ensikodista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Hei, onko kellään kokemusta ensikodissa olemisesta? Millaista siellä oli? Saitko apua/tukea? Menitkö jo ennen lapsen syntymää vai vasta synnytyksen jälkeen? Oliko lapsen isä siellä mukana?

Nuori serkkuni on raskaana ja mietiskelee pärjääkö lapsen kans kahdestaan, isä on mukana lapsen elämässä, ovat siis yhdessä, mutta molemmat asuu vielä vanhempien luona. Serkkuni on kysellyt minulta mitä hänen kannattaisi nyt tehdä. Minulle tuli mieleen ensikoti, ja ajattelinkin täältä kysyä onko kellään kokemuksia ko paikasta.

 
Olin ensikodissa baby blues -jaksolla jossa mm.masentuneita ja unikoulua. Nain myos toimintaa silla osastolla jossa asui nuoria aiteja. Uskoisin etta siella saa tukea ja on hyva paikka. Sellaista tuettua yhteisoasumista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
oisko näillä nuorilla aika perustaa se ihan oma perhe ku on jo lapsikin tulossa.
Ihmettelen kovin ku ei olla kuitenkaan kypsiä hoitamaan lasta....

Molemmat täyttää 18-vuotta tämän vuoden aikana. Ovat miettineet yhteiseen kotiin muuttamistakin, mutta aluksi tuo ensikoti voisi olla hyvä ratkaisu, saisi varmuutta vauvan hoitoon jne - serkullani on ollut masennusta murrosikäisenä ja sen pohjalta ajattelin, että tuollainen "tuettu asuminen" vaikka parin kuukauden ajan voisi olla hyvä ratkaisu. Lapsen syntyminenhän voi laukaista uuden masennusjakson, ei toki välttämättä, mutta mahdollisuus on olemassa.
 
Mun käsittääkseni ensikodissa voi asua molemmat vanhemmat ja sieltä autetaan oman elämän alkuun.
Mutta jos heillä on muuta tukiverkkoa, niin miksi ensikodin kautta, kun kuitenkin ovat jo täysi-ikäisiä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja Minä:
Työskentelen ensikodissa. Joten tuttu paikka :)

Kerro hieman lisää millaista siellä asumine on ja kuinka pitkä jakso siellä yleensä ollaan?

Riippuu hieman syistä, jonka vuoksi ensikotijakso on tarpeen. Arjentaidon hallinnan puute tai vaikka kodin- ja vauvanhoidon osaamisen puute jos syynä, voi asumista huoletta olla montakin kuukautta. Vastaavasti taas esim. jaksamattomuus, masentuneisuus tmv. syyn ollessa, voi asuminen olla lyhkäisempää. Ihan arjenhallinta, sekä oma ja perheen kuntoutuminen ja voimaantuminen määrittää jakson pituuden. Jakson aikana tehdään arviointeja ja pidetään palavereita säännöllisesti ja / tai tarpeen mukaan.

Ensikoti mahdollistaa itsenäiseen vauvaperhe-elämään valmentautumisen ja valmistautumisen avun ja tuen ollessa saatavilla 24 h. Perheen tarpeista ja tavoitteista riippuen heidän kanssaan opetellaan vauvan perushoitoa, vuorovaikutuksen tukemista, kodinhoitoa, ruoanlaittoa yms yms. Masentuneisuuden ja jaksamattomuuden ollessa taustalla perhettä tuetaan sitten eri keinoin ( jos siis muuten arjenhallinta on hanskassa ).

Minulla ei tietenkään ole kokemusta kuin yhdestä ensikodista, mutta uskoisin että kaikki Suomen ensikodit toimivat samansuuntaisesti, vaikkakin menetelmissä voi olla eroavaisuuksia =)

Kannattaa tutustua oman kunnan ensikotipalveluihin ensin vaikka nettisivujen kautta ja sitten soittaa heille ja sopia tutustumiskäynti. Tulevan äidin kannattaa ottaa asia neuvolassa puheeksi ja sitä kautta lähteä hänen kanssaan selvittelemään, onko ensikotijakso juuri hänen perheen kannalta paras ratkaisu ja saako hän maksusitoumusta jaksolle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja LisaMarie:
Mun käsittääkseni ensikodissa voi asua molemmat vanhemmat ja sieltä autetaan oman elämän alkuun.
Mutta jos heillä on muuta tukiverkkoa, niin miksi ensikodin kautta, kun kuitenkin ovat jo täysi-ikäisiä?

Eivät vielä täysi-ikäisiä lapsen syntyessä, molemmat täyttävät loppu vuodesta. Serkkuni poikakaverin vanhemmat eivät ole innoissaan tulevasta lapsenlapsesta, serkkuni vanhemmat ovat kovin urasuuntaisia ja uskallan jopa väittää, etteivät pysty heitä tukemaan ja auttamaan yhteisen elämän alkuun. Ja siksi tätä asiaa mietin, kun serkkuni on ilmaissut oman huolensa siitä miten pärjäävät lapsen synnyttyä, kun tulevat isovanhemmat eivät ole heidän tukenaan. Heidän omat kaverinsa vaikuttavat vielä aika lapsilta, eikä muilla heidän ikäisillään ole vielä omia lapsia.
Voihan se olla, ettei ensikoti ole heidän paikka, mutta mietinpähän vain kuinka voisin serkkuani auttaa, samalla paikkakunnalla kun ei asuta niin mietin muita vaihtoehtoja...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minä:
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Alkuperäinen kirjoittaja Minä:
Työskentelen ensikodissa. Joten tuttu paikka :)

Kerro hieman lisää millaista siellä asumine on ja kuinka pitkä jakso siellä yleensä ollaan?

