En usko, ettö kaikilla on varaa olla kotiäitinä 3 vuotta!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
olen tällä hetkellä kahden lapsen yh. saan koti hoitotukea ja muut elarit kunnalta siis ne minimit ja lapsilisät toimeentulotukea en ole koskaan tänä aikana saanut! nyt ehkä saan kun jäin liiton rahoille ja sit ku sitä ei silleen heti tule ni siltä ajalta saan mutta muuten en!!!! et menkää te jotka luulette että yh saa sossusta kaikki ni kattomaan asiaa niin että se ei pidä paikkaansa!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett-79:
Alkuperäinen kirjoittaja ziggy:
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett-79:
Alkuperäinen kirjoittaja Ziggy:
Alle kolmevuotias ei sosiaalisia kontaktia kaipaa muihin kuin äitiinsä, että se siitä selityksestä...

Älä puhu potaskaa. Lapsia on erilaisia. Mun likka on ollut erittäin pienestä asti sosiaalinen ja viihtynyt muiden lasten seurassa. Hän turhautuisi jos joutuisi olemaan vain mun tai isänsä kanssa.

Höpönlöpö, tyypillinen itselleuskottelufraasi. Yksivuotiaani kaipaa jo sosiaalisia kontakteja ja virikkeitä, joten harrastamme kaikenlaista.... hekoheko

En mä mitään puolustele vaan kerron kuinka asia on. Mun äitini joka on ollut yli 25 vuotta perhepäivähoitaja sanoi, että mun likka tarvitsee aivan selvästi seuraa ja siksi on hyvä olla hoidossa.

Turha tulla mulle aukomaan päätä asiasta josta et tiedä yhtään mitään. Kyllä oman lapseni tunnen ja tiedän mitä hän tarvitsee ja kaipaa. Että revi siitä :kieh: :laugh:

Ja mummollako tämä seurankipeäneiti on sitten hoidossa?:)
 
jos minä olisin jäänyt kotiin, tuloni olisivat tippuneet 2000 euroa, olisimme joutuneet myymään asuntomme, muuttamaan pieneen ja siltikään ei rahat olisi riittäneet. Mua järkyttää toi ajatus, että elellään miehen tai yhteiskunnan rahoilla. Mutta siis vastaus kysymykseen: kaikilla ei ole varaa jäädä kotiin.
 
Kaikki on valinnoista kiinni. Ja usein myös arvovalinnoista.

Itse menisin todennäköisesti töihin,vaikka nuorimmainen on "vasta" 1.5-vuotias,mutta kun jos työstä jää bensakulujen jälkeen hyvällä tuurilla käteen 200 euroa enemmän kuin kotona ollessa niin valintani on ehdottomasti kotona oleminen...vaikka välillä hermot meneekin =). Toki myös haluan olla läsnä ja nähdä pienten lasteni kasvun...mikä motivoi huonona hetkenä jaksamaan kotona "olemista".

Ja joku kirjoitti,että raha ratkaisee niin kyllähän se tietenkin siltä kuulostaa,että mennään toihin kun "pakko",vaikka totuus on ettei olla valmiita tinkimään elintasostaan...minusta totuus näillä "pakko" ihmisillä on kuitenkin se,etteivät yksinkertaisesti halua olla kotona lasten kanssa tai siis etteivät halua olla kotona 24 h...tarvitsevat siis työntekoa.

Mutta elämä on valintoja.
 
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia,mutta en ymmärrä miksi aina suljetaan pois se vaihtoehto,että hoitaa lapset kotona ja käy töissä sillon tällön kun mies on lasten kanssa kotona,tietenkin siis jos perheeseen sellainen kuuluu.Itse teen niin ja säästöön laitan rahat,niillä rahoilla voi matkustaa tai tehhdä muuta mukavaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitylix2:
Kaikki on valinnoista kiinni. Ja usein myös arvovalinnoista.

Itse menisin todennäköisesti töihin,vaikka nuorimmainen on "vasta" 1.5-vuotias,mutta kun jos työstä jää bensakulujen jälkeen hyvällä tuurilla käteen 200 euroa enemmän kuin kotona ollessa niin valintani on ehdottomasti kotona oleminen...vaikka välillä hermot meneekin =). Toki myös haluan olla läsnä ja nähdä pienten lasteni kasvun...mikä motivoi huonona hetkenä jaksamaan kotona "olemista".

