Ensimmäinen synnytys käynnistetty -> sektio. Miten käy toisen synnytyksen?

Ensimmäinen lapsi syntyi rv 42+2 isokokoisena 54 cm 4360 g. Synnytys käynnistettiin pehmentämällä kohdunsuuta Cytotecilla. Olin kaiken kaikkiaan synnytyksessä 28 h ja maksimissaan viisi senttiä auki. Lopulta jouduin kiireelliseen sektioon, sillä synnytys ei kerta kaikkiaan vain edennyt (viimeiset 9 h about sama tilanne). Sektion yhteydessä selvisi, että tyttö oli kasvotarjonnassa eikä mahtunut laskeutumaan tarpeeksi alas.

No anyways pian lähestyy toinen synnytys ja sekös aiheuttaa kauhistusta ja epätoivon tuntemuksia. Mulla on rv 34 menossa ja en muuta osaa miettiäkään kuin pelätä vauvan suurta kokoa. Ei ole minkäänlaista luottoa siihen, että synnytys vain käynnistyisi itsestään ajallaan! Ensimmäisessä raskaudessa minulla ei ollut juurikaan harjoitussupistuksia ja kohdunkaulan tilanne oli hyvin epäkypsä käynnistykseen mentäessä.

Tämä vauva on raivotarjonnassa, mutta ilmeisesti ei kovinkaan alhaalla. Välillä kyllä "poraa" niin, että vihloo alapäässä. Olen joka tapauksessa varma, että mitään pehmenemistä/aukeamista ei ole tapahtunut.

Onko kenelläkään muulla vastaavanlaista kokemusta? Mitä tapahtui muissa raskauksissa ja synnytyksissä, jos ensimmäinen meni yliajalle, eikä tullut alakautta ulos. Uskon, että jos edellinen olisi tullut synnytyskanavan kautta, olisi tilanne erilainen. Nythän olen taas kuin ensisynnyttäjä paikkojeni kanssa! Ei se avaudutut 5 cm kauheasti mieltä lämmitä

 

Etukäteen ei voi mitenkään tietää, riippuu ihan lääkäristä joka päätöksen viimekädessä tekee. Minulla esikoisen käynnistysyritys päättyi kiireelliseen sectioon sydänäänten romahdettua ja toisessa raskaudessa kävinkin kolme ekrtaa äitipolilla seurattavana ettei sama toistuisi. Kaikilla kolmella lääkärillä oli ihan eri mielipide voiko käynnistää vai pitäisikö leikata suoraan ja jos leikataan niin missä vaiheessa. Nyt odotan kolmatta ja kahden lääkärin kanssa olen toistaiseksi keskustellut. Toinen oli sitä mieltä että ehdottomasti suoraan sektioon viikolla 37 ja toinen taas oli sitä mieltä että ihan hyvin minun taustatiedoillani voidaan odottaa lasketunajan tietämille ja jos käynnistyy luonnollisesti niin alatiesynnytystä voidaan yrittää.

 

Itse tunnen 2 äitiä joilla alakautta synnytys ei ole onnistunut, koska paikat eivät ole lopulta auenneet riittävästi. Toinen heistä oli jo aika pieniltä viikoilta vuodelevossa paikkojen kypsymisen takia, mutta kuitenkaan itse synnytyksessä ei kohdunsuu aiennut muutamaa centtiä enempää..
Toinen taas päätyi 2 kertaa kiireelliseen sectioon samasta syystä, ja sanottiin että jos kolmas joskus tulee niin suoraan sectio.
Varsinaisesti tämä ei kai kysymykseesi vastaa, mutta siis tiedän että on olemassa naisia jotka eivät voi synnyttää alakautta.

Itselläni molemmat lapset ovat olleet vielä vähän ennen ponnistusvaihetta korkealla, ja siis laskeutuneet kunnolla vasta ponnistaessa, joten välttämättä tuo vauvan korkealla olo tai edes huono asento ei vaikuta tuohon.