Riippuu hieman syistä, jonka vuoksi ensikotijakso on tarpeen. Arjentaidon hallinnan puute tai vaikka kodin- ja vauvanhoidon osaamisen puute jos syynä, voi asumista huoletta olla montakin kuukautta. Vastaavasti taas esim. jaksamattomuus, masentuneisuus tmv. syyn ollessa, voi asuminen olla lyhkäisempää. Ihan arjenhallinta, sekä oma ja perheen kuntoutuminen ja voimaantuminen määrittää jakson pituuden. Jakson aikana tehdään arviointeja ja pidetään palavereita säännöllisesti ja / tai tarpeen mukaan.

Ensikoti mahdollistaa itsenäiseen vauvaperhe-elämään valmentautumisen ja valmistautumisen avun ja tuen ollessa saatavilla 24 h. Perheen tarpeista ja tavoitteista riippuen heidän kanssaan opetellaan vauvan perushoitoa, vuorovaikutuksen tukemista, kodinhoitoa, ruoanlaittoa yms yms. Masentuneisuuden ja jaksamattomuuden ollessa taustalla perhettä tuetaan sitten eri keinoin ( jos siis muuten arjenhallinta on hanskassa ).

Minulla ei tietenkään ole kokemusta kuin yhdestä ensikodista, mutta uskoisin että kaikki Suomen ensikodit toimivat samansuuntaisesti, vaikkakin menetelmissä voi olla eroavaisuuksia =)

Kannattaa tutustua oman kunnan ensikotipalveluihin ensin vaikka nettisivujen kautta ja sitten soittaa heille ja sopia tutustumiskäynti. Tulevan äidin kannattaa ottaa asia neuvolassa puheeksi ja sitä kautta lähteä hänen kanssaan selvittelemään, onko ensikotijakso juuri hänen perheen kannalta paras ratkaisu ja saako hän maksusitoumusta jaksolle.

Kiitos sinulle vastauksesta! Kuulostaisi siltä, että serkulleni voisi tuollaisesta olla apua. Kovasti on miettinyt, miten osaa vauvaa hoitaa (eikä heillä taida oikein olla käsitystä raha-asioiden hoidosta, kodinhoidossakin varmasti tarvitsivat hieman opastusta) ja ollut kovinki epävarma tulevaisuudesta. Vaikka ovatkin miettineet poikakaverin kanssa yhteisen kodin perustamista, niin silti ovat kovin epävarmoja omasta pärjäämisestä ja mielestäni he tarvitsivat aikusiten tukea uuteen elämäntilanteeseen.

Eli neuvolan kautta voisi tarkemmin saada serkulle tietoa oman paikkakunnan ensikodista, itse asiassa siitä olivat ilm jo hieman asiaa sivunneet. Mutta kannustan serkkuani ottamaan asiasta enemmän selvää tai otamma yhdessä häne kanssa!
 
Meinasin joutua masennuksen ja puolison kaltoknkohtelun takia ensikotiin. Koska meillä oli erittäin hyvä verkosto ja olin sitoutunut masennuksen hoitoon. Pääsi kotiin vauvan. Uniongelmiin olen saanut ensikodin avopalveluja. Ihastuin palveveluihin ja vanhemmuutta ei aliarvioitu tai latistettu pidin paikkaa erittäin hyvänä. Ja onnellinen on se vanhempi, joka pääsee ensikotiin.
 
Minut pakotettiin ensikotiin päihdetaustani takia vaikka olen ollut raittiina vuosia. Lapseni otettiin huostaan pari viikkoa syntymän jälkään, koska kieltäydyin kunniasta.kunnalla ei ollut tarjota avopuolen palveluita eikä heillä ollut aikaa selvittää perheeni tilannetta. He väittivät perusteluksi kykyäni pärjätä arjessa, vaikka heillä ei ollut siitä mitään näyttöä koska lapseni on ollut sairaalassa.olen tavannut lastani sairaalassa päivittäin ja kaikki huume ja alkoholiseulani ovat olleet puhtaat. Nyt joudun vanhemmuudenarvioon ensikotiin.pelottaa mennä sinne koska joudun luopumaan lemmikeistäni.minulla ei ole varaa maksaa eläinsuojaa eikä niitä voi jättää heitteillekään.pelkään etten kestä olla ensikodissa koska olen yksinasuja ja yhteisö tuottaa stressiä.uskon että riitaudun sekä henkilökunnan että asukkaiden kanssa ja loppujen lopuksi vanhemmuuden arvio on kielteinen.Hyvää Joulua teille...
 

Yhteistyössä