En tiedä mitä tehdä :/

En ole itse yrittänyt tukahduttaa lapsia, enkä puolustele tuota tekoa mitä millään lailla! Työskentelen huostaan otettujen lasten parissa ja tiedän tasan tarkkaan miten kurjissa olosuhteissa lapsia on ja elää ja silti usein nämä lapset ovat kuitenkin tyytyväisiä kun saavat olla vanhempiensa kanssa tai edes toisen ja tiedän miten vaikeita ongelmia voi tulla ja olla ja niistä selvitään kun haetaan apua! Henk.koht.olen sitä mieltä, että suurimmat ongelmat ovat yleensä siellä missä niitä ei edes myönnetä olevan, eli ulkoisesti "muka hyvinvoivat" perheet ja ne joissa eniten pidetään ääntä tyhjästä ovat niitä joissa useimmiten(en yleistä vaan tämä oma mielipide)on eniten ja räikeimpiä ongelmia!

 

millaisen äidin täytyy miettiä seuraavaa siirtoa jos puoliso yrittää murhata lapsen?

Näin!
Seuraavalla kerralla et välttämättä pääse väliin ja mitäs sitten? Miten luulet, että jaksaa kitisevää vauvaa kun se tulee tai edelliset protestoivat mustasukkaisuuttaan?

 

Haloo: miten voit työskennellä huostaanotettujan lasten parissa ja väittää, että ne lapset ovat tyytyväisiä kun saavat olla vanhempiensa kanssa? Siis oikeasti tyytyväisiä niin, että voivat psyykkisesti hyvin, eivätkä vain väitä niin vanhempiensa mieliksi...

 

Mun mielestä ap:n oma vertaus siitä, että tilanne oli vastaava kuin lapsen lyöminen, on ihan osuva. On ihan itsestäänselvää, että sekä lyöminen ja tyynyllä painaminen ovat ehdottoman väärin eikä sellaista tulee missään tapauksessa sallia.

On tosiaan todennäköistä, että pitkäaikainen stressi, siitä seuranneet mielialaongelmat jne. liittyvät tapahtuneeseen. Stressi ei kuitenkaan riitä selitykseksi, vaan oire on kuitenkin todella hälyttävä. On hyvä, että ap on sitä mieltä, että tätä ei tulla painamaan villaisella ja terapia on tosiaankin tarpeen. Listaan muutaman ajatukseni ranskalaisilla viivoilla, ettei tekstistä tule kauhean pitkä...

- Kun näin yllättävää oireilua ilmenee (rajua väkivaltaa aivan yllättäen), pitää muistaa, että vastaavia kohtauksia voi tulla piankin uudestaan ja ne voivat olla pahempiakin. Eli koko ajan on läsnä merkittävä vaara, vaikka sitä onkin omasta puolisosta vaikeaa uskoa. Apua tarvitaan äkkiä. Ilmassa voi olla jopa psykoosin vaaraa, olkoonkin epätodennäköistä niin ei olisi ensimmäinen kerta, kun stressi laukaisee psykoottisuutta.

- Koska toistumisen ja pahenemisen vaara on olemassa, miestä ei kannata jättää yksin lapsen kanssa. Kannattaa myös kertoa tapahtuneesta vähintäänkin yhdelle luotettavalle tutulle, se luo turvaa ja auttaa myös siinä, ettet vahingossa lipsu päätöksestäsi (jos mies käyttäytyy jatkossa normaalisti, voi tulla ajatus siitä, ettei avulle olisikaan tarvetta).

- Tilanteessa on mahdollista tehdä lastensuojeluilmoitus, jolloin saa sosiaalitoimen avun puolelleen. Sitä kautta mies voi saada sopivat tukitoimet. Tämä ei välttämättä tunnu perheen sisältä katsottuna kivalta ajatukselta.

- Myös lapsi tarvitsee apua. Vaikka hän käyttäytyy nyt normaalisti miestä kohtaan, tilanne ei unohdu kokonaan. Hän pystyy ohittamaan sen, koska ei sitä ymmärrä eikä osaa ajatella, että isäpuoli teki hänelle jotain pahaa. Tilanne jää kuitenkin muistiin ja siitä voi olla seurauksia loppuelämäksi, jos sitä ei käsitellä lapsen kanssa kunnolla.

