Ennen ensimmäistä raskautta ja synnytystä minua ei pelottanut...

[haaveilija]

...mutta nyt kun toinen lapsi alkaa tulla ajankohtaiseksi, niin pelkäänkin raskautta ja synnytystä niin paljon, että en uskalla ryhtyä "tuumasta toimeen".

Pelkään, että oksennan taas koko raskauden ajan ja joudun taas sairaalaan...
Pelkään, että raskaus ei menekään hyvin...
Pelkään, että lapsi syntyy vammaisena...
Pelkään synnytystä...

Mitään noista en osannut pelätä ennen ensimmäistä lasta. Olin vain naiivin luottavainen, että kaikki menee hyvin. Olisinpa nytkin...

 

[Peppari]

No sehän menee juuri noin että tieto lisää tuskaa.

 

[Meriheponen]

Jokainen raskaus on naisella erilainen! :hug: Ja älä huoli, kyllä se aika tulee, kun olet ihan varma, että nyt on toisen aika :hug:

 

[Sama]

homma oli mullakin ja nyt kitienki kolmatta odotan. Kyllä siitä pääsee yli.

 

[haaveilija]

...asiaa ei yhtään auta se, että työskentelen kehitysvammaisten vauvojen parissa. Tuntuu mahdottomalta, että kukaan koskaan voisi saada tervettä lasta, kun kehitysvammoja on niin paljon. Ja minä en jaksaisi hoitaa ympäri vuorokauden koko ajan sairasta lasta.

Kai se sitten tarkoittaa, ettei halua toista lasta jos ei olisi valmis ottamaan vammaista? Vai onko näin oikeutetteua ajatella näin?