En tiedä mitä tehdä :/

ette voi muuten jäädä saman katon alle.

minäkin varmasti olisin tehny tollasta jos lapsi huutais. on vakava masennus ja en kestä lasten huutoa. varsinkaan isomman lapsen. siksi on onni ettei minulla ole omia lapsia.

 

Siis ette te nyt tosissaan usko tähän aloitukseen?

Mies yrittää tappaa lapsen ja äiti pohtii asiaa netin keskustelupalstalla, hulvatonta :kieh: Vähän nyt hei yritystä näihin provoihin...

 

Niin, että ihmisellä ei voi koskaan olla paha olla, eikä koskaan voi epäonnistua, etteikö heti tuomittaisi jopa MURHAAJAKSI! Tässä tapauksessa nyt kaikki osapuolet ovat hengissä enkä nää mitään välitöntä hengenvaaraa kenelläkään! Kuka muka tosissaan väittää ettei esim.lasten suhteen ole koskaan totaalisen palanut pinna ja tehnyt jotain mitä ei todellakaan ihan vähästä tee? Olettepa te täydellisiä vanhempia!!!!

Niin, mä vertaan tätä siihen, että jollakin pinna palaa ja esim. lyö lasta. Se ei oo sallittua, eikä hyväksyttävää, mutta varmaan niin on jollekin käynyt.

Lapsi on ollut nyt muutaman viikon taas ihme vänkääjä, ehkä tää kuumuus tekee sen. Mullakin on hermo palanut ja eilen en mitenkään nätisti saanut nukkumaan ajoissa. Uhkailin yhden reissun peruuntumisella että sain edes sinne petiin.

Ei tuo mies täällä mennen tullen meitä pieksä . Ei oo ikinä tehnyt mitään edes etäisesti väkivaltaista meille tai tietääkseni muillekaan.

En tiedä mitä olisi tapahtunut jos en olisi tullut. Kun tulin tyyny oli ilmassa ja joten ei hän voimiensa takaa sitä lapseen painanut silleen että tukahtuisi. Mutta jotain tuommoista tyynyllä kiinni pitoa siinä kävi.

 

Haluat jatkaa miehen kanssa tai et, lapsen tappamisen yrittämistä et voi jättää nyt huomioimatta. Ajattele, jos et olisi ollut kotona? Olisiko lapsi nyt kuollut? Muista että kaikki eivät ylistressaantuneinakaan yritä tappaa lasta. Jos olisin tilanteessasi, hakeutuisin nyt heti turvakotiin ainakin keskustelemaan tilanteesta. Poliisille olisi hyvä tehdä ilmoitus, jotta jatkossa et joudu (toivottavasti) luovuttamaan lapsia (siis mahdollisessa erotilanteessa) lapsia miehelle ilman kunnon valvontaa. TUrvakodin ihmisten kanssa voit pohtia mitä haluat tehdä. Tsemppiä

 

Niin, että ihmisellä ei voi koskaan olla paha olla, eikä koskaan voi epäonnistua, etteikö heti tuomittaisi jopa MURHAAJAKSI! Tässä tapauksessa nyt kaikki osapuolet ovat hengissä enkä nää mitään välitöntä hengenvaaraa kenelläkään! Kuka muka tosissaan väittää ettei esim.lasten suhteen ole koskaan totaalisen palanut pinna ja tehnyt jotain mitä ei todellakaan ihan vähästä tee? Olettepa te täydellisiä vanhempia!!!!

Lapsi on hengissä koska äiti puuttui tilanteeseen, se on ainoa minkä varmaksi tässä vaiheessa tiedämme. Jos ei olisi puuttunut/huomannut/ollut kotona saattasi tämäkin tarina olla luettavissa iltapäivälehtien lööpeissä surullisella lopputuloksella.
Paha olo saa olla, mutta lapsia ei saa sen takia yrittää tukehduttaa, vai oletko eri mieltä? Tämä mies saattaisi hyvinkin olla tänään murhaaja jos olisi pystynyt viemään tekonsa loppuun, ja välitön hengenvaara oli lapsella sekä eilen että hengenvaara jatkuu kunnes vaaratekijä on lapsen elämästä poistettu. Ja mies pitäisi tässä vaiheessa ainakin väliaikaisesti lapsen elämästä poistaa.