Mielestäni huutelut siitä, että mies pitäisi jättää, ovat vähän ylilyöviä. Jos tilanteeseen puututaan nyt hanakasti ja perusteellisesti ja se korjaantuu, mitään ylitsepääsemätöntä vahinkoa ei ole vielä päässyt tapahtumaan. Kuka tahansa voi koska tahansa sairastua ja tehdä samalla tavalla, eli kenen tahansa kanssa riski on aina olemassa, täysin turvallista ihmistä ei ole olemassakaan.

En aio jättääkään yksin ja vaadin, että hakee apua, jotta yhteiseloa voidaan jatkaa. Mietin että mennään lapsen kanssa kaksin sinne mummolaan, mies saa levätä ja hankkiutua terapiaan. Sanon syyksi vaikka että mies on kovin väsynyt nyt ja jätin lepäämään. Äitini ja isäni tietävät kyllä, että millainen työ miehellä on ja että se on stressaavaa. mies on saanut jopa verenpainelääkityksen tässä noin 2 kk sitten... ennen ei ollut korkeat paineet.

Miten sinusta tätä pitäisi käydä lapsen kanssa läpi? Keskustellen se juttu läpi, vai ihan ammattiavun kanssa?

Aion kertoa parhaalle naisystävälleni kyllä. Hän on nyt reissussa.

En halua mitään sossuja tähän nyt sähläämään.

 

Miettikääpä sitä pientä lasta,hätåä ja pelkoa,kun tuttu,rakas ihminen johon lapsi turvaa tulee ja koittaa tukehduttaa.. Kannattaa puhua sen lapsenkin kanssa..

 

Mitäs jos mies olisi tappanut lapsen, jos et olisi ehtinyt väliin?
Sun kannattais tehdä abortti, jos mies ei kestä perhe elämää, sä et todellakaan ole vastuullinen äiti, lapset pois tuollaiselta.
Tuossa tilanteessa ei edes normaalisti miettisi mitä tehdä, toivottavasti joku ilmoittaa sossuun tai poliisille, kai nää ip:t saa selville.

Lapselle ainakin ammattiapua ja nopeasti, silittele sä vaan ukkosi päätä.

 

En aio jättääkään yksin ja vaadin, että hakee apua, jotta yhteiseloa voidaan jatkaa. Mietin että mennään lapsen kanssa kaksin sinne mummolaan, mies saa levätä ja hankkiutua terapiaan. Sanon syyksi vaikka että mies on kovin väsynyt nyt ja jätin lepäämään. Äitini ja isäni tietävät kyllä, että millainen työ miehellä on ja että se on stressaavaa. mies on saanut jopa verenpainelääkityksen tässä noin 2 kk sitten... ennen ei ollut korkeat paineet.

Miten sinusta tätä pitäisi käydä lapsen kanssa läpi? Keskustellen se juttu läpi, vai ihan ammattiavun kanssa?

Aion kertoa parhaalle naisystävälleni kyllä. Hän on nyt reissussa.

En halua mitään sossuja tähän nyt sähläämään.

Ammattiapukaan ei ole lapsen kanssa asian selvittämiseen liioiteltua, mutta ensi alkuun voisi riittää, että juttelet itse ensin erikseen sekä lapsen että miehen kanssa. Ehkä ensin miehen kanssa, selvität mitä tapahtui ja sovit miehen kanssa, että mies pyytää lapselta anteeksi, kunhan olet ensin jutellut itse lapsen kanssa. Kerrot lapselle, että mies teki lasta kohtaan väärin ja että niin ei olisi saanut tehdä, ja että miestä kaduttaa (toivottavasti?). Juttelet lapsen kanssa, jos hän on valmis asiasta puhumaan. Sitten mies voi pyytää lapselta anteeksi ja kertoa, että teki väärin. Tämä on "ensiapu" tilanteeseen, sitten kun mies saa apua itselleen niin auttajalta voi kysyä, tarvitaanko muuta. Tietenkään aikuisten maailmassa eikä muutenkaan pelkkä anteeksipyyntö kuittaa tapahtunutta, kun asia on näin vakava, mutta on tärkeää kertoa lapselle, että vika ei ollut hänessä ja auttaa lasta ymmärtämään tapahtunutta. Jos et saa aiheesta keskustelukontaktia mieheen tai lapseen, niin ammattiapu on tietysti entistä tärkeämpää.