 

Mulla meni 2 synnytystä samalla kaavalla eli käynnistys ja kiireellinen sektio. Toisessa raskaudessa kävin pelkopolilla juttelemassa. Mulla oli samoja ajatuksia kuin alottajalla. Se kyllä helpotti ja tuntuu että toinen kerta oli "parempi". Olisiko sun vielä mahdollista käydä juttelemassa vaikka neuvolassa tms.

 

Kiitos vastauksistanne!

valdemaria, mä puhuin tällä viikolla neuvolatädin kanssa asiasta, mutta ei häneltä paljon apuja irronnut. Eipä hän asialle oikein mitään voi tehdäkään! Sanoi vaan, että varmaan on aika iso vauva kuten ensimmäinenkin, mutta tuskin mikään ihan valtava. Ja tuo kokokin riippuu raskausviikoista, että milloin syntyy!

Itseäni eniten mietityttää käynnistäminen. Rv 42 en kyllä ala odottelemaan! Siinä vaiheessa vauva on varmasti niin iso, että ei varmasti tule ala kautta. Mulla on kyllä ensi viikolla neuvolalääkäri, joka varaa ajan synnytystapa-arvioon. Siellä selviää mm. vauvan koko.

Aion kysyä mitä mieltä he olisivat esim rv 40 käynnistämisestä, jos vauva on jo valmiiksi ultrassa iso.

Ei kai tässä oikein mitään voi tehdä. Juoda korkeintaan vadelmanlehtiteetä ja pitää sormet ristissä Hitttttoooooooo. En halua taas samaa kaavaa.

 

Sektio ja senttiä.

 

Tää ei kai nyt ihan vastaa tuohon aloittajan kysymykseen, mutta vastaanpa otsikkon kuitenkin...

Mulla ensimmäistä synnytystä yritettiin käynnistää kalvot puhkaisemalla ja tipalla, mutta ei koskaan käynnistynyt, joten seuraavana päivänä siten sektioon. Rv 38+

Toinen synnytys käynnistettiin cytoteceilla, lähti hyvin käyntiin ja vauva syntyi alakautta 12 tunnin kuluttua käynnistyksen aloituksesta. Rv 41+.

Molemmat vauvat reilu nelikiloisia.

 

Mulla meni näin:
1. lapsi, käynnistys -> kiireellinen sektio
2. lapsi, käynnistys -> kiireellinen sektio
3. lapsi, suunniteltu sektio

Ja joo. En toivoisi kyllä kenellekään noita käynnistyksiä jotka kesti monta, monta vuorokautta(tuskaa).

 

Itse olen saanut kaksi lasta alakautta, joten kokemuksia varsinaisesta aiheesta ei ole jaettavaksi. Mutta tuohon kokoasiaan.

Esikoiseni syntyi 42+1 käynnistettynä Cytotecilla yliaikaisuuden vuoksi, ja mitat olivat melkein täsmälleen samat kuin sinun esikoisellasi. Pääsin kakkosen kohdalla synnytystapa-arvioon esikoisen koon vuoksi ja jännitin kovasti, paljonko menee yli ja minkälainen mötikkä tulee. Toinen lapsi syntyikin spontaanisti viikoilla 40+4, ja painoi 3700 grammaa.

 

Toinen lapsi syntyikin spontaanisti viikoilla 40+4, ja painoi 3700 grammaa.

Erosiko sun toinen odotusaika loppuvaiheessa esioisesta? Tarkoitan nyt vain sitä, että osasitko aavistaa että käynnistyykin spontaanisti? Oliko enemmän kipuja tai vaikeuksia?

 

Minulla eka lapsi rv 41+1 kiireellinen sektio (cytotec ei tehnyt mitään, ei supistuksia vaikka vedet menneet) 4400g ja 56cm.

Toinen lapsi rv 41+5 alatiesynnytys (avaus ballongilla + oksitosiini) 3550g ja 50cm.

