Endo

[sekaisin]

Kävin eilen lääkärissä papa-kokeessa ja kappas mitä löytyikään, endometrioosi! Olen ravannut lääkärissä viime aikoinakin monet kerrat ja ollut lisäksi ihan sairaalassa tutkimuksissa pari viikkoa sitten vatsakipujen takia(lääkäri piti minua ihan köpönä ja määräsi vaihdevuosiin tarkoitettua lääkettä limakalvoille, voivat olla synnytyksen jäljiltä kuulemma kipeät! Ja #&%?$!*!) Nyt löytyi siis kokeneen lääkärin ansioista vähän "vahingossa". Tilanne on kuulemma kohdallani jo aikas paha, näin ainakin ymmärsin. Endo kasvaa emättimen seinämän läpi yms. eikä sitä voi leikata. Minun tapauksessa en siitä kuulemma enää parane ja jossain vaiheessa hamassa tulevaisuudessa edessä on munasarjojen yms. poisto. Lapset täytyisi kuulemma hankkia heti. Meillä on onneksi yksi lapsi, 3 kk ikäinen pieni nyytti. Lääkäri suositteli seuraavan hankkimista heti imetyksen päätyttyä! Vaikka lapsi on ihana, raskaus oli aikas tustainen. Synnytyksen jälkeeen minulla oli vaikka mitä komplikaatioita, esim. kohtutulehdus, kaavinta...en siis tiedä miten jaksan. Olimme ajatelleet toista lasta ehkä parin kolmen vuoden päästä, mutta nyt? Vielähän edellinenkin on sylivauva. Mietityttää myös nykyisen lapsen puolesta, haluaisin keskittyä häneen kunnolla nyt pienenä. Riittääkö aikani kahdelle pikkuiselle. Mietitytttää myös uusi raskaus näin pian, eikös siihenkin liity omat riskinsä. Pystynkö myöskään keskittymään uuteen vauvaan niin hyvin kuin tähän ensimmäiseen, kun olisi esikko myöskin huomioitavana. Lapseni on tärkeintä maailmassa ja haluaisin tehdä niinkuin hänen kannaltaan on parasta. Itselläni on sisaruksia, joiden kanssa olen todella läheinen. Haluaisin suoda tämän myös omalle lapselleni. Meidät on tehty aikas putkeen ja olen siihen nyt ihan tyytyväinen, oli leikkikaveria ja ystävää omista siskoista. Äiti muistaa kuitenkin, kuinka raskasta oli kun olimme pieniä. Aikaa ei tahtonut riittää kaikille yms. Itse en kuitenkaan koe olevani traumatisoitunut. Lähinnä tässä nyt mietityttää omakin jaksaminen, miten selviytyisin kahden pienen kanssa, kun yksikin tuntuu välillä ylivoimaiselta? tulipas sekava vuodatus Kokemuksia ja mielipiteitä viisaammilta, oma pää on sekaisin...

 

[endotar]

Onnea esikoisen syntymästä!

Itselläni on todettu erittäin vaikea endometrioosi jo vuosikausia sitten. Olen onnistunut kaksi lasta saamaan hoidoilla. Minun myös annettiin silloin aikanaan ymmärtää, että munasarjat saatetaan joskus joutua poistamaan ja niinhän siinä kävikin (onneksi vain toinen). Oltiin pistetty töpinäksi ja ko. leikkaukseen jouduin raskausaikana. Kuopus syntyi 3kk sitten, ivf-hoidoilla siis myöskin. Tähänhän riittää yksikin munasarja.

Tuli mieleen ajatus, että eikö teidänkin kannattaisi "tehdä" pakastettavaksi alkioita, josta ne voi siirtää kohtuusi, kun sisaruksen hankkiminen tuntuu ajankohtaisemmalta?? Onhan siinä ne omat toimenpiteet ja tylsyydet ja rahanmenot ym. mutta jos vaan kohtu säilyy käyttökelpoisena, voisi se olla yksi vaihtoehto. Joskaan en osaa sanoa miten tuo emättimen läpi menevä juttu nyt vaikuttaa tapaukseen..

Tuntuisi jotenkin siltä, että voikohan tilanne niin kovin vaikea olla, koska olet suht äskettäin onnistunut tulemaan raskaaksi luonnollisesti ja raskaus normaalisti "sulattaa" endopesäkkeitä jne... Mutta onhan se niin, että tapauksia on yhtä monta kuin on meitä sairastajia. Kaikki ovat erilaisia.

Toivottavasti löytyy teille hyvä ratkaisu!! Nauttikaa esikoisestanne ja mukavia syyspäiviä!!!