En usko tuohon New-Age höpötykseen, mutta

[vierras]

Luin tuon kuvauksen kristallilapsesta ja täytyy sanoa, että jäin miettimään. minulla on autistilapsi, joka ei puhu. Hän on aina ollut ulkoisesti (ja myös luonteeltaan) hyvin suloinen lapsi. Hänellä on tosiaan suuret silmät ja kyllä minulla joskus on tunne ikäänkuin hän "tietäisi" jotain...Mutta tämä tunne toki johtuu hänen tilastaan, siis hänellä on sellainen tietyllä tavalla "avoin"olemus...Hän ei osaa esittää mitään.

Hänellä on omat vaikeudet, mutta hänen kanssaan pärjää, kun ottaa ne huomioon ja hän on hänenlaiseilleen suunnatussa päivätoiminnassa (kuntoutuksessa)

En tiedä, minua jäi jotenkin vaivaamaan tuo asia, kuvuas kristallilapsesta. Siskoni on joskus soittanut minulle ja hänelle on tullut tarve pohtia tätä lasta ja hänen olemustaan. joskus olen itsekseni kysynyt lapselta, että kuka sinä olet ja mistä sä tulit, ihan noin vaan, en tiedä miksi olen kysynyt.. Sanokaa nyt jotain järkevää tai ylipäänsä jotain

 

[vieras]

No onhan se hyvä, jos tuosta saat jotain lohtua. Mutta tiedät kai, että autisteja on syntynyt ennen vuotta 1985:kin. Ja toisaalta tunnut tietävän senkin, että lapsesi erikoislaatuisuus tulee juuri tuosta avoimuudesta, esittämättömyydestä. Omalla tavallaan hän on täysillä avoin oma itsensä.

 

[ap]

Niin, en minä sillä tavalla lohtua etsi /kaipaa, kyllä olen tämän asian joutunut käymään läpi jokin aika sitten jo. ja lapsi on perheellemme ja suvullemme ilon aihe ja rakas sinällään. Ja minun uskontonikin on ihan eri kuin tuo New Age lahko. mutta kuka meistä lopulta tietää totuuden. Tuo kuvaus vaan oli niin hätkähdyttävän osuva

 

[Rouva B]

Tää voi kuulostaa hihhulin puheilta...

Mutta nämä ihmiset, jotka ovat tänne tulleet jotakin suurta tehtävää varten...
Heille usein annetaan joku diagnoosi tai jopa kehitysvamma, jotteivät tietyt ihmisten keksimät asetukset ja rajoitukset olisi heille esteenä.

Esimerkiksi monet kehitysvammaiset lapset saavat olla "luvan kanssa" aitoja omia itseään.
Yksi esimerkiksi rakastaa ja rakastaa ja pyrkii hyvään... rakastaa kaikkia, ulkonäköön ja statukseen katsomatta. Halailee puliukkeleita ja saa heidät onnen kyyneliin.

Tämä nyt siis kärjistetty esimerkki, mutta tätä olen saantu seurata läheltä, ja olen varma, että tämä lapsi on tarkoituksella juuri sellainen kun on, ja juuri täydellinen toteuttamaan itseään ja tehtäväänsä täällä.
Olen nähnyt kuinka ns. "terveet ihmiset" joutuvat kohtaamaan omaan rajoittuneisuutensa. Toteamaan, että kuori määrittää usein ihmisarvon. Oppimaan paljon tältä pieneltä opettajalta.

-B

 

[ap]

Niin tältä lapselta puuttu paljon sellaista mitä meillä tavallisilla/normaaleilla on. Hän ei osaa olla katkera, ei osaa kieroilla, manipuloida, peitellä mitään tunteitaan, hän rakastaa kaikkia ihmisiä, ei osaa luokitella heitä. Muuta sitten taas hän ei ymmärrä hyviä tapoja, niitä on vaikea hänelle opettaa (koko ajan sitä yritämme..)hän ei siis ymmärrä tervehtiä vierasta, saattaa yrittää kaataa maitolasia (pöydälle leviävä neste kiinnostaa...jne tyyppisiä hankaluuksia, joiden kannsa joudumme elämään.

 

[Rouva B]

Juu, ymmärrän kyllä, että vaikeuksiakin voi olla.

Mutta tuollainen rehellinen lapsi ehkä opettaa ihmiset enemmän katsomaan itseään, niin hyvällä kuin pahalla.

Esimerkiksi juuri tuo tervehtiminen.
Lapsi varmasti tervehtii sydämellisesti kun hänestä oikeasti ja aidosti siltä tuntuu.
Ja kun tervehtiminen olisi tehtävä "pakon vuoksi" tai koska ihmisillä on sellainen sääntö.
Niin silloin kysytään lähinnä tämän henkilön itsetuntoa, jota ei tervehditä.
Tuomitseeko tämä henkilö lapsen, vai osaako olla vain hyväksyä sen, että tämän lapsen maailmassa aitous on ainoa sääntö... ja kunnioittaa lasta sellaisena kuin lapsi on.
Kunnioittaa erilaisuutta? Ja ehkä pohtia yleensäkin syvempää merkitystä ja tarkoitusta näille ihmisten keksimille tietyille pakoille ja säännöksille?

Sama tuon maitolasin kanssa. Seurassa se ei ole sopivaa, koska ihmisten säännöt ovat sellaiset.
Mutta jos pöydälle leviävä neste kiinnostaa, miksi sitä ei saisi tutkia.
Jälleen kerran, tuo lapsi haastaa aikuiset ajattelemaan omaa rajottuneisuuttaan.

Toki siis ymmärrän kaikkia osapuolia, mutta minä ehkä saattaisin viihtyä enemmän sellaisessa maailmassa, mikä näkyy tämän lapsen vinkkelistä.
Ja viihdynkin. Nautin erikoislasten seurasta. Ja he antavat enemmän aihetta itsetutkiskeluun ja maailmankatsomukseen kuin parhaimmatkaan henkiset opettajat (joita on niitäkin tullut tutkiskeltua ja seurattua useita).

-Bee