En tiedä mitä teen tämän asian kanssa... :(

Ei tainnut ap saada haluamiaan vastauksia ketjuun kun ei koskaan tullut kommentoimaan tätä. Ap, olet itsekäs.

 

Mies siedättää itseään kissaan. Kissaa ei päästetä makuuhuoneeseen, eikä vaatteiden lähistölle. Mies voi syödä jonkin aikaa myös allergialääkettä, jos oireet on lievät.


Meillä mies oli allerginen kissoille, mutta oireita ei enää ole omista kateista, kun hänet niihin pikku hiljaa siedätettiin. Aluksi mies si Zyrtciä, mutta muutaman viikon päästä ei sitäkään tarvittu. Ja nyt saavat kissa nukkuakin sängyssä, eikä miehelle tule oireita.

 

Minunkin mies oli allerginen tavattuamme. Koirille vain vähän, kissoille niin, että iho rupesi kutisemaan ja tuli hengitysvaikeuksiakin. Mulla oli seurustelun aloitettuamme koira ja kun muutettiin yhteen tuli koira tottakai mukaan ja ei mennyt kovin kauaa kun miehen oireet lakkasivat. Äitini luona olevat kissatkaan eivät enää aiheuta juurikaan oireita (muut kissat kylläkin...) ja muutkin allergiat ovat laimentuneet, mm. koivu, omena. Siedätystä, siedätystä.

 

[QUOTE="asdf";22038986]Mulla on ystävä joka alkoi seurustella koira-allergikon kanssa. Siis pahasti oli mies allerginen kaverin kahdelle koiralle, tosi pahasti.

Ja nyt ne elävät avioliitossa kolmen koiran kanssa...

Mies voi hyvinkin siedättyä kissalle vähitellen![/QUOTE]

Mutta ei välttämättä. Otetaanpa huomioon, että pelkästä allergiasta voi sitten aikanaan kehittyä myös astma jos siihen on taipusuutta ja tekijöitä. Mulla itellä on koira, josta jouduin luopumaan monen vuoden jälkeen, koska ensin yksinkertaisesti allergisoiduin ja nykyisin mulla onkin kunnon astma sitten. Ei ole kivaa nuorena näyttää aamulla siltä, niinkuin ois ryypännyt kunnolla ja valvonut sekä syönyt suolaista tolkuttomasti. Mulla oli kasvot ihan turvonneet, hirveä nuha ympäri vuoden sekä kamalat hengenahdistusoireet lopussa. Allergialääkkeet lievittivät koko ajan syötynä aika vähän.

Jotkut voivat siedättyä, jotkut ei. Eli toisin sanoen on riski, että hänellä pahenee vain oireet ja käy niin kuin minulle kävi (ja myös siskolleni kävi avomiehensä kissojen kanssa sama homma). Sitten on myöskin aika inhottavaa, jos tämä mieskin kiintyy kissaan ja se joudutaan sitten laittamaan uuteen kotiin. Siinä on taas enemmän niitä, jotka siitä kärsii. Lemmikistä luopuminen on ihan kamalaa.

En kyllä tietäisi mitä tuossa tilanteessa tekisin. Kissa on kuitenkin lapselle rakas ja te ette ole allergisia. Oletteko seurustelleet pitkään? Jos vaikka ensin seurustelisitte pitkään eri asunnoissa, katsositte mihin se homma menee. Näin ollen voisi myös nähdä, että toisiko tietynlainen siedätyshoito apua. Voihan olla, että mies pystyykin sitten elämään kissan kanssa..ainakin jonkun vuoden. Tietysti yksi vaihtoehto olisi, että lapsen isä ottaisi kissan? Näin lapsi näkisi sitä aina isän luona ollessaan.

 

[QUOTE="vieras";22039141]Peesi, peesi ja peesi!
Kumpi on tärkeämpää, oman lapsen rakkaus vai jonkun uuden miehen rakkaus? Sehän nyt on päivän selvä asia, että jos kissa lähtee, niin lähtee myös lapsesi rakkaus (näin kärjistettynä) ja jäljellä uuden tuttavuuden rakkaus. Onko se sitten sen arvoista?[/QUOTE]
ISO PEESI

Se kissa on syytön. Älä rankeise kissaa ja tytärtä.