Hyvä, että aiot kertoa parhaalle ystävällesi. Ymmärrän kyllä, ettet halua sotkea kuvioon sossuja, vaikka heistäkin olisi voinut olla hyötyäkin. Kun mies hankkii apua ja jos hän kertoo tapahtuneesta, on mahdollista, että auttaja tekee kuitenkin lastensuojeluilmoituksen. Tämä on ns. virkavelvollisuus, jos on edes epäilys siitä, että lapsen turvallisuus voi olla perheessä uhattuna. Eli voi olla, että sossujen kanssa joutuu tekemisiin ennemmin tai myöhemmin. Jos mies käyttäytyy asiallisesti, katuu ja haluaa korjata tilanteen, mitään kamalia seurauksia ei lastensuojeluilmoituksesta tule.

Mummola kuulostaa ihan hyvältä ratkaisulta. Miehen tilanne on vakava ja todennäköisesti tosiaan myös verenpaineen nousu johtuu työstä ja elämäntilanteesta. On surullista, että lääkitään vain seurauksia, eikä ongelmien lähdettä. Olet varmasti oikeilla jäljillä, kun sanot, että miestä kuormittaa se, että hän joutuu irtisanomaan, koska se on taatusti henkisesti raskasta. Hän kuulostaa olevan tällä hetkellä todella pahasti sekä henkisen että fyysisen jaksamisensa äärirajoilla, toivottavasti saatte nyt järjestettyä miehelle sekä lepoa että keskusteluapua.

 

Mies heräsi. Hän pyysi heti anteeksi lapselta. Itkikin vähän. En ollut vielä lukenut tuon yhden kommenttia että mun olisi eka pitänyt jutella lapsen kanssa. Mies kyllä sanoi, mitä kuulin (lapsi meni makkariin isin syliin), että teki tosi tuhmasti ja että syy oli hänessä.

Koetan nyt vähän keskustella lapsen kanssa. Pistää kyllä sydämeen kun näkee miten lojaali lapsi on miehelle, ei yhtään kanna kaunaa .

Kysyin mieheltä mitä siinä tapahtui, hän sanoi että koetti saada hiljentymään, ei vaan kestänyt sitä ulisemista. Ei kuulemma oikein käsitä miten niin kävi. Kysyin ymmärsikö että tuossa olisi voinut käydä tosi pahasti. Sanoi että ei usko että olisi oikeasti tehnyt mitään ihan niin pahaa, että henki menisi.

Sanoin että tuohon väsymykseen ja käyttäytymiseen pakko hankkia terapiaa ja että se oli pelottavaa katseltavaa. Ei laittanut hanttiin. Mistähän sitä voisi saada? Työterveydenhuollon kauttako? Ja mikä olis hyvää terapiaa tämmöiseen uupumiseen ja masennukseen tai mitä tämä nyt onkaan?

Siitä mummolaan lähdöstä mies sanoi että haluaa lähteä mukaan. En tiedä, onko järkevää ottaa mukaan häntä. Kotona saisi levätä rauhassa. Sanoinkin että onko se järkevää, kun nytkin tuon keskustelun jälkeen halusi takaisin nukkumaan... eli oli hereillä ehkä 45 min. Yöllä en tiedä moneltako meni nukkumaan, mutta on siis nukkunut koko päivän paitsi tuon lyhyen ajan minkä oli hereillä. Kumminkaan siellä mummolassa ei voi nukkua koko aikaa, tai voi mutta onko järkeä lähteä sinne nukkumaan.

 

Kysyin ymmärsikö että tuossa olisi voinut käydä tosi pahasti. Sanoi että ei usko että olisi oikeasti tehnyt mitään ihan niin pahaa, että henki menisi.

Ai että ihan ei niin pahaa, että henki menisi.. Että jos sitä "vain" aivovaurion olis aiheuttanu niin sittenkin asia olisi ok? Huh huh mitä touhua.. Mies yrittää murhata lapsesi ja vielä itse mietit, mitä tehdä asialle...

