En tiedä haluanko vielä yhden lapsen vai en...

Olen 31 vuotias kahden lapsen äiti. Lapset ovat 5v ja 7v, molemmat aikaisemmasta avioliitostani. Nyt olen uudessa suhteessa ja mies haluaisi lapsen kanssani. Toki minäkin tavallaan haluan, mutta minusta on tullut lasten kasvaessa melko mukavuuden haluinen. Myös ulkonäköpaineet ahdistavat... Tiedän, että taas menee raskauden jälkeen aikaa kun näytän taas "ihmiseltä". Minulla on PCO ja olen syönyt molempiin aikaisempiin raskauksiin Clomifenia. Kävin pari kk sitten gynellä kertomassa mahdollisista vauvahaaveistani ja sainkin taas Clomifen reseptin. En vaan nyt jostain syystä tiedä haluanko aloittaa Clomeja... En ole ollenkaan varma haluanko lasta vai en.

Sanokaa yltiöpositiivisia syitä miksi tekisin vielä yhden lapsen ja meganegatiivisia syitä miksi en tekisi.

 

Omalla kohdallani oon ajatellut, että jos on sellanen olo ettei tiedä haluaisko vielä yhden lapsen vai ei, niin on parempi jättää se tekemättä.

 

Mieti ainakin näitä:

Kestääkö talous?
Miten jaatte nyt rahat? Jos kaikki on nyt puoliksi, onko mies valmis maksamaan enemmän kun olet vauvan kanssa kotona?
Onko kaikille lapsille tilaa asunnossa? Mahdollisuus muuttaa isompaan?
Luuletko että mies osallistuu vauvan hoitoon?
Onko hän mielestäsi hyvää isä materiaalia? Ei juo jne.

Kovin moni tuskin katuu tehtyjä lapsia, enemmän tekemättömiä. Miehesi haluaa biologisen lapsen mikä lie ihan ymmärrettävää. Haluaisit varmaan itsekkin jos tilanne olisi toisinpäin. Jotenkin mielestäni hän kärsii suhteessanne jos pitää valita sinun ja oman lapsen välillä (eli et saa lasta kuin etsimällä uuden naisen joka myös haluaa lasta). Toisaalta ei se lapsen teko voi ollasinulle mikään velvollisuus miestä kohtaan.

Kyllä sinunkin pitää lasta haluta kuitenkin. Ethän halua olla äiti lapselle joka mielestäsi on rasite tai tehty toisen mieliksi? Negatiivisinta on jos joudut lapsenteon takia uhraamaan jotain tärkeää. Paikkasi työelämässä tai opiskelumahdollisuuden tms.