Lapsena joulu oli minulle vain se juhla, milloin sain sen yhden kalliin lahjan, jota olin jo pitkään halunnut. Olihan se silloin jännittävää ja sitä odotettiin. En muista kyllä kovin montaa joulua lapsuudestani, kai ne olivat kuin mikä tahansa muukin päivä. Ne tärkeät lahjat ovat minulla yhä tallessa, yleensä pelejä, joita tykkään pelata vieläkin aina joskus.
Joku vuosi kävi vain niin, ettei minulla ollutkaan edes sitä yhtä asiaa, jonka halusin. En pyytänyt mitään, en odottanut mitään. Päivä tuntui olevan aivan normaali, vaikka kaikilla muilla perheessä sitten taisi olla hauskaa. Minä vain istuin ja odotin. Ei minulla ollut edes paha mieli siitä, etten saanut mitään mieleistä - enhän minä edes halunnut. Sama jatkui vuodesta vuoteen. En halunnut enää mitään lahjoja. Siihen oma jouluni oli perustunut, siihen yhteen tärkeään lahjaan, josta tuli iloa koko vuodeksi. Sitä ei enää ollut, joten ei se joulukaan tuntunut miltään.
Sama rata on jatkunut nyt. En minä vain enää halua lahjoja ja tunnen, että minulla on jo kaikki tarvitsemani. Jos jostain syystä tarvitsisin jotain, säästän rahat ja ostan itse. Joulu ei tuo minulle mitään, mitä normaalisti en saisi joka päivä.
Ja talvestakaan en oikein välitä...