Ja joku kirjoitti,että raha ratkaisee niin kyllähän se tietenkin siltä kuulostaa,että mennään toihin kun "pakko",vaikka totuus on ettei olla valmiita tinkimään elintasostaan...minusta totuus näillä "pakko" ihmisillä on kuitenkin se,etteivät yksinkertaisesti halua olla kotona lasten kanssa tai siis etteivät halua olla kotona 24 h...tarvitsevat siis työntekoa.

Mutta elämä on valintoja.

Totta,elämä on valintoja.Työssäkäyvä voi olla myös läsnä lasten elämässä (katoaako vanhemmat lapsen elämästä jos ovat töissä? Ihmeellistä!).Lapsille tulee max 6h hoitopäiviä,kiitos joustavien työaikojen.Kiva kun talous on mallillaan,tykkään käydä töissä ja silti on aikaa perheelle :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett-79:
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mutta onko kaikilla tosiaan varaa? Miettikää, jos esim. vuokra on jo 500e, puhumattakaan muista menoista!


Pakkoko on asua niin kalliissa kämpässä?

Silloin on kyse arvovalinnoista, ei siitä, onko varaa.

No isommissa kaupungeissa on pienissäkin asunnoissa aika isot vuokrat...

Pakkoko on asua isossa kaupungissa?

Arvovalintoja.


Ei aina. Jos muutettaisiin 20km päähän ( näin esimerkiksi ) mieheltä lähtisi työpaikka heti alta. Työ vaatii 2vkoa/kk ehdotonta läsnäoloa täällä kaupugissa missä asumme.

Voitaisiin tietysti muuttaa sinne perähikiälle ja asumiskustannukset olisivat pienemmät, mutta silloin joutuisimme sosiaalitoimiston asiakkaiksi.

Olisiko kannattavaa?

 
No meillä ei ainakaan ollut varaa olla kotona lasten kanssa niin, että nuorin olisi ollut 3v. Halua kyllä, muttei mahdollisuuksia. Rahat eivät yksinkertaisesti olisi riittäneet kuin nipin napin lainan maksuun. Lapsen sairastelu/leikkaukset/erikoisruoat vetivät jo niin ison loven budjettiin, että myös minun töihinmenemiseni oli pakko.
Siinä ei paljon valinnat auta, jos mieskin on pienituloinen ja täällä ei kuntalisiä tunneta.
 
Minulla ei edes ollut halua olla pois työelämästä niin kauan aikaa. Mutta sehän ei varsinaisesti tähän kuulu =) Luultavasti olisi ollut varaa olla, olisi vain pitänyt myydä se koti, jonka perheellemme olimme ostaneet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jenni87:
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett-79:
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mutta onko kaikilla tosiaan varaa? Miettikää, jos esim. vuokra on jo 500e, puhumattakaan muista menoista!


Pakkoko on asua niin kalliissa kämpässä?

Silloin on kyse arvovalinnoista, ei siitä, onko varaa.

No isommissa kaupungeissa on pienissäkin asunnoissa aika isot vuokrat...

Pakkoko on asua isossa kaupungissa?

Arvovalintoja.


Ei aina. Jos muutettaisiin 20km päähän ( näin esimerkiksi ) mieheltä lähtisi työpaikka heti alta. Työ vaatii 2vkoa/kk ehdotonta läsnäoloa täällä kaupugissa missä asumme.

Voitaisiin tietysti muuttaa sinne perähikiälle ja asumiskustannukset olisivat pienemmät, mutta silloin joutuisimme sosiaalitoimiston asiakkaiksi.

Olisiko kannattavaa?


No jestas, tuskin, mutta ei siitä ole kyse, vaan siitä, ajatteletteko lapsen kotonahoitamisen työpaikkaa tärkeämmäksi.