 

sun miehen on pakko hakea apua!!!!! Mikään työ ei ole mielenterveyden menettämisen väärti. Hän tarvii nyt saikkua, lepoa, varmaan jotain masennuslääkitystäkin ja terapiaa. Hällä on karannu mopo käsistä ja se ei parane jos ette nyt tartu härkää sarvista. Nyt jos koska olisi aika tajuta! Tiedätkö, että näin niissä lukuisissa perheissä on käynyt joissa puoliso on surmannut lapsia. Liian suuret paineet, isot velat, kaikki. Tiedätköhän edes kaikkia asioita?? Usein noissa tilanteissa vielä paljastuu peliveljoka, aineiden käyttöä jne. kannattaa oikeasti nyt pyytää apua paikalle.

Tiedän meidän taloustilanteen mennen tullen (mä hoidan laskujen maksun ym. rahaliikenteen meillä). Meillä on ihan ok tilanne. Kummatkin ollaan töissä, mies johtotehtävissä, kummallakin korkeakoulututkinto.

Meillä on vaan tään yksi lapsi ja jos tää masuasukki saadaan, niin enempää en edes haaveile saavani. Mulle tää raskaaksitulo ei ollut helppoa alunperinkään. Tuo esikoisen onnenkantamoinen oli todella ihmeiden ihme. Siksi en edes harkinnut aborttia silloin. Mulla on paha endo jota on leikattukin.

Mies on joutunut irtisanomaan porukkaa ja se ottaa hänelle koville .

Mitään huumeita en usko että käyttää, tai että pelaisi.

Apua on hommattava, se on selvä. Ehkä tulee pidempikin saikku .

 

tääl samaa.

mies tehnyt nyt 3kk töitä hulluna,10-12h päiviä vapaita vain 1pv 3vko välein.

tavallinen rauhallinen mies on muuttunut niin kireeksi.

ollaan oltu yhdessä 12vuotta.koskaan hän ei ole kajonnut kehenkään satuttaakseen.meillä siis on ollut tasainen huumorilla höystetty suhde tähän asti.toki riidellään mutta mitään rikkomatta ja satuttamatta.

nyt 3pv sitten miehellä kilahti kun 8v veti järkyttävät huuto pultit jostain.On toki tympeää kuunnella mutta tilanne hoituu viemällä omaan huoneeseen rauhoittuun ja sitte jutellaan.
siihen on turha alkaa jankkaan pojan raivotessa vaan poistan tilasta missä muut ollaan.

mies sitte alkoi vänkäämisen,mollaamisen henkisen väkivallan poikaa kohtaan.haukkui sen tosi rumasti.
jja mä menin toki väliin ja pyysiin jo miestä poistumaan sillä silmät kiilu vaan ja huusi.poika meni huoneeseensa mutta mies huusi ja haukkui kaikkia.
pyysin uudelleen että menee rauhoittuun sillä pienemmät pelkäsi
ja todella pyysin rauhallisesti.

sitä sieppasi tilanne niin että nyrkkien kanssa tuli kohti ja uhkasi tappaa ja useasti sanoi sen.
meni lopulta makkariin taas nukkuun.

yritin puhua miehelle illalla mutta syytti vain minua piruksi ja kaikki on mun syytä.en tiedä mkä kaikkia ja kysyinki että jos selventäis mutta noitapa taas olin.

olen nyt antanut olla.mietiskellyt.
se että pitkäaikainen elämänkumppani tekee näin satuttaa.

työ vie mehut miehestä tällä hetkellä.

mutta silti pitää tajuta rajoittaa sitä työtä tai levätä.

olen miehelle antanut ns.vapaata ollut lasten kanssa reissussa viikkoja saanut nukkua kotona ja käydä rauhassa töissä kun niitä pitää nyt niin paahtaa.illan olen antanut maata levätä ja touhunnut itse kotityöt.

nyt raja tulee mullaki sillä molempien pitää osallistua kotihommiin tai edes näyttää että on kiitollinen toiselle kun toinen tekee ne.miestäni olen kiittänyt että tekee töitä ja huolehtii rahasta mutta olen myös painottanut että pärjäämme vähemmälläki ja kaipaamme isää taakaisin luoksemme,emme rahaa.

