En usko

[nyt harmailen]

Minä HALUAISIN uskoa Jumalaan tai johonkin suurempaan voimaan mutta miksi on niin vaikea uskoa? En vaan jotenkin usko että on olemassa joku suurtakin suurempi joka on luonut taivaan ja maan. ://
En missään nimessä väheksy ketään joka uskoo, en halveksu uskontoja. Päinvastoin, olen kateellinen niille jotka ovat löytäneet uskonsa ja uskovat vilpittömästi. Miksi minulle se on sitten niin vaikeaa?
Olisihan se helpompaa jos olisi tunne että jossain tuolla on taivas, paratiisi tai millä kukakin sitä kutsuu.

 

[Mä]

Minä HALUAISIN uskoa Jumalaan tai johonkin suurempaan voimaan mutta miksi on niin vaikea uskoa? En vaan jotenkin usko että on olemassa joku suurtakin suurempi joka on luonut taivaan ja maan. ://
En missään nimessä väheksy ketään joka uskoo, en halveksu uskontoja. Päinvastoin, olen kateellinen niille jotka ovat löytäneet uskonsa ja uskovat vilpittömästi. Miksi minulle se on sitten niin vaikeaa?
Olisihan se helpompaa jos olisi tunne että jossain tuolla on taivas, paratiisi tai millä kukakin sitä kutsuu.

 

[Keittiönoita]

Mulla oli vuosia sitten aika samanlainen tilanne. Kristittyjen jumala oli kääntänyt mulle selkänsä ja olin yksin ja avuton. Mitä enemmän rukoilin, sitä kauemmas jumala meni. Musta tuli ateisti. Kunnes sitten yhtenä päivänä istuin tuossa pihallani. Laitoin silmät kiinni ja mietin, millä taas jaksaisin huomiseen. Ja siinä he sitten olivat. Tuulen huminassa, männynrunkojen narinassa, auringossa ihollani...vieressäni. Esi-isieni ikiaikaiset jumalat :heart:

Mun ei tarvinnut etsiä jumaliani vaan he löysivät minut. Sen päivän jälkeen sielussani on asunut rauha.

 

[ap]

Kiva oli lukea, Keittiönoita, vastauksesi. Olisiko muilla ajatuksia?

 

[kuulostaa ihanalta]

Ja siinä he sitten olivat. Tuulen huminassa, männynrunkojen narinassa, auringossa ihollani...vieressäni. Esi-isieni ikiaikaiset jumalat :heart:

Mun ei tarvinnut etsiä jumaliani vaan he löysivät minut. Sen päivän jälkeen sielussani on asunut rauha.

Kerrotko Keittiönoita enemmän?

 

[eräs]

Minä HALUAISIN uskoa Jumalaan tai johonkin suurempaan voimaan mutta miksi on niin vaikea uskoa? En vaan jotenkin usko että on olemassa joku suurtakin suurempi joka on luonut taivaan ja maan. ://
En missään nimessä väheksy ketään joka uskoo, en halveksu uskontoja. Päinvastoin, olen kateellinen niille jotka ovat löytäneet uskonsa ja uskovat vilpittömästi. Miksi minulle se on sitten niin vaikeaa?
Olisihan se helpompaa jos olisi tunne että jossain tuolla on taivas, paratiisi tai millä kukakin sitä kutsuu.

Samoja mietin minäkin joku aika sitten. Sitten menetin minulle rakkaan ihmisen ja minut valtasi rauha, koska tunsin niin selvästi hänellä olevan nyt hyvä. Tuon jälkeen olen kokenut asioita, jotka vahvistavat uskoani siitä ettei henki lakkaa olemasta menetettyään maallisen ruumiinsa.

 

[Jehnny Tightlips]

Minä HALUAISIN uskoa Jumalaan tai johonkin suurempaan voimaan mutta miksi on niin vaikea uskoa? En vaan jotenkin usko että on olemassa joku suurtakin suurempi joka on luonut taivaan ja maan. ://
En missään nimessä väheksy ketään joka uskoo, en halveksu uskontoja. Päinvastoin, olen kateellinen niille jotka ovat löytäneet uskonsa ja uskovat vilpittömästi. Miksi minulle se on sitten niin vaikeaa?
Olisihan se helpompaa jos olisi tunne että jossain tuolla on taivas, paratiisi tai millä kukakin sitä kutsuu.

Oletko kokeillut niitä klassisia, rukousta ja Raamatun lukua? Rukous voi tietysti tuntua vähän absurdilta jos ei usko, mutta lukemisen luulisi silti onnistuvan. Mikäli olet jo kokeillut, minkälaisia ajatuksia se herätti?