Arvovalintoja.
 
joo kaikkea ei voi mitata rahassa, mutta kyllä se äidin henkinen puolikin täytyy ottaa huomioon , jos äidillä pettää polla niin koko korttipakka menee sekaisin. itse koin hyvänä lähteä töihin kun muksu oli 2v sain muutakin ajateltavaa kuin meidän pikku "maailman navan" ;)
 
Juu, ei ole varaa olla pitkään kotona. Jollain reppanoilla kun on opintolainatkin maksettavana :) No, onneksi on kuitenkin työta -ja vieläpä sellaista jota tykkään tehdä.

Tiedä sitten mikä tilanne olisi jos en olisi kouluja käynyt (eikä mieskään) ja asuttaisiin jossain missä ei edes töitä ole tarjolla. Sittenhän mäkin saattaisin huudella pitkään kotona olemisen puolesta :saint: :D
 
eikä tämä uskon asia olekaan!

En jaksa lukea koko ketjua mutta jos minä,yh-äiti,pystyin olemaan kotiäitinä 5 vuotta niin miksei sitten liitossa olevat....
 
Olen ollut nyt pian jo 5 vuotta kotiäitinä. Mieheni käy töissä.

Virka odottaa minua. Mieheni kanssa olemme laskeneet ja päättäneet että voin hoitaa lapseni kotona.

Kun palaan töihin menee meiltä 2 lapsen hoitomaksut, tuplasti enemmän rahaa auton polttoaineisiinja minulle täytyy ostaa oma auto että voin kuskata lapsia hoitoon ja takaisin, sillä teen 2 vuorotyötä ja miehellä on myös ihan eri työajat kuin minulla. Myös isovanhemmat asuvat 400 km:n päässä meistä joten eivät voi ottaa lapsiamme silloin kun menemme töihin.

Bussilla ei nimitäin pääse suoraan töihin tai pitäisi lähteä niin aikaisin ettei lapsiakaan voi vielä siihen aikaan viedä hoitoon.

Ei tässä kotiäitinä pääse rikastumaan, mutta ihan hyvin silti olemme pärjänneet. Silti pystymme maksamaan lainanlyhennykset ja viikon ruuat 4 henkiselle perheellemme. Omakotitaloa meillä ei ole ainakaan vielä, sen aika on ehkä myöhemmin, jos sitä koskaan haluammekaan. Olemme käyneet muutamaa omakotitaloa tässä kotiäitiysaikanani katsomassa, mutta usein tuntuvat ahtaammilta kuin tämä nykyinen 99 neliön rv-asuntomme. Ja tästäkin on velkaa vielä pitkäksi aikaa. Lyhennys joka kuukausi + auton lyhennys.

Minulle tämä aika lasten kanssa on todella tärkeää, enkä ole vielä yhtenäkään päivänä kaivannut takaisin töihin. Haluan elää täysillä tätä hetkeä, jota joskus vanhana vielä kaipaan kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.

Lapsemme ovat olleet hyvin terveitä pieniä normaaleja nuha-kuumeita lukuunottamatta, joten olemme säästyneet jatkuvilta lääkäri-ja sairaalareissuilta.

Esikoisella nyt (4½ v) on ollut 1 korvatulehdus tähän asti ja esikoisella 1v9kk ei sitäkään. Emme silti elä pumpulissa vaan tapaamme myös muita lapsia ja äitejä ja käymme kerhoissa. Osapäivähoitoon en ole lapsiani vienyt vaan hoidan heidät 100 % kotona.

Rehellisesti päivääkään en vaihtaisi pois, en uhmakohtauksia en yleistä kaaosta enkä omia päiviäni jolloin olen väsyneempi. Olen saanut elää ja nähdä lapsieni jokaisen kehitysvaiheen ja jokaisen uuden sanan. Olen saanut kuulla sanat : Rakas äiti !

En väitä etteikö samaa kuulisi ja näkisi vaikka lapsi on päivähoidossa, mutta minä ja mieheni olemme valinneet näin ja olemme tähän tyytyväisiä ja onnellisia.