 

sun miehen on pakko hakea apua!!!!! Mikään työ ei ole mielenterveyden menettämisen väärti. Hän tarvii nyt saikkua, lepoa, varmaan jotain masennuslääkitystäkin ja terapiaa. Hällä on karannu mopo käsistä ja se ei parane jos ette nyt tartu härkää sarvista. Nyt jos koska olisi aika tajuta! Tiedätkö, että näin niissä lukuisissa perheissä on käynyt joissa puoliso on surmannut lapsia. Liian suuret paineet, isot velat, kaikki. Tiedätköhän edes kaikkia asioita?? Usein noissa tilanteissa vielä paljastuu peliveljoka, aineiden käyttöä jne. kannattaa oikeasti nyt pyytää apua paikalle.

Tiedän meidän taloustilanteen mennen tullen (mä hoidan laskujen maksun ym. rahaliikenteen meillä). Meillä on ihan ok tilanne. Kummatkin ollaan töissä, mies johtotehtävissä, kummallakin korkeakoulututkinto.

Meillä on vaan tään yksi lapsi ja jos tää masuasukki saadaan, niin enempää en edes haaveile saavani. Mulle tää raskaaksitulo ei ollut helppoa alunperinkään. Tuo esikoisen onnenkantamoinen oli todella ihmeiden ihme. Siksi en edes harkinnut aborttia silloin. Mulla on paha endo jota on leikattukin.

Mies on joutunut irtisanomaan porukkaa ja se ottaa hänelle koville .

Mitään huumeita en usko että käyttää, tai että pelaisi.

Apua on hommattava, se on selvä. Ehkä tulee pidempikin saikku

yksi hymiö meni väärinpäin... Mies on enemmän sellaista ylitunnollinen kuin huithapeli.

 

Niin, että ihmisellä ei voi koskaan olla paha olla, eikä koskaan voi epäonnistua, etteikö heti tuomittaisi jopa MURHAAJAKSI! Tässä tapauksessa nyt kaikki osapuolet ovat hengissä enkä nää mitään välitöntä hengenvaaraa kenelläkään! Kuka muka tosissaan väittää ettei esim.lasten suhteen ole koskaan totaalisen palanut pinna ja tehnyt jotain mitä ei todellakaan ihan vähästä tee? Olettepa te täydellisiä vanhempia!!!!

Niin, mä vertaan tätä siihen, että jollakin pinna palaa ja esim. lyö lasta. Se ei oo sallittua, eikä hyväksyttävää, mutta varmaan niin on jollekin käynyt.

Lapsi on ollut nyt muutaman viikon taas ihme vänkääjä, ehkä tää kuumuus tekee sen. Mullakin on hermo palanut ja eilen en mitenkään nätisti saanut nukkumaan ajoissa. Uhkailin yhden reissun peruuntumisella että sain edes sinne petiin.

Ei tuo mies täällä mennen tullen meitä pieksä . Ei oo ikinä tehnyt mitään edes etäisesti väkivaltaista meille tai tietääkseni muillekaan.

En tiedä mitä olisi tapahtunut jos en olisi tullut. Kun tulin tyyny oli ilmassa ja joten ei hän voimiensa takaa sitä lapseen painanut silleen että tukahtuisi. Mutta jotain tuommoista tyynyllä kiinni pitoa siinä kävi.

No niin, tulihan se sieltä, odotinkin jo missä vaiheessa alkaa miehen puolustelu ja teon vähättely.
Ensin mies yrittää ap:nkin mukaan tukehduttaa lasta, mutta sitten ei kuitenkaan, tyynykin oli ilmassa ja siinä oli vain jotain kiinnipitoa. Joo hoh-hoijaa.
Alusta saakka oli arvattavissa mihin tämä ketju menee jo pelkästään sen takia että ap oikeasti miettii mitä tehdä tuollaisen jälkeen.

