En tiedä mitä teen tämän asian kanssa... :(

  • Viestiketjun aloittaja "annukka73"
  • Ensimmäinen viesti
"annukka73"
Tosiaan siis... Meillä on nyt kuusivuotias maatiaiskollikissa ja se hankittiin siis alunperin silloin 8-vuotiaalle tyttärelleni, kun tämä sellaista oli toivonut jo paljon ennen kouluunmenoakin. Tytär on hoitanut kissaa erittäin hyvin ja uskollisesti, missään vaiheessa ei ole yrittänytkään lykätä huolenpitoa minulle tai vuotta nuoremmalle pikkuveljelleen ja kissa selvästi luottaa perheestämme eniten tyttöön, tulee syliin ja menee syömään, kun tyttö kutsuu.

Erosin lasten isästä nelisen vuotta sitten ja olen elänyt yksinhuoltajana tähän päivään asti. On ollut pari pientä seurustelujuttua, mutta ei mitään elämää suurempaa. Nyt minulla on kuitenkin miesystävä, olemme seurustelleet reilut puoli vuotta ja sitäkin ennen tunteneet jo vähän aikaa. Olemme puhuneet yhteenmuuttamisestakin johonkin toiseen kaupunkiin, että tämä on ihan ns. "vakava" suhde kylläkin.

Eilen tuli miehen kanssa kuitenkin puheeksi allergiat ja tämä kertoi olevansa allerginen kissoille. Olin vähän epäillytkin sitä, sillä mies oli selvästi jotenkin vältellyt kissaamme, no tietysti voisi syynä olla ihan se, ettei tykkää kissoista, mutta allergia on siis syy. Eli yhteiselo kissanomistajien kanssa ei oikein onnistu pahojen allergiaoireiden takia. Olemme siis harkinneet yhteenmuuttoa mieheni kanssa. Tiedän, että kissa on tyttärelleni todella rakas ja melkeinpä kaikki kaikessa, joten en yhtään tiedä, mitä teen asian kanssa. Ei miestä voi ulkonakaan pitää, eikä kissaa voi uloskaan heittää... Toki haluaisin tehdä asiasta kompromissin tytön kanssa, kyllähän uuden kissan saa aina. Mutten haluaisi kuulostaa noin kylmältä, en miestäkään kohtaan..

Eli kuinka te menettelisitte tai kuinka olette menetelleet vastaavassa tilanteessa omalla kohdallanne?
 
"asdf"
Mulla on ystävä joka alkoi seurustella koira-allergikon kanssa. Siis pahasti oli mies allerginen kaverin kahdelle koiralle, tosi pahasti.

Ja nyt ne elävät avioliitossa kolmen koiran kanssa...

Mies voi hyvinkin siedättyä kissalle vähitellen!
 
[QUOTE="annukka73";22038965]Tosiaan siis... Meillä on nyt kuusivuotias maatiaiskollikissa ja se hankittiin siis alunperin silloin 8-vuotiaalle tyttärelleni, kun tämä sellaista oli toivonut jo paljon ennen kouluunmenoakin. Tytär on hoitanut kissaa erittäin hyvin ja uskollisesti, missään vaiheessa ei ole yrittänytkään lykätä huolenpitoa minulle tai vuotta nuoremmalle pikkuveljelleen ja kissa selvästi luottaa perheestämme eniten tyttöön, tulee syliin ja menee syömään, kun tyttö kutsuu.

Erosin lasten isästä nelisen vuotta sitten ja olen elänyt yksinhuoltajana tähän päivään asti. On ollut pari pientä seurustelujuttua, mutta ei mitään elämää suurempaa. Nyt minulla on kuitenkin miesystävä, olemme seurustelleet reilut puoli vuotta ja sitäkin ennen tunteneet jo vähän aikaa. Olemme puhuneet yhteenmuuttamisestakin johonkin toiseen kaupunkiin, että tämä on ihan ns. "vakava" suhde kylläkin.

Eilen tuli miehen kanssa kuitenkin puheeksi allergiat ja tämä kertoi olevansa allerginen kissoille. Olin vähän epäillytkin sitä, sillä mies oli selvästi jotenkin vältellyt kissaamme, no tietysti voisi syynä olla ihan se, ettei tykkää kissoista, mutta allergia on siis syy. Eli yhteiselo kissanomistajien kanssa ei oikein onnistu pahojen allergiaoireiden takia. Olemme siis harkinneet yhteenmuuttoa mieheni kanssa. Tiedän, että kissa on tyttärelleni todella rakas ja melkeinpä kaikki kaikessa, joten en yhtään tiedä, mitä teen asian kanssa. Ei miestä voi ulkonakaan pitää, eikä kissaa voi uloskaan heittää... Toki haluaisin tehdä asiasta kompromissin tytön kanssa, kyllähän uuden kissan saa aina. Mutten haluaisi kuulostaa noin kylmältä, en miestäkään kohtaan..