 

No kyllä hän ymmärsi että isokokoisena voimat on kovat ja pahaa voi sattua. Oli kyllä vilpittömästi pahoillaan, ei mitään tekosyitä tai selittelyjä, että jonkun muun syy (esim. että lapsi ärsytti). Uskon että katuu. Hän kysyi lapselta itseltäänkin että miltä sinusta tuntui ja pelottiko se ja lupasi ettei tuu toistumaan enää ja että lapsi ei koskaan enää joudu tuommoista katsomaan.

 

Hyvä, että mies suhtautuu asiaan nyt noin hyvin. Varmasti säikähti itsekin.

Työterveyteen saa luultavasti nopeammin ajan kuin kunnalliselta puolelta. Sinne voi aikaa varatessa kertoa, että on todella stressaantunut, täysin poikki ja ihan siinä rajalla, että kohta napsahtaa. Korostaa, että nyt on kiire saada asialle tehtyä jotakin. Kannattaa soittaa sinne nyt heti. He antavat sitten ajan esim. psykologille ja siellä tilannetta katsotaan eteenpäin, voi olla että joutuu käymään hoitajalla tms. ennen psykologia, riippuu ihan paikasta. Mutta ei kannata yhtään vähätellä tilannetta, vaan sanoa, että nyt uupumus on siinä pisteessä, että apua tarvitaan heti. Työterveyden kautta onnistuu yleensä parhaiten myös sairaslomat ja tarvittaessa myös muutokset työpaikalla, jos miehen työnkuvassa on jotakin sellaista kuormittavaa, mihin tarvitsisi tulla muutos (niin kuin luultavasti onkin - sairasloma ei auta mitään jos työhön palatessa uupuu heti uudestaan).

Tavallaan ymmärrän, että mies haluaa mukaan mummolaan ja tavallaan tuntuu paremmalta, että miehen myös mukaan ottaisi. Jos mummolassa voi sanoa, että mies tarvitsee nyt paljon lepoa, on tosi tosi väsynyt, ja isovanhemmat tämän ymmärtäisivät, niin parempi olisi ottaa mukaan. Muuten mies joutuu yksin märehtimään huonoa oloaan, ympärillä ei ole mitään kivaa (vaikka lapsi aiheutti raivonpuuskan niin varmasti myös tuo jatkuvasti miehelle iloakin, varsinkin jos saa myös levätä). Jos mies jää yksin kotiin, hän saattaa murehtia koko ajan, eikä siksi saa yhtään ladattua akkujaan.

Ihanaa, että pidät huolta miehestäsi ja jaksat ymmärtää. Kunhan olette saaneet pyörät pyörimään miehen avunsaannin osalta, niin muista kuulostella myös itseäsi, että tarvitsetko itsekin apua tilanteessa.

 

Niin ja siis lääkärillä joutuu sairasloman hakemiseksi käymään myös. Jutteluapua lääkäri ei luultavasti tarjoa ainakaan kovin perusteellisesti, mutta he ohjaavat sitten sopivalle työntekijälle siellä työterveydessä.

 

Hyvä, että mies suhtautuu asiaan nyt noin hyvin. Varmasti säikähti itsekin.

Työterveyteen saa luultavasti nopeammin ajan kuin kunnalliselta puolelta. Sinne voi aikaa varatessa kertoa, että on todella stressaantunut, täysin poikki ja ihan siinä rajalla, että kohta napsahtaa. Korostaa, että nyt on kiire saada asialle tehtyä jotakin. Kannattaa soittaa sinne nyt heti. He antavat sitten ajan esim. psykologille ja siellä tilannetta katsotaan eteenpäin, voi olla että joutuu käymään hoitajalla tms. ennen psykologia, riippuu ihan paikasta. Mutta ei kannata yhtään vähätellä tilannetta, vaan sanoa, että nyt uupumus on siinä pisteessä, että apua tarvitaan heti. Työterveyden kautta onnistuu yleensä parhaiten myös sairaslomat ja tarvittaessa myös muutokset työpaikalla, jos miehen työnkuvassa on jotakin sellaista kuormittavaa, mihin tarvitsisi tulla muutos (niin kuin luultavasti onkin - sairasloma ei auta mitään jos työhön palatessa uupuu heti uudestaan).

