täältä "vanhat ja kyyniset"-osiosta.

Summa summarum: Onnea matkaan meille kaikille!

 

Mulla myös eka tosi hälyttävä merkki siitä, että jokin ei ole ennallaan, oli se, että ostin ison lohtupussin kaikkein parhaita lempikarkkejani, ja loppuviikosta huomasin, ettei pussi ollut vajunut juuri lainkaan =) Tämä siis yli viikko ennen ensimmäisenkään raskaustestin tekemistä. Kaikeksi onneksi makeanhimo on joko ollut poissa tai ainakin hyvin vaatimatonta koko raskausajan, ja on edelleen. Alussa varsinkaan ei mikään makea mennyt alas hyvällä eikä pahalla.

Väsymys ja jano kuulostavat myös tutuilta. Yöksi piti varata iso lasi vettä sängyn viereen, että kesti aamuun asti käymättä keittiössä.

Mun piti jossain vaiheessa mainitakin, että me ollaan pantu viidessä kuukaudessa näihin hoitoihin jokseenkin tasan kymppitonni euroissa. Se oli tämän raskauden hinta. Heti varhaisultran jälkeen siirryttiin kunnallisiin paveluihin, eli se oli viimeinen tuossa summassa ollut toimenpide. Lahjasiittiöt maksoivat noin 1500 euroa (kolme olkea) - ai niin, niitä ostettiin vielä tuossa äskettäin toiset kolme erää lisää. Muutoin kallein yksittäinen toimenpide oli muistaakseni alkioitten viljely laboratoriossa, viitisen sataa/yö, ja Felicitas viljelee automaattisesti kolme vuorokautta.

 

Hei, me ollaan kaikki raskaana! Ja silti ei osata/pystyta nauttimaan siita. Eiko ole hullua?? Tuolla lapsettomuus ketjussa vaan kaikki haaveilimme siita maagisesta plussasta, ja nyt ollaan sitten tassa tilanteessa... :stick:

Me saatiin hyvat uutiset tanaan klinikalta. Torstain hcg oli siis 268 ja tanaan maanantaina oli noussut 1332:teen!!! Ihanaa. Siis reilusti koholla. On tosi helpottunut olo. Jospa tama nyt tasta lahtee!! Mulla siis alkais rv 5 huomenna? Oliko se niin, Susirouva? hih, hih... oon ihan toivoton tassa laskennassa.
Meilla on jo perjantaina eka ultra, jossa nahtais toivottavasti onko 1 vai 2 pussukkaa mussukkaa kohdussa. Janna odottaa nyt sita hetkea. Sydan aanet ei kai ihan viela tassa ultrassa nay, eiko se yleensa tehda sit viikolla 8? vai aiemmin? Miten teilla muilla on ne ohjelmoitu?

Edelleen suht oireettomana mennaan, siks valilla miettiikin, et onks taa nyt totta.

Noista USAN hinnoista. Ton 30 000 dollarin sisalle mahtuu 3 inssia, yksi IVF (jonka kertahinta oli 13500) ja yksi PAS. Seka alkuvaiheen laakarin konsultaatio ja tuubien aukiolotutkimukset, miehen spermatutkimus ja molempien verikoe seulat. Ja hintoihin sisaltyi kaikki laakarinkaynnit, ultrat, verikokeet ja laakkeet. Huh, huh!
Me jouduttiin ottaa lainaa tota IVF:aa varten, mutta muuten on kitkuteltu palkkatuloilla eteenpain. ON TAMA SILTI NYT SEN KAIKEN ARVOISTA. Jos tama PAS olisi mennyt puihin, ni meilla olis ollu siis seuraava yritys vasta ensi vuonna. Olisi yritetty tama vuosi maksaa lainoja pois ja sitten yrittaa uudelleen.

Progesteroni piikkien pistely on edelleen yhta tuskaa, mutta teen sen mielellani nyt kun varmistui, etta kaikki on menossa niinkuin pitaakin.