Eli toinen synnytys voi onnistua ns. normaalisti vaikka eka menisikin "pieleen".

 

huu, osaatko sanoa mistä omalla kohdallasi vauvojen kokoero on johtunut? Mä en voi lohduttautua oikein tuollakaan, että "no se on pienempi, joten helpompi homma". Ihan varmasti on yhtä iso tai isompi!!

 

Erosiko sun toinen odotusaika loppuvaiheessa esioisesta? Tarkoitan nyt vain sitä, että osasitko aavistaa että käynnistyykin spontaanisti? Oliko enemmän kipuja tai vaikeuksia?

Tosi vaikea verrata, kun eka raskaudessa nukuin loppuvaiheessa päikkäreitä ja söin herkkuja, tokassa juoksin parivuotiaan perässä

Mutta väittäisin että harjoitussupistuksia oli tokalla kerralla vähemmän.

 

valdemaria, mä puhuin tällä viikolla neuvolatädin kanssa asiasta, mutta ei häneltä paljon apuja irronnut. Eipä hän asialle oikein mitään voi tehdäkään! Sanoi vaan, että varmaan on aika iso vauva kuten ensimmäinenkin, mutta tuskin mikään ihan valtava. Ja tuo kokokin riippuu raskausviikoista, että milloin syntyy!

Minä kysyisin vielä synnäriltä voisiko siellä käydä juttelemassa asioista. Pelkopolilla ainakin pelkästään se, että sai esittää toiveitaan ja ne kuultiin, auttoi. Tsemppiä!

 

huu, osaatko sanoa mistä omalla kohdallasi vauvojen kokoero on johtunut? Mä en voi lohduttautua oikein tuollakaan, että "no se on pienempi, joten helpompi homma". Ihan varmasti on yhtä iso tai isompi!!

En osaa sanoa tarkalleen, itse veikkaan että paitsi lasten sukupuoli vaikutti (eka poika, toka tyttö) mutta myös mahdolliset verensokeriongelmat. Kummassakaan raskaudessa ei ollut virallisesti mitään vs-häiriöitä, mutta muistan ekan raskauden lopulla väsyneeni aina kun söin makeaa jne. ja sitten taas tässä toisessa raskaudessa koin päinvastoin, mikään ei heilauttanut olotilaani.

 

Mä menisin yksityiselle ultraan ja pyytäisin mittaamaan kohdun paksuuden. Se kun voi ohentua jo yhden sektion jäljiltä vaarallisen ohueksi ja jos seuraava vauva on iso, synnytys käynnistetään ja kohtu on ohut, voi olla kohdun repeämisen riski. Kohtu repeää nimenomaan, kun käynnistetään keinotekoisesti ja rajusti ja jos on iso vauva yms. muut tekijät. Eli eka aloittajan pitäisi selvittää kohdun paksuus sektioarven kohdalta. Näitä ei rutiinisti mitata, mutta mitataan, kun pyydät. Itse nimittäin pääsin säikähdyksellä, kun eka oli sektio, toka piti olla alatie, mutta päädyttiinkin sektioon ja kun lääkäri avasi vatsan, se huomasi, että kohtu oli niin ohut ja vauva niin iso, ettei kohtu olisi mitenkään kestänyt alatiesynnytystä repeämättä. Hitsit, että säikäytti tilanne. Kukaan ei kertaakaan siis mitannu kohdun paksuutta, vaikka ravasin äippäpolilla ultrassa monta kertaa. Kohdun paksuutta ei siis rutiinisti mitata. Eli ennenkuin suostuisin mihinkään käynnistyksiin, haluaisin varmistua kohdun paksuudesta ja sen kestävyydestä, kun kerta yksi sektio jo alla.

 

No mun esikoinen käynnistettiin täysin epäkypsästä tilanteesta (raskausaikana ei supparin supparia) rv 42 ja hän syntyi hätäsektiolla 42+2.

Kuopus käynnistettiin (taas paikat epäkypsät) 41+4 ja hän syntyi normaalisti alakautta 41+5.