Tavallaan ymmärrän, että mies haluaa mukaan mummolaan ja tavallaan tuntuu paremmalta, että miehen myös mukaan ottaisi. Jos mummolassa voi sanoa, että mies tarvitsee nyt paljon lepoa, on tosi tosi väsynyt, ja isovanhemmat tämän ymmärtäisivät, niin parempi olisi ottaa mukaan. Muuten mies joutuu yksin märehtimään huonoa oloaan, ympärillä ei ole mitään kivaa (vaikka lapsi aiheutti raivonpuuskan niin varmasti myös tuo jatkuvasti miehelle iloakin, varsinkin jos saa myös levätä). Jos mies jää yksin kotiin, hän saattaa murehtia koko ajan, eikä siksi saa yhtään ladattua akkujaan.

Ihanaa, että pidät huolta miehestäsi ja jaksat ymmärtää. Kunhan olette saaneet pyörät pyörimään miehen avunsaannin osalta, niin muista kuulostella myös itseäsi, että tarvitsetko itsekin apua tilanteessa.

Mä en oo varma kuinka hyvin mun vanhemmat tämän ottavat. Esim. kun olivat meillä ihan heti (vajaa vuorokausi) tuon mun keskenmenon jälkeen ja olin henkisesti aivan hajalla, luultavasti myös masentunut vaikka en lääkärissä käynytkään, niin ei he sitä ymmärtäneet. Mä olin niin hajalla, että vielä puoli tuntia ennen kuin tulivat makasin sängyn päällä ja itkin... Mies lähti esikoisen kanssa ulos ja kattoi alkukahvit pihalla ja koetti piristää mua että jaksaisin olla kasassa.

Mies kyllä ymmärsi siis silloin ja tuki, ja otti vastuuta kodista ja tuosta lapsesta silloin. Tämmöisten asioiden takia en vaan voi heti kylmästi kääntää selkääni .

Pelkään että mun vanhemmat sitten pyörittelevät päätään, jos mies nukkuu tuommoisia määriä päivässä. Ja ehkä puhuvat jotain ajattelemattomuuksia.

En muuten usko, että lapseen sattui varsinaisesti. Kun jutteli niin ei puhunut mitään että häneen sattui tai että miksi isi teki hänelle pahaa, vaan sanoi, että toivoi vaan, että me ei tapeltaisi ja että äitiin ei sattuisi ja että puhuttaisiin nätisti toisillemme. Hän käänsi sen jotenkin niin, että kyse oli meidän välisestä riidasta eikä että heillä oli riita ja että mä tulin väliin. Saattoihan tuo siirtääkin sen homman muhun niin että pelkäsi että isi satuttaa mua, koska satutti häntä (en tiedä ehtikö kyllä oikeasti satuttaa). Ainoat fyysiset vammat on isissä, kun mun kynsistä jäi jäljet kun kiskoin hänet pois huoneesta.

Täytyy jutella mitä kautta sitä apua saisi. Töihin pitää varmaan saada noita muutoksia. Mies puhui että hakisi muualle töihin, eri työnkuvalla, ettei olisi niin ihmiskuormittava työ. Mutta auttaako sekään.

 

Mitä alkuperäiselle kuuluu?

 

Menin katsomaan, niin mies koetti tukehduttaa lasta tyynyllä!

Minusta otsikko ja tämä lause ei täsmää.
Kysytkö TOSISSASI tämmöisen jälkeen Mitä tehdä? :headwall:

Hanki itsellesi apua! :x :x :x

 

Jos tällänen on totta niin mun mielestä myös ap tekee rikoksen jos ei vie asiaa eteenpäin. Jos minua aikuista yritettäisiin tukehduttaa niin se olis samoin tein rikosilmoitus. Lapsi ei sitä voi tehdä joten on äidin velvollisuus hoitaa asia. En kysy enää että mistä näitä miehiä sikiää vaan huolestun siitä mistä näitä NAISIA ja ÄITEJÄ sikiää. Häpeä on jos etsii vain tapon yrittäjälle apua,,

 

nukkuu "liikaa".