 
Vara voi tarkoittaa myös henkisiä resursseja. Kuten joku sanoi, kyse on valinnoista..ja arvoista, niin uskon minäkin. Mutta jos arvot ovat sellaiset, että on otettu lainaa mahottomasti eri tarkoituksiin, niin sitten ei varmaan ole varaa jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi..laskut ne on maksettava eikös juu? :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja jokotai:
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Ihan varmasti on rahaa, jos halu hoitaa lapset kotona on suurempi kuin mitä halu tietyn tason kämppään, autoon, vaatteisiin, tai yleensä kuluttamiseen on.


Juuri näin!
Omasta halusta se on kiinni, ei mistään muusta

No me haluttiin ostaa oma talo, että päästiin pois kaupungin hometollista. Ei haluttu jäädä sinne kituuttamaan ja odottamaan, että koska joku lapsi sairastuu.

ps. Minun kuopus menee tammikuussa hoitoon 13kk.na. haluan koulun pois ja työelämään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja äitylix2:
Kaikki on valinnoista kiinni. Ja usein myös arvovalinnoista.

Itse menisin todennäköisesti töihin,vaikka nuorimmainen on "vasta" 1.5-vuotias,mutta kun jos työstä jää bensakulujen jälkeen hyvällä tuurilla käteen 200 euroa enemmän kuin kotona ollessa niin valintani on ehdottomasti kotona oleminen...vaikka välillä hermot meneekin =). Toki myös haluan olla läsnä ja nähdä pienten lasteni kasvun...mikä motivoi huonona hetkenä jaksamaan kotona "olemista".

Ja joku kirjoitti,että raha ratkaisee niin kyllähän se tietenkin siltä kuulostaa,että mennään toihin kun "pakko",vaikka totuus on ettei olla valmiita tinkimään elintasostaan...minusta totuus näillä "pakko" ihmisillä on kuitenkin se,etteivät yksinkertaisesti halua olla kotona lasten kanssa tai siis etteivät halua olla kotona 24 h...tarvitsevat siis työntekoa.

Mutta elämä on valintoja.

Totta,elämä on valintoja.Työssäkäyvä voi olla myös läsnä lasten elämässä (katoaako vanhemmat lapsen elämästä jos ovat töissä? Ihmeellistä!).Lapsille tulee max 6h hoitopäiviä,kiitos joustavien työaikojen.Kiva kun talous on mallillaan,tykkään käydä töissä ja silti on aikaa perheelle :)

Totta,eivät katoa lapsen elämästä. "Läsnä" sanalla tarkoitin lähinnä omaa elämääni...eli jos lapsemme olisivat hoidossa niin todennäköisesti hoitopäivät olisivat viisi kertaa viikossa ja 7.30-16.00...eli aika vähän olisimme "läsnä" lastemme elämässä. Mutta tämä on vain minun tuntemukseni...eihän monikaan ajattele samoin. Monet jopa ravaavat töiden jälkeen illat ja viikonloput harrastuksissa ym. eikä tunnu missään vaikka lastaan näkisivät aamulla tunnin ja illalla tunnin =).

Mutta kuten sanoin,elämä on valintoja ja arvovalintoja.

Itse kun tiedän mitä työtä haluan tehdä ja kuinka paljon lapset hoidossa "joutuisivat" olemaan,jos töihin menisin,niin olen ihan mielelläni nyt tämän vauva/leikki-ikä vaiheen kotona.

Ja toisaalta,en usko vaikka käteen jäisi 2000 euroa niin menisinkö vielä töihin =). Nuori kun vielä olen niin kyllä tässä vielä kerkeää tienaamaan ja rutosti =).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Alkuperäinen kirjoittaja HelmenTyttö:
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
No eihän mihinkään ole varaa, jos ottaa lainoja ja tekee laskuja.

Ja kaikki ei oo niin mustavalkoista kuin eräät luulee... :whistle:

Niin, no joillain on tietysti varaa ottaa lainoja ja tehdä laskuja, jos on vaikka jatkuvasti kasvavat tulot.

No sanotaanko näin, että ei niitä lainoja tarttee koko ajan ottaa, riittää kun se talolaina on tullu otettua ennen tärppiä johon meni kuitenkin reilu 1½ vuotta... Ja laskuja ei tuu kun pakolliset, mutta silti kht ei tulla pärjäämään vaikka mies vakiduunissa onkin.
 

Similar threads

Yhteistyössä