Laita nyt vaikka vähän aamiaista miehelle ja pusu poskelle, kyllä se siitä taas kun ukko vähän rauhottuu eikä se enä ikinä kun ei ennenkään ja blaa blaa. Osta vaikka pojallesi uusi pikku-auto niin varmaan unohtaa poikakin tukahduttamiskokemuksen nopeammin eikä ainakaan sinun tarvitse tehdä mitään kipeitä päätöksiä.

 

Näissä helteissä on se hyvä puoli, että ihmiset tappavat toisensa, jolloin tänne ei jää enää ketään tuhoamaan luontoa

 

Lapsi olis erit.todennäköisesti hengissä vaikka äiti ei olisi tilanteeseen puuttunut, tervejärkinen ihminen jolla naksahtaa tajuaa yleensä kyllä ennen kuin on liian myöhäistä!!! Joskus kun omat lapset ovat esim.oikein nipistelleet toisiaan tai minua kielloista huolimatta olen minäkin hermostunut ja nipistänyt oikein lujaa, että varm.tuntuu ja loppuu enkä minä nyt ajattele, että siitä olis lapselle traumoja jäänyt tai että olisin erityisen väkivaltainen ihminen jonka pitäisi hakea apua! Missähän pumpulissa nämä kaikki kommentoijat ovat eläneet kun kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä ja epänormaalilta?

 

tääl samaa.

mies tehnyt nyt 3kk töitä hulluna,10-12h päiviä vapaita vain 1pv 3vko välein.

tavallinen rauhallinen mies on muuttunut niin kireeksi.

ollaan oltu yhdessä 12vuotta.koskaan hän ei ole kajonnut kehenkään satuttaakseen.meillä siis on ollut tasainen huumorilla höystetty suhde tähän asti.toki riidellään mutta mitään rikkomatta ja satuttamatta.

nyt 3pv sitten miehellä kilahti kun 8v veti järkyttävät huuto pultit jostain.On toki tympeää kuunnella mutta tilanne hoituu viemällä omaan huoneeseen rauhoittuun ja sitte jutellaan.
siihen on turha alkaa jankkaan pojan raivotessa vaan poistan tilasta missä muut ollaan.

mies sitte alkoi vänkäämisen,mollaamisen henkisen väkivallan poikaa kohtaan.haukkui sen tosi rumasti.
jja mä menin toki väliin ja pyysiin jo miestä poistumaan sillä silmät kiilu vaan ja huusi.poika meni huoneeseensa mutta mies huusi ja haukkui kaikkia.
pyysin uudelleen että menee rauhoittuun sillä pienemmät pelkäsi
ja todella pyysin rauhallisesti.

sitä sieppasi tilanne niin että nyrkkien kanssa tuli kohti ja uhkasi tappaa ja useasti sanoi sen.
meni lopulta makkariin taas nukkuun.

yritin puhua miehelle illalla mutta syytti vain minua piruksi ja kaikki on mun syytä.en tiedä mkä kaikkia ja kysyinki että jos selventäis mutta noitapa taas olin.

olen nyt antanut olla.mietiskellyt.
se että pitkäaikainen elämänkumppani tekee näin satuttaa.

työ vie mehut miehestä tällä hetkellä.

mutta silti pitää tajuta rajoittaa sitä työtä tai levätä.

olen miehelle antanut ns.vapaata ollut lasten kanssa reissussa viikkoja saanut nukkua kotona ja käydä rauhassa töissä kun niitä pitää nyt niin paahtaa.illan olen antanut maata levätä ja touhunnut itse kotityöt.

nyt raja tulee mullaki sillä molempien pitää osallistua kotihommiin tai edes näyttää että on kiitollinen toiselle kun toinen tekee ne.miestäni olen kiittänyt että tekee töitä ja huolehtii rahasta mutta olen myös painottanut että pärjäämme vähemmälläki ja kaipaamme isää taakaisin luoksemme,emme rahaa.

