Kiitos kaikille ja
isot onnittelut um91! Hyvän päivän valitsi teijänkin tyttö syntyä. Miteä lie sitte tuo syntymäpäivä merkkaaki (6.6.-12 = 6+6=12)...
VanillaNinja Miulla ois ollu synnytystapatutkimus 37+1, mutta neitipä päätti tulla viikkoa aikasemmin niin sitä ei sit tehty...
Ennakoivia merkkejä synnytyksen lähestymisestä ja synnytyskertomus Olin sunnuntaina tosi kipee lantion seudulta ja maanantaina huomasin ett on paljon helpompi istua autossa ja hengittää ku ennen, eikä maha-asukkikaan enää potkinu pahasti kylkiluihin. Maha oli myös selvästi laskeutunu alas. Tiistai-iltana meni sitten vedet kymmenen aikaan, vielä ei ollu suppareita. Mikään kiire sairaalaan meillä ei siis ollu ja mielellään olinki kotona pitempään ku vesi vuoti tiputtamalla ja välillä valahtamalla. Soitin kylläkin sairaalaan ja varoittelin tulevasta. Kävelin kylpypyyhe taiteltuna haaroissa, side ei pitänyt niitä valahteluja. Sairaalaan saavuttiin seuraavan vuorokauden puolella (säästettiin 30e!)
Käyrällä olin ensin tunnin, jonka jälkeen mies lähti nukkumaan vanhempiensa luo (ei uskaltanu lähteä kotiin jonne olisi ollu n.50km matkaa). En ollut auennut vielä oikein nimeksikään. Puol tuntii sen jälkeen ku pääsin käyrältä pois alkoi supistukset 10 min välein ja puolen tunnin päästä siitä alkoi jytkimään 5min välein. Kuuntelin sitä puol tuntii jonka jälkeen kutsuin hoitajan joka antoi kipupiikin lihakseen, sain torkuttua sen avulla n.40min.
Mieheni tuli paikalle ja ilmoitettuani haluavani ammeeseen, laitettiin käyrälle joka sitten venyi vauvan uneliaisuuden vuoksi (odottelua kesti yli tunti joka oli yhtä tuskaa). Noustuani seisomaan alkoi vauvan sykkeet paranemaan ja lopulta voitiin lähteä kohti ammetta. Matka käytävän toiseen päähän oli tuskainen, alussa tuli supistus jonka aikana mieheni tuki minua, loppumatkan yritin sipsutella mahd. nopeasti jotta pääsisin nojaamaan johonkin muuhun. Vaatteista päästyäni eroon saapui labrahoitaja joka otti vielä vasta-aineet ja jonkin muun verinäytteen. Sen jälkeen pääsin ammeeseen. Olin ennen ammetta auki nihkeesti yhdelle sormelle. Ammeessa lilluin n. tunnin jonka jälkeen pyysin miestäni kutsumaan kätilön. Ammeesta päästyäni sängylle hän totesi olevani 5cm auki, sitten mietittiin kipulääkitystä. Päädyin epiduraaliin. Siirryttiin toiseen synnytyssaliin jossa sitten selvisi että anestesialääkärillä menisi yli puol tuntia ennen kuin kerkiäisi. Päädyttiin kokeilemaan kohdunkaulan puudutusta, jonka tuli sitten laittamaan sama gyne joka oli meijän pientä alkoita siirtämässä ICSIssä ja ultraamassa 7 raskausviikolla. Puudutus auttoi hyvin ja olin kivuton tuntien kyllä supistusten paineen. Anestesialääkärin tultua pääsyttiin laittamaan spinaali epiduraalin sijaan koska olin auennut jo 8 cm:iin. Sain puudutuksen laiton aikana kaksi supistusta jotka oli helppo kestää puudutuksen avulla
Kahentoista aikaan olin jo täysin auki ja aloitin passiivisen ponnistuksen. Klo 14.14 näki tyttäremme päivän valon. Lastenlääkäri tarkasti tytön heti syntymän jälkeen ennenaikaisuuden vuoksi ja antoi ruokintaohjeiksi 20mlx8.
Istukka oli epämuodostunut, mutta kerta se oli tehtävänsä hoitanut mallikkaasti ei lisätutkimuksille ollut aihetta.
Erinomaisen kätilöopiskelijan ansiosta selvisin pahimmilta repeämiltä, kolme pientä pintanirhaumaa tuli jotka tikattiin nopeamman parentumisen vuoksi.
Perjantaina päästiin siis pois sokeriseurannasta ja näytti että oltaisiin päästy jo lauantaina kotiin, mutta keltaisuuden takia päättivät pitää vielä yhden yön, saatiin perhehuone. Sunnuntai-iltana tyttö laitettiin valokaappiin puoleksi vuorokaudeksi. Siitä seurasivat verikokein vielä puoli vrk, jonka jälkeen päästiin tiistaina kotiutumaan. Tyttö nukkui ensimmäisen yön kotona paremmin kuin mitään muuta yötä sairaalassa.
Sanoisin että helppo ja tyytyväinen lapsi on... Tietää että nyt ollaan kotona