masentunut äiti
En tiedä mitä teen...Kuopukseni on jo 2v. enkä oo vieläkään oppinut pitämään hänen nimestä. Olin raskausaikana ja synnytyksen jälkeen vähän hormoonihöyryissä kai enkä oikeen osannut valita tytölle nimee. Miehenikin on vähän sellanen" ihan sama, päätä sä"-tyyppiä ja noloo myöntää, mutta loppujen lopuks suostuin sellaseen nimeen, jonka mun äiti halus. Se on aika erikoinen ja vähän venäläistyylinen hutsahtava nimi. Mä rakastan lastani niin paljon ja tyttö on suloinen, herkkä ja hurmaava persoona. Tytölleni sopisi ennemminkin melko simppeli, nätti ja maanläheinen nimi, kuin sellainen diivanimi. Mä kuvittelin että totun kyllä ajan myötä nimeen ja alan tykkäämään siitä, mutta runsas pari vuotta on nyt mennyt enkä vieläkään tykkää nimestä. Musta tuntuu että oon tulossa hulluks tän asian kans. En ymmärrä, miten tämmönen asia voi pilata koko elämän. Jouduin alottamaan masennuslääkityksen tän asian takia (tosin todellista syytä masennukseeni en ole paljastanut). En osaa enää keskittyä mihinkään muuhun asiaan, kun miettimään mitä teen lapseni nimen suhteen. En kehtaa puhua asiasta kenellekään vaan esitän vaan että kaikki on hyvin ja oon tyytyväinen kotiäiti. Tuntuu että mun elämä on pelkkää showta. Mun kuopus on mulle erityisen rakas ja läheinen ja tuntuu ihan epäoikeudenmukaiselta mun tyttöä kohtaan että hänellä on sellainen nimi, joka ei tee oikeutta hänen suloiselle persoonalleen. Tytön toisesta nimestä tykkään tosi paljon, mutta se on vähän hankala monelle suomalaiselle: B-tä ja G-tä. Mitä mä teen?