Vähän tuollainen tää tilanne oli... Jotenkin tuntuu että vaikka mies teki tosi väärin, hän on kuitenkin itsekin jossain pulassa. Tarvitsee apua.

Meillä ei tee mahdottoman pitkiä päiviä, mutta on myös työajan ulkopuolisia työmenoja. Eniten kait kuitenkin rassaa se, että on joutunut irtisanomaan, se on jotenkin kuormittavaa.

 

Lapsi olis erit.todennäköisesti hengissä vaikka äiti ei olisi tilanteeseen puuttunut, tervejärkinen ihminen jolla naksahtaa tajuaa yleensä kyllä ennen kuin on liian myöhäistä!!! Joskus kun omat lapset ovat esim.oikein nipistelleet toisiaan tai minua kielloista huolimatta olen minäkin hermostunut ja nipistänyt oikein lujaa, että varm.tuntuu ja loppuu enkä minä nyt ajattele, että siitä olis lapselle traumoja jäänyt tai että olisin erityisen väkivaltainen ihminen jonka pitäisi hakea apua! Missähän pumpulissa nämä kaikki kommentoijat ovat eläneet kun kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä ja epänormaalilta?

Lapsi saattaisi olla hengissä tai sitten ei, sitähän ei voi kukaan tietää.
Ja että sinä vertaat nipistystä ja tukehduttamista keskenään? Oletko itse ihan täysjärkinen?
Oletko usein tukehduttanut lapsiasi kun ovat oikein hankalia olleet? Tai oletko sallinut miehesi niin tehdä?

 

:headwall: :headwall: ja tässä kirjoittaa seuraava iltalehden lööppi.

kai tää on provo...

 

Missähän pumpulissa nämä kaikki kommentoijat ovat eläneet kun kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä ja epänormaalilta?

Jos lapseen kohdistuvan väkivallan ehdoton kieltäminen on pumpulissa kasvamista niin olkoot sitten.

 

Kun mies herää, kysyt mikä olikaan todellisuudessa homman nimi, mitä siinä tarkalleen tapahtui ja mietitte mitä tästä eteenpäin.. Jos et itse kunnolla nähnyt mitä tapahtui, voihan olla että käsitit väärin, ehkä se tyyny ei ollut lapsen naaman päällä vaan rinnan päällä tms.

 

Missähän pumpulissa nämä kaikki kommentoijat ovat eläneet kun kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä ja epänormaalilta?

Jos lapseen kohdistuvan väkivallan ehdoton kieltäminen on pumpulissa kasvamista niin olkoot sitten.

Jep, minäkin elän mielummin tässä pumpulissa kuin tunnen lapsen tukehduttamisen olevan normaalia ja jotain mistä pääsee helposti yli.

 

Täytyy ihmetellä miksi olet nyt raskaana? Siis miksi olet/olette halunneet hankkia vielä yhden lapsen lisää kun olet jo n. vuoden ajan epäillyt että miehesi on masentunut? Eikö sinua yhtään aiemmin huolettanut teidän jaksaminen vanhempina? Kaksi lasta on kuitenkin 100% enemmän kuin yksi...Niitä miehesi hermoja raastavia tilanteita (kuten esim. narinaa ja kiukuttelua) on luvassa tulevaisuudessa kaksin verroin. Ja esikoinenkin aivan varmasti reagoi vauvan tuloon. Yleensä pienen vauvan myötä tulee myös rikkonaisia öitä. Toivottavasti miehesi hakee itselleen heti apua ja saa itsensä kuntoon ennen vauvan tuloa.

 

sun miehen on pakko hakea apua!!!!! Mikään työ ei ole mielenterveyden menettämisen väärti. Hän tarvii nyt saikkua, lepoa, varmaan jotain masennuslääkitystäkin ja terapiaa. Hällä on karannu mopo käsistä ja se ei parane jos ette nyt tartu härkää sarvista. Nyt jos koska olisi aika tajuta! Tiedätkö, että näin niissä lukuisissa perheissä on käynyt joissa puoliso on surmannut lapsia. Liian suuret paineet, isot velat, kaikki. Tiedätköhän edes kaikkia asioita?? Usein noissa tilanteissa vielä paljastuu peliveljoka, aineiden käyttöä jne. kannattaa oikeasti nyt pyytää apua paikalle.