Eli kuinka te menettelisitte tai kuinka olette menetelleet vastaavassa tilanteessa omalla kohdallanne?[/QUOTE]

On allergiaa meidänkin perheessä mutta kotona 4 kissaa ja koira:LOL: eikä mitään ongelmaa.:saint:
 
"Neith"
siinä voi käydä todella heikosti jos kissa pistetään muualle asumaan..
mie en voi kertoa kuin omasta kokemuksestani, joskin olin 10v vanhempi ja kyseessä oli koira..
äitee ilmoitti että uusi mies lapsineen muuttaa meille ja miehen tytör on allerginen koirille, omasta koirasta äiti oli valmis luopumaan mutta mullakin oli siis koira..
lopputulema oli siis se että mä muutin isälle väliaikaisesti ja välit äitiin huononi radikaalisti (tosin siihen oli muitakin vaikuttavia tekijöitä, kuten se että ei ne olis mahtunut asumaan meille ellei mun huone olis vapautunut että selkeästi ainut mahdollisuus äitille oli nakata mut pihalle..)
 
Mun mies sai havaita olevansa siedättynyt kissalle ja meidän koeajalla ollut pitkään vonguttu kissa on nykyään miehen kissa.....

Mokoma takinkääntäjä lortto, jonka otin omakseni :snotty: olen enää pelkkä ruokkija.



Mutta siis- uuden kissan aina saa- lausahdus olis kuin isku märällä tiskirätillä vasten kasvoja tyttärellesi joka noin kovasti lemmikkiään rakastaa ja hoivaa.

Kuten joku jo kysyikin, voisiko tytön isä ottaa kissan hoteisiinsa?

Mun isäni aikanaan joskus totes, että hänen on parasta käyttäytyä kunnolla, rakastaen ja huolehtien ja tehden kuten rouva haluaa, koska jos tiukka paikka tulee niin äitini kuulemma valitsis ensin 'kurmut' (eli lemmikkinsä) :D
 
!!
"Toki haluaisin tehdä asiasta kompromissin tytön kanssa, kyllähän uuden kissan saa aina."

Miten se tyttäres voisi muka uuden kissan saada? Olisiko uusi kissa jotenkin vähemmän allergisoiva?
Vai tarkoitatko että tyttösi voi itse ostaa uuden kissan sitten joskus kun muuttaa pois kotoa?
Kuten tuo aiempi kommentoija sanoi, kissan hävittäminen (tai poisantaminen) olisi takuuvarma keino saada tytär vihaamaan parisuhdettanne ja uutta kotianne. Ne kissat kun ei ole liukuhihna tavaraa vaan yksilöitä.

Tuo olisi nuorelle tytölle vähän sama kuin se että jollakulla naisella kuolee vauva ja toinen koittaa lohduttaa että kyllähän uudelleenkin voi raskautua ja saada uuden vauvan. Ei se sitä surua pois vie, eikä se uusi vauva ole sama kuin aiempi vaikka ihana olisikin.

(huom, älkää loukkaantuko; en sano että kissa ja vauva ovat sama asia, mutta nuorelle tytölle kissan tappaminen muuton ja uuden miesystävän vuoksi olisi iso isku, eikä se lohduttaisi että saa jonkun toisen kissan ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa...)
 
metsänpeitto
Anteeksi nyt, mutta minusta on kyllä jotenkin ihan selvä, että kumpi tulee ensin, oman lapsen kissa vai mies jonka on tuntenut puoli vuotta :ashamed: Ei aina tarvitse asua yhdessä.

Ja miten se ei ole tullut se allergia kertaakaan esille tämän puolen vuoden aikana, jos olette niin vakavissanne että mietitte yhteen muuttoa? Jos mieskin on sinun luonasi ollut?
 
Siis tyttö on nyt 14? Vai käsitinkö väärin?
Suht pian saattaa jo lähtee opiskelemaan ja ottaa kissan mukaansa, joten jos miehen allergia ei anna periks niin eläkää siihen saakka eri osotteissa - se ei loppujen lopuks ole aikuisille kovin pitkä aika.
 
-
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;22039035:
Koira muuten kiintyy ihmiseen, kissa paikkaan.
Tää ei muuten pidä paikkaansa... Miksi muuten kissa viihtyisi mielummin aina tietyn ihmisen sylissä? ;) Ehkäpä tietysti omistajakin vaikuttaa asiaan...