 

Ai, semmonen kysymys. Laakari sanoi, ettei sais varjata tukkaa ollenkaan tana odotus aikana, ja arvatkaa vaan missa olin silloin 2.2 kun saatiin kuulla etta plussa tuli. No kampaajalla!!!! Nyt on kauhee olo, et teinko jotain vaarin?? Ootteks te kuulleet tallasia ohjeita?? Mihin ne perustuu?? voi kauheeta, kertokaa nyt jotain positiivista etten tunne tastakin taas huonoa omatuntoa koko seuraavat 9 kuukautta.... :headwall:

 

Dreamer, ensiksikin, olen kyllä kuullut ettei hiuksia saisi värjätä raskausaikana mutta. Kampaajalla se on ihan kohtuullisen turvallista kuitenkin, ja monet tekee niin vaikka olisi kuinka pitkällä raskaana. Toisekseen, ei tuolla ole varmasti vielä vaikutusta kun raskaus on noin alussa, loppukuukausiahan yleensä kaikki rajoitukset koskevatkin. Ihmiset on kautta aikojen eläneet normaalisti (ja niin kehoitetaankin) varsinkin raskauden alkuajat ja raskaudet ovat menneet hyvin. Ei täällä maapallolla kuule montaa tervettä ihmistä olisi jos se olisi tuollaisista kiinni. Kaziljoona muutakin on värjännyt hiuksiaan juuri tuohon aikaan. Ei sulla ole mitään syytä huoleen. Jos tuo olisi niin iso juttu, niin sanoisivat kyllä että: älä sitten värjää hiuksiasi ennen kuin olet tehnyt testin. (Varsinkin siellä USAssa olisi sanottu ). Eli nyt huolet romukoppaan ja raskaudesta nauttimaan ! Hienot arvotkin sulla oli!! :flower:. Juu, ja 5+0 "olet" .

Katsoitteko sen "hiljaa toivotut"-dokumentin? Oli tavallaan raskas, mutta onneksi kummallekin kävi loppujen lopuksi hyvin :heart:! Mies sanoikin yhdessä vaiheessa että pitäisiköhän nyt lopettaa tämän katsominen, kun alettiin jännittämään että kaikki ei olisikaan mennyt hyvin. Mutta jatkettiin katsomista, ja onneks kaikki sitten oli hyvin pariskunnnilla!

Itse jännitän ihan liikaakin kaikkea, mutta olen tietoisesti nyt alkanut keräämään faktoja itseäni rauhoittaakseni. Eilen kolasin pihaa, ja joku ehti jo sanomaankin mulle, että et voi sellaista tehdä, koska siitä voi olla haittaa. Mutta kun näin ei oikeasti ole. Keskenmenneissä alkioissa on lähes aina jotain vikaa kromosomeissa, ja normaali raskaus kestää kyllä pienet alkuajan fyysiset rasituksetkin.

Verenkierron vuoksi on hyväkin liikkua. Alkio on tässä vaiheessa niin pieni, ja niin suojassa kohdussa, ettei se todellakaan lähde sieltä normaalilla elämisellä pois. Tuota lääkärikaverinikin kertoili mulle, ja uskon että näin on. En oikein pysty lukemaan tai näkemään mitään epäonnistuneita tarinoita nyt, enkä haluakaan. Haluan keskittyä vain positiiviseen, ja uskoa että kaikki menee hyvin!

Susirouva 5+1

 

Heips!
Dreamer: onpa hyvin noussut toi hCG ettei olis ihan kahden edestä noussu...
Mäkin oon kuullu tosta hiusten värjäämisestä liittyen raskauteen, mutta en muistanu mitä....kävin äsken HUS:in sivuilla, joissa oli vastauksia yleisimpiin raskauteen liittyviin kysymyksiin. Siellä sanotaan, että hiuksia voi värjätä raskauden aikana. Suositellaan kuitenkin kohtuukäyttöä, eli ettei viikottain tee sitä homma....eli, kaikki ok! No worries!!

Mä satuin ihan vahingossa olemaan tv:n ääressä eilen, kun " Hiljaa toivotut" alkoi....no, eihän sitä sitten päässyt siitä telkun äärestä mihinkään....ihan samat fiilikset, Susirouva: mietin pariin otteeseen, et nyt pitäs sulkea toi töllö ja lakata katsomasta, varsinkin kun siinä oli niitä ensimmäisiä ultrakäyntejä jne.jne..Mut mä tiesin jo etukäteen, kuinka noille pareille käy, joten uskalsin kattoa loppuun.
En nyt ehkä mielettömän vaikuttunut ollut dokumentista itsestään (aihe tietty), mutta ei voi muuta kuin nostaa hattua näille dokumentin pareille, jotka uskaltavat antaa "kasvot" näille hoidoille....todella rohkea teko!

Mulla taitaa olla 6+2 tänään, ei mitään uutta=)

 

Surffailin tuossa netissä kun itseäni vaivaa ja pelottaa kaikki, niin joka asiaan pitää hakea ne "oikeat" vastaukset, ne siis mitä haluan kuulla . Koska mulla on edelleen niitä nippailuja ja pieniä kipuja, sekä toispuoleista (oikealla puolella olevaa) polttelua n. nivusen kohdalla niin hain siihen vähän tietoa. Tällaisen löysin ja jaan sen nyt teidänkin kanssa jos siitä on teillekin "hyötyä":

"Keltarauhasen erittämä relaksiini aiheuttaa nivelsiteissä löystymistä ja tekee lantiorenkaasta joustavan valmistaen lantion aluetta synnytykseen. Tästä johtuen jomotukset ovat tyypillisiä oireita, varsinkin loppuraskaudessa, mutta toisilla se voi tuntua jo alkuraskaudessa kolotuksena lonkissa, häpyliitoksessa ja nivustaipeissa."

Raskaudesta - Plazan keskustelut ? Plaza

Tuo on siis jonkun kopioimaa jostain , mutta eiköhän ole ihan tosi. Yritin etsiä alkuperäistä lähdettä, mutten onnistunut. Tuolla linkissä on vähän pidemmätkin selostukset jos haluatte käydä lukemassa. Itse kaipaan enemmän vastauksia kysymyksiin "miksi". Paljon kerrotaan vain samoja, että näin ja näin tapahtuu, mutta ei sitä alkuperäistä syytä.

 

Mangu, sun vauvan sydän taitaa jo lyödä :heart:! =)

 

Kyllä mun tietooni on pikemminkin niin, että kaikkein varovaisin kemikaalien, ravinnon yms. kanssa pitää olla nimenomaan ekan raskauskolmanneksen ajan. Silloin kehitys alkiosta sikiöksi tapahtuu. Muistakaa esim. syödä sitä foolihappoa tarpeeksi just siellä alkuviikoilla, sen puute voi aiheuttaa selkäydinvaurion. Vastaavasti a-vitamiinia pitää välttää. Tavallisissa monivitamiinivalmisteissa nää ei ole kohdallaan, vaan pitää olla nimenomaan raskausajaksi tarkoitettuja pillereitä.

Ekan kolmanneksen jälkeen kohdussa on ikään kuin valmis minivauva, joka vaan kasvaa kokoa, eikä äidin kautta tulevat altistukset ole sille enää lainkaan niin vaarallisia kuin alussa.

Mutta joku ylin lääketieteen auktoriteetti-instanssi Helsingistä antoi synninpäästön hiusten värjäämiselle, kunhan sitä ei tee useita kertoja viikoittain. Silloinkin ounastellut riskit on vielä varmistamattomia. Mä taas yhdestä jenkkiopuksesta luin, miten saunominen voi vahingoittaa sikiötä, "koska se aiheuttaa korkeaa kuumetta vastaavan tilan". Ihan bullshittiä. Eihän saunassa ihmisen sisäelimet käy kiehumaan, vaikka joku saunassa ikinä käymätön jenkkiasiantuntija niin luulisikin. Suomessa ei myöskään olisi syntynyt ikinä yhtään tervettä lasta, jos saunominen olisi millään tavalla vahingollista.

Kyllä me kuultiin dopplerilla sydänäänet ekan kerran 7+jotain -viikolla, siis alakautta ultraamalla. Päältä ne eivät kai vielä silloin jaksa kuulua.

Mä en tässä raskauden vaiheessa pystynyt katsomaan sitä Hiljaa toivotut-dokkaria, tai en halunnut tässä kohtaa käydä niitä tunteita läpi. Tallennettiin kuitenkin. Sellaisen pätkän olen siitä nähnyt, jossa se yhden pariskunnan mies kovin tunteikkaasti mietiskelee, miten niitten omien geenien siirtyminen sille lapselle on just se kaikkein oleellisin juttu. Vaikka ymmärrän, ettei tuollaiseen dokumenttiin ole esiintyjiä varmaan suuremmin tarjolla, olisi silti ollut kiva, jos edes yksi sellainen pariskunta olisi löytynyt, joka myös on joutunut turvautumaan lahjasoluihin.