Tiedän meidän taloustilanteen mennen tullen (mä hoidan laskujen maksun ym. rahaliikenteen meillä). Meillä on ihan ok tilanne. Kummatkin ollaan töissä, mies johtotehtävissä, kummallakin korkeakoulututkinto.

Meillä on vaan tään yksi lapsi ja jos tää masuasukki saadaan, niin enempää en edes haaveile saavani. Mulle tää raskaaksitulo ei ollut helppoa alunperinkään. Tuo esikoisen onnenkantamoinen oli todella ihmeiden ihme. Siksi en edes harkinnut aborttia silloin. Mulla on paha endo jota on leikattukin.

Mies on joutunut irtisanomaan porukkaa ja se ottaa hänelle koville .

Mitään huumeita en usko että käyttää, tai että pelaisi.

Apua on hommattava, se on selvä. Ehkä tulee pidempikin saikku .

MIten sä voit heitelllä tänne jotain hymiöitä tälläsen aiheen keskellä. Ihan niin kuin sulla ei menis jakeluun mitä tässä on tapahtunut.

 

Mun mielestä ap:n oma vertaus siitä, että tilanne oli vastaava kuin lapsen lyöminen, on ihan osuva. On ihan itsestäänselvää, että sekä lyöminen ja tyynyllä painaminen ovat ehdottoman väärin eikä sellaista tulee missään tapauksessa sallia.

On tosiaan todennäköistä, että pitkäaikainen stressi, siitä seuranneet mielialaongelmat jne. liittyvät tapahtuneeseen. Stressi ei kuitenkaan riitä selitykseksi, vaan oire on kuitenkin todella hälyttävä. On hyvä, että ap on sitä mieltä, että tätä ei tulla painamaan villaisella ja terapia on tosiaankin tarpeen. Listaan muutaman ajatukseni ranskalaisilla viivoilla, ettei tekstistä tule kauhean pitkä...

- Kun näin yllättävää oireilua ilmenee (rajua väkivaltaa aivan yllättäen), pitää muistaa, että vastaavia kohtauksia voi tulla piankin uudestaan ja ne voivat olla pahempiakin. Eli koko ajan on läsnä merkittävä vaara, vaikka sitä onkin omasta puolisosta vaikeaa uskoa. Apua tarvitaan äkkiä. Ilmassa voi olla jopa psykoosin vaaraa, olkoonkin epätodennäköistä niin ei olisi ensimmäinen kerta, kun stressi laukaisee psykoottisuutta.

- Koska toistumisen ja pahenemisen vaara on olemassa, miestä ei kannata jättää yksin lapsen kanssa. Kannattaa myös kertoa tapahtuneesta vähintäänkin yhdelle luotettavalle tutulle, se luo turvaa ja auttaa myös siinä, ettet vahingossa lipsu päätöksestäsi (jos mies käyttäytyy jatkossa normaalisti, voi tulla ajatus siitä, ettei avulle olisikaan tarvetta).

- Tilanteessa on mahdollista tehdä lastensuojeluilmoitus, jolloin saa sosiaalitoimen avun puolelleen. Sitä kautta mies voi saada sopivat tukitoimet. Tämä ei välttämättä tunnu perheen sisältä katsottuna kivalta ajatukselta.

- Myös lapsi tarvitsee apua. Vaikka hän käyttäytyy nyt normaalisti miestä kohtaan, tilanne ei unohdu kokonaan. Hän pystyy ohittamaan sen, koska ei sitä ymmärrä eikä osaa ajatella, että isäpuoli teki hänelle jotain pahaa. Tilanne jää kuitenkin muistiin ja siitä voi olla seurauksia loppuelämäksi, jos sitä ei käsitellä lapsen kanssa kunnolla.