Jos tyttäresi pitää luopua rakkaastaan että sinä voit saada rakkaasi, olet kyllä erittäin itsekäs ihminen. :( Ja jos sinusta "uuden kissan saa aina", koitapa etsiä itsellesi uusi mies? Ei tullut aiemmin allergia puheeksi, ennenkuin muuttoa ennen, vai tapasitteko viikko sitten?
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto;22039094:
Anteeksi nyt, mutta minusta on kyllä jotenkin ihan selvä, että kumpi tulee ensin, oman lapsen kissa vai mies jonka on tuntenut puoli vuotta :ashamed: Ei aina tarvitse asua yhdessä.

Ja miten se ei ole tullut se allergia kertaakaan esille tämän puolen vuoden aikana, jos olette niin vakavissanne että mietitte yhteen muuttoa? Jos mieskin on sinun luonasi ollut?
Peesi, peesi ja peesi!
Kumpi on tärkeämpää, oman lapsen rakkaus vai jonkun uuden miehen rakkaus? Sehän nyt on päivän selvä asia, että jos kissa lähtee, niin lähtee myös lapsesi rakkaus (näin kärjistettynä) ja jäljellä uuden tuttavuuden rakkaus. Onko se sitten sen arvoista?
 
Tää ei muuten pidä paikkaansa... Miksi muuten kissa viihtyisi mielummin aina tietyn ihmisen sylissä? ;) Ehkäpä tietysti omistajakin vaikuttaa asiaan...

Jos tyttäresi pitää luopua rakkaastaan että sinä voit saada rakkaasi, olet kyllä erittäin itsekäs ihminen. :( Ja jos sinusta "uuden kissan saa aina", koitapa etsiä itsellesi uusi mies? Ei tullut aiemmin allergia puheeksi, ennenkuin muuttoa ennen, vai tapasitteko viikko sitten?
Niin piti tarkentamani että enemmän kiintyy kissa asuinpaikkaansa kuin koira.
Kyllä ihmisiinkin, mutta noin niinkuin yleistäen.
 
"vieras"
Siis tyttö on nyt 14? Vai käsitinkö väärin?
Suht pian saattaa jo lähtee opiskelemaan ja ottaa kissan mukaansa, joten jos miehen allergia ei anna periks niin eläkää siihen saakka eri osotteissa - se ei loppujen lopuks ole aikuisille kovin pitkä aika.
Tässä viisain vastaus tähän mennessä.
Ja näetpähän samalla onko mies oikeasti rakkautesi arvoinen kun ette suinpäin muuta yhteen. :)
 
"vieras"
Meillä on kans allergiaa,astmaa ja saatiin 5min sisälle oireita ´kun mentiin kissa paikkaan.Ei kissaan tarvinnu edes koskea niin oireet tuli silti.Nykyään meillä on oma kissa ja siedetään myös muita kissoja.Oireita mulle tulee jos hirveesti silittelen kissaa ym. Että laita se ukkos siedätyshoidolle pari ekaa viikkoa voi olla vaikeita mut se helpottaa kyllä.Jos olet tuntenu miehen vain reilu puoli vuotta niin on sanomatta selvää että lapsi ja lapsen kissa tulee miehen edelle.
 
Siis voiko mies kuitenkin olla teillä saamatta sen suurempia allergisia oireita? Jos voi niin luulisi että allergialääkkeitä syömällä oireet pysyisi kurissa ja aikaa myöten todennäköisesti mies voisi elää kissa-taloudessa ilman allergia lääkkeitäkin.

ei ole kauaa kun puhuin erään tytön kanssa joka oli allerginen kissoille. Hän törmäsi kuitenkin sellaiseen yksilöön jota ei voinut vastustaa ja otti kissan. hän söi muutoman vuoden allergialääkkeitä ja nykyään ei tarvitse lääkkeitä ollenkaan vaan voi olla kissojen kanssa samassapaikassa ilman oireita.
 
"anna"
KOMPROMISSIN tekemistä ei todellakaan ole kissa pihalle, mies tilalle ja tyttärelle "sitten joskus uusi kissa", ainakaan tyttäresi kannalta, jos eläin on hänelle niin tärkeä kuin annat ymmärtää. Kissan viemisestä uuden miehen vuoksi seuraisi todennäköisesti ikuinen katkeruus.

Kompromissi voisi olla ennemminkin asuminen lähekkäin vielä, jonka joku jo mainitsikin. Tai kokeilla, josko siedättämisestä olisi apua, jos kyseessä ei ole hengenvaaralliset tai vaikeat oireet.

Siedätystä kannattaa kokeilla (kaikille ei todellakaan sovi kertalaakisiedätys, vaan ennemminkin lyhyempiä aikoja aina silloin tällöin, vähitellen tiehtnäen väliä ja/tai pidentäen käyntiä). Ja kaikilla sekään ei toimi, valitettavasti. (Terv. yksi sellainen, joka saa nykyään oireita vaikka pelkästä kissanomistajasta bussissa). Mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoista, kannattaa keskustella asiasta.
 

Yhteistyössä