 

Eka rv40+ käynnistettiin -> sectioon (poika 4,2kg)
Toka rv38+ alakautta (n.6 v väliä tyttö 3,8kg)
Kolmas rv 38 käynnistettiin kalvojen puhkaisulla-> sectio ( ed.väliä 2v kaksospojat 3,5kg& 2,9kg)
Neljäs rv39+ alakautta ( poika 3,8kg väliä 2v)
Viides rv 41 alakautta. (tyttö 4,5kg)

Eli itsellä ei nuo käynnistykset ole tuottaneet muuta kuin kiireellisen section.. Ja itsellään käynistyneet päätyneet alakauuta synnytykseen.

Jokaine synnytys on kuitenkin omanlaisensa..

 

1. synnytys: käynnistys (cytotecit ja oksitosiini) -> kiireellinen sektio,
2. synnytys: käynnistys (cytotecit, ballonki ja oksitosiini) -> kiireellinen sektio.

Kummassakin synnytyksessä avautuminen jämähti 4-6 cm. Molemmat lapset olivat syntyessään melkein 4,5 kiloisia.

 

Kiitos kun jaoitte kokemuksianne Täytyy pyytää synnytystapa-arviossa, että katsoisivat samalla kohdun tilanteen. Toivottavasti mittaavat eivätkä vaan sivuuta asiaa.

 

Mä mietin samoja asioita vaikken ole edes raskaana. Ensimmäinen käynnistettiin täysin epäkypsästä tilanteesta ballonkilla sikiön huonon voinnin ja heikon kasvun takia rv38+2. Ballonki ei tehnyt mitään muuta kuin pieniä supistuksen alkuja mutta lapsi ei oikein kestänyt niitäkään joten mentiin kiireelliseen sektioon Rv 38+3.

Pelottaa ja jännittää miten seuraavan kanssa käy jos meille vielä lisää lapsia annetaan. On kiva lukea että joillain on onnistunut alatiesynnytys sektion jälkeen ja jopa käynnistettynä.

 

Mulla ensimmäisessä käynnistys yliaikaisena 42+0, kiireellinen sektio 42+1.
Toinen käynnistettiin yliaikaisena 42+0, kiireellinen sektio 42+1.
Kolmas suunniteltu sektio.

 

Mulla eka käynnistettiin 39+4. Sain sellasen tabletin suuhun. Muutama tunti tästä vauvalla meni sydänäänet niin huonoksi, että tehtiin kiireellinen sektio.

Toinen 40+0 mulle meni vedet kotona, mutta synnytys ei oikein lähtenyt käyntiin, laitettiin sitten oksitosiinitippa ja vauva syntyi sitten normaalisti alakautta.

 

[QUOTE="huu";28457479]Minulla eka lapsi rv 41+1 kiireellinen sektio (cytotec ei tehnyt mitään, ei supistuksia vaikka vedet menneet) 4400g ja 56cm.

Toinen lapsi rv 41+5 alatiesynnytys (avaus ballongilla + oksitosiini) 3550g ja 50cm.

Eli toinen synnytys voi onnistua ns. normaalisti vaikka eka menisikin "pieleen". [/QUOTE]

Mulla lähes identtiset kokemukset, kuin sulla. Lapset olivat vain isompia.

 

Eka käynnistetty 41+5, virhetarjonnan (jotenkin otsa edellä) päätyi kiireelliseen sektioon.

Toinen käynnistyi itsekseen 39+5, mutta loppui samalla tavalla kiireelliseen sektioon pitkittyneen synnytyksen takia. Oli kyl varmaan virhetarjonnassa, kun vauvan pää vähän vino syntyessään (korjaantu muutamassa viikossa). Tää toinen kerta paljon helpompi. Tiesi jo vähän miten tässä käy, osasi varautua sektioon, kun synnytys ei edennyt. Toisesta sektiosta toivuin todella paljon nopeammin.