Mielestäni huutelut siitä, että mies pitäisi jättää, ovat vähän ylilyöviä. Jos tilanteeseen puututaan nyt hanakasti ja perusteellisesti ja se korjaantuu, mitään ylitsepääsemätöntä vahinkoa ei ole vielä päässyt tapahtumaan. Kuka tahansa voi koska tahansa sairastua ja tehdä samalla tavalla, eli kenen tahansa kanssa riski on aina olemassa, täysin turvallista ihmistä ei ole olemassakaan.

 

sun miehen on pakko hakea apua!!!!! Mikään työ ei ole mielenterveyden menettämisen väärti. Hän tarvii nyt saikkua, lepoa, varmaan jotain masennuslääkitystäkin ja terapiaa. Hällä on karannu mopo käsistä ja se ei parane jos ette nyt tartu härkää sarvista. Nyt jos koska olisi aika tajuta! Tiedätkö, että näin niissä lukuisissa perheissä on käynyt joissa puoliso on surmannut lapsia. Liian suuret paineet, isot velat, kaikki. Tiedätköhän edes kaikkia asioita?? Usein noissa tilanteissa vielä paljastuu peliveljoka, aineiden käyttöä jne. kannattaa oikeasti nyt pyytää apua paikalle.

Tiedän meidän taloustilanteen mennen tullen (mä hoidan laskujen maksun ym. rahaliikenteen meillä). Meillä on ihan ok tilanne. Kummatkin ollaan töissä, mies johtotehtävissä, kummallakin korkeakoulututkinto.

Meillä on vaan tään yksi lapsi ja jos tää masuasukki saadaan, niin enempää en edes haaveile saavani. Mulle tää raskaaksitulo ei ollut helppoa alunperinkään. Tuo esikoisen onnenkantamoinen oli todella ihmeiden ihme. Siksi en edes harkinnut aborttia silloin. Mulla on paha endo jota on leikattukin.

Mies on joutunut irtisanomaan porukkaa ja se ottaa hänelle koville .

Mitään huumeita en usko että käyttää, tai että pelaisi.

Apua on hommattava, se on selvä. Ehkä tulee pidempikin saikku .

MIten sä voit heitelllä tänne jotain hymiöitä tälläsen aiheen keskellä. Ihan niin kuin sulla ei menis jakeluun mitä tässä on tapahtunut.

Ei mulle täysin menekään, oli niin epätodellinen tilanne. Mutta seuraavassa viestissä jo kirjoitin että tuli virhehymiöitä.

 

Mun mielestä ap:n oma vertaus siitä, että tilanne oli vastaava kuin lapsen lyöminen, on ihan osuva. On ihan itsestäänselvää, että sekä lyöminen ja tyynyllä painaminen ovat ehdottoman väärin eikä sellaista tulee missään tapauksessa sallia.

On tosiaan todennäköistä, että pitkäaikainen stressi, siitä seuranneet mielialaongelmat jne. liittyvät tapahtuneeseen. Stressi ei kuitenkaan riitä selitykseksi, vaan oire on kuitenkin todella hälyttävä. On hyvä, että ap on sitä mieltä, että tätä ei tulla painamaan villaisella ja terapia on tosiaankin tarpeen. Listaan muutaman ajatukseni ranskalaisilla viivoilla, ettei tekstistä tule kauhean pitkä...

- Kun näin yllättävää oireilua ilmenee (rajua väkivaltaa aivan yllättäen), pitää muistaa, että vastaavia kohtauksia voi tulla piankin uudestaan ja ne voivat olla pahempiakin. Eli koko ajan on läsnä merkittävä vaara, vaikka sitä onkin omasta puolisosta vaikeaa uskoa. Apua tarvitaan äkkiä. Ilmassa voi olla jopa psykoosin vaaraa, olkoonkin epätodennäköistä niin ei olisi ensimmäinen kerta, kun stressi laukaisee psykoottisuutta.

- Koska toistumisen ja pahenemisen vaara on olemassa, miestä ei kannata jättää yksin lapsen kanssa. Kannattaa myös kertoa tapahtuneesta vähintäänkin yhdelle luotettavalle tutulle, se luo turvaa ja auttaa myös siinä, ettet vahingossa lipsu päätöksestäsi (jos mies käyttäytyy jatkossa normaalisti, voi tulla ajatus siitä, ettei avulle olisikaan tarvetta).

- Tilanteessa on mahdollista tehdä lastensuojeluilmoitus, jolloin saa sosiaalitoimen avun puolelleen. Sitä kautta mies voi saada sopivat tukitoimet. Tämä ei välttämättä tunnu perheen sisältä katsottuna kivalta ajatukselta.

- Myös lapsi tarvitsee apua. Vaikka hän käyttäytyy nyt normaalisti miestä kohtaan, tilanne ei unohdu kokonaan. Hän pystyy ohittamaan sen, koska ei sitä ymmärrä eikä osaa ajatella, että isäpuoli teki hänelle jotain pahaa. Tilanne jää kuitenkin muistiin ja siitä voi olla seurauksia loppuelämäksi, jos sitä ei käsitellä lapsen kanssa kunnolla.

Mielestäni huutelut siitä, että mies pitäisi jättää, ovat vähän ylilyöviä. Jos tilanteeseen puututaan nyt hanakasti ja perusteellisesti ja se korjaantuu, mitään ylitsepääsemätöntä vahinkoa ei ole vielä päässyt tapahtumaan. Kuka tahansa voi koska tahansa sairastua ja tehdä samalla tavalla, eli kenen tahansa kanssa riski on aina olemassa, täysin turvallista ihmistä ei ole olemassakaan.

Hyvä kirjoitus. Ainoastaan sen osalta toimisin toisin, että väliaikaisesti poistaisin miehen lapsen läheltä.

 

Täytyy ihmetellä miksi olet nyt raskaana? Siis miksi olet/olette halunneet hankkia vielä yhden lapsen lisää kun olet jo n. vuoden ajan epäillyt että miehesi on masentunut? Eikö sinua yhtään aiemmin huolettanut teidän jaksaminen vanhempina? Kaksi lasta on kuitenkin 100% enemmän kuin yksi...Niitä miehesi hermoja raastavia tilanteita (kuten esim. narinaa ja kiukuttelua) on luvassa tulevaisuudessa kaksin verroin. Ja esikoinenkin aivan varmasti reagoi vauvan tuloon. Yleensä pienen vauvan myötä tulee myös rikkonaisia öitä. Toivottavasti miehesi hakee itselleen heti apua ja saa itsensä kuntoon ennen vauvan tuloa.

En mä nyt heti vuosi sitten miettinyt että on masentunut, pikku hiljaa tulin siihen tulokseen.

Meillä ei ole ollut ehkäisyä noin 3,5 vuoteen, kun ollaan haluttu toinen lapsi. Tulin raskaaksi noin 3 v sitten, km tuli. Nyt aika yllättäen olin raskaana. En siis mitenkään joka kk edes miettinyt asiaa. Itse asiassa olin jo viikoilla 8 kun edes huomasin että oon raskaana, ts. että kuukautisia ei oo ollut pitkään aikaan.

 

Hankala tilanne... En missään nimessä vähettele lyömistä tai tukistamista, mutta tukehduttaminen menee jo ison rajan yli. Suutuspäissään läppäseminen on PALJON luontevampi reaktio kuin tuo. Kertomasi perusteella miehesi saattaa tarvita apua ulkopuolelta (masennusta?) ja jos haluat hänen kanssaan jatkaa elämää, sinulla on myös oikeus sitä mieheltäsi vaatia...

 

Kun mies herää, kysyt mikä olikaan todellisuudessa homman nimi, mitä siinä tarkalleen tapahtui ja mietitte mitä tästä eteenpäin.. Jos et itse kunnolla nähnyt mitä tapahtui, voihan olla että käsitit väärin, ehkä se tyyny ei ollut lapsen naaman päällä vaan rinnan päällä tms.

En tosiaan jäänyt oven suuhun katselemaan, että mitä siinä tarkalleen tapahtui, sen verran kummalta se touhu näytti. SSiinä oli väkisin aloillaan pitelyä ja tyyny oli ilmassa ja musta näytti että koettaa pitää sitä suun ededssä. Tempaisin miehen heti pois sängyn äärestä ja otin lapsen syliin ja